Kesäkuvilla mennään

Kuvassa on siskon tekemä muhkea salaatti viime juhannuksen grillauksiin. Tämä kuva jäi silloin luonnoksiin odottamaan, ja alkaa nyt näyttää taas houkuttelevan ajankohtaiselta. Hamuan kaupasta kaikkea vihreää. Yrttilaatikossa kasvaa lehtipersiljaa, timjamia ja minttua ja kaikki ovat päivittäin käytössä, ainakin silloin kun viitsin tehdä ruokaa.

Se päivä ei ollut tänään. Käymme lauantaisin melkein aina ulkona syömässä, päivällä kauppakierroksen yhteydessä. Usein syön salaatin, mutta nyt teki mieli hyvää pizzaa. Oma suosikkini on parmankinkku-mozzarella-rucola rapealla moniviljapohjalla. Se ei ole liian rasvainen ja suolainen ja maistuu todella hyvältä. Mies pysyy uskollisena mieltymykselleen ja valitsee aina quattron, kuten on tehnyt nuoresta asti. Olimme muuten 21-vuotiaita opiskelijoita, kun Jyväskylään avattiin ensimmäinen pizzeria, ja sehän piti käydä isolla porukalla kokeilemassa heti. Samalla paikalla toimii edelleenkin ihan kelvollinen paikka.

Siinäpä taas kaikki, mitä jännittävään elämääni kuuluu. Olen viettänyt pysähtynyttä päivää lukien ja päiväunia nukkuen. Kumpikaan meistä ei saa aloitettua ikkunanpesua. Minusta voisi hyvin pestä vaikka yhden ikkunan päivässä, mutta näin huonosti sitä saa aikuinenkaan piiskattua itseään epämieluisiin töihin.

Jotenkin nämä kesäkuvat lohduttavat nyt sopivasti. Aamulla oli jo sakeaa raesadetta pariin kertaan, ja sitten se vaihtui lumisateeksi lämpöasteissa. Oli tosi hassun näköistä, kuin reitiltään eksynyt tumma pilvi. Tulisi mieluummin vettä.