Huimaavaa! Katselin monet postaukset kun satuin isolle koneelle, ihana nautinto! Kuvat siis, ja otsikot myös, ei suinkaan tämä laskutusten ja kirjanpidon teko. Huomasin yhtenä päivänä että vaikka puhelimella edelleenkään en onnistu kommentoimaan niin sillä voit ruksata "tykkäsin". Jes, erinomaisesti tykkään, puhdasta taidetta. Mervi - tänne saa varmaan jo laittaa oman nimen?
Kiva kun tulit pitkästä aikaa kommenttilootallekin! Käy se vaihtelusta kirjanpidon ja laskutuksen välissä, itse tykkään samasta syystä joskus töissä virkistää päätäni vilkaisemalla blogeja.
Kiitos kehuista, olen otettu. Jotenkin nyt on jo oman nimen aika, onhan täällä jo niin kauan hilluttu. Mitäs Eikka sanoo?
Heh, hulluksi tässä välillä itsensä tuntee, vaikka niin kai jokainen joka lähettää tuotoksiaan muitten arvioitavaksi. Mallailin näitä kukkia valkoista kaihdinta vasten, kun halusin vaalean taustan sumuisille kukille. Valoa sain sivulla olevasta kirkasvalolampusta juuri sopivasti, että näyttää enimmäkseen päivänvalolta. Päiväaika toki olikin.
Kommentoimassa minäkin pitkästä aikaa, oli niin upeita kukkakuvia. Kuihtunut on kaunista! Ja että Katriina on siis Virpi, kuulostaa ihan oikealta! Minäkin siirryin omaan Mari-nimeen jo vuosia sitten, tosin postaan kuvia myös Marillana. Kaipaan joskus Iinuskan aikoja, jolloin kirjoittaminen oli niin vaivatonta. Nyt jutut pyörivät pään sisällä ja niistä vaa vain pari sanaa FaceBookiin, jos sitäkään. Toivottavasti sait lunta lisää sinne, täällä ainakin on uutta lunta ihan tarpeeksi. Eikalle terkkuja, jos hän sattuu huomaamaan!
Hei Mari! Sinusta ei ole kuulunut paljoa sen jälkeen, kun lopetit blogisi. Toivottavasti kuuluu hyvää! Voin kuvitella, että mielessä pyörii kirjoitus jos toinenkin, vaikka blogia ei enää ole, kirjoittaminen jää kuitenkin päälle. Naamakirja on erilainen ja vähän eri porukkakin.
Viisi senttiä saatiin lisää lunta tännekin, nyt näyttää jo paremmalta. -Ja kyllä se Eikkakin täällä vielä pyörii, blogin nimi on Mielessä.
Tulppaanihäivähdykset ovat olleet hienoja, kauniita, vivahteikkaita - kiitos! Monet kukat ovat kuvauksellisimmillaan kuihtuneina. On helppo ymmärtää tällaista hulluutta.
Aloin kyllä välillä jo epäillä itseäni, kun sain samasta kuivuneesta kimpusta niin paljon kuvia. Ajattelin, ettei kukaan muu ole samaa mieltä näistä. Joten kiitos sinullekin sanoistasi!
Upeita kuvia edesmenneistä tulppaaneista!
VastaaPoistaHauskasti sanottu edesmenneiksi, niitähän ne juuri ovat, pystyynkuolleita; mutta mikä muu näyttäisi yhtä kuvaukselliselta siinä vaiheessa;)
PoistaNo kyllä lähtee! Ilo katsella, taas jotain uutta, tulppaaneista voi näköjään löytää monenlaisia ulottuvuuksia, ainakin sinä löydät kamerallasi.
VastaaPoista-eikka
Kun alkaa leikkiä kameralla, siitä saa paljon iloa lyhyessäkin ajassa. Sentin loittorengas auttoi siinä kummasti.
PoistaHuimaavaa! Katselin monet postaukset kun satuin isolle koneelle, ihana nautinto! Kuvat siis, ja otsikot myös, ei suinkaan tämä laskutusten ja kirjanpidon teko. Huomasin yhtenä päivänä että vaikka puhelimella edelleenkään en onnistu kommentoimaan niin sillä voit ruksata "tykkäsin". Jes, erinomaisesti tykkään, puhdasta taidetta.
VastaaPoistaMervi - tänne saa varmaan jo laittaa oman nimen?
Kiva kun tulit pitkästä aikaa kommenttilootallekin! Käy se vaihtelusta kirjanpidon ja laskutuksen välissä, itse tykkään samasta syystä joskus töissä virkistää päätäni vilkaisemalla blogeja.
PoistaKiitos kehuista, olen otettu. Jotenkin nyt on jo oman nimen aika, onhan täällä jo niin kauan hilluttu. Mitäs Eikka sanoo?
Heh, hulluksi tässä välillä itsensä tuntee, vaikka niin kai jokainen joka lähettää tuotoksiaan muitten arvioitavaksi. Mallailin näitä kukkia valkoista kaihdinta vasten, kun halusin vaalean taustan sumuisille kukille. Valoa sain sivulla olevasta kirkasvalolampusta juuri sopivasti, että näyttää enimmäkseen päivänvalolta. Päiväaika toki olikin.
VastaaPoistaKeltaisen kuvasin suoraan kirkasvalolamppua vasten. Se jos mikä näistä on hullu!
VastaaPoistaKommentoimassa minäkin pitkästä aikaa, oli niin upeita kukkakuvia. Kuihtunut on kaunista!
VastaaPoistaJa että Katriina on siis Virpi, kuulostaa ihan oikealta! Minäkin siirryin omaan Mari-nimeen jo vuosia sitten, tosin postaan kuvia myös Marillana. Kaipaan joskus Iinuskan aikoja, jolloin kirjoittaminen oli niin vaivatonta. Nyt jutut pyörivät pään sisällä ja niistä vaa vain pari sanaa FaceBookiin, jos sitäkään.
Toivottavasti sait lunta lisää sinne, täällä ainakin on uutta lunta ihan tarpeeksi. Eikalle terkkuja, jos hän sattuu huomaamaan!
Hei Mari! Sinusta ei ole kuulunut paljoa sen jälkeen, kun lopetit blogisi. Toivottavasti kuuluu hyvää! Voin kuvitella, että mielessä pyörii kirjoitus jos toinenkin, vaikka blogia ei enää ole, kirjoittaminen jää kuitenkin päälle. Naamakirja on erilainen ja vähän eri porukkakin.
PoistaViisi senttiä saatiin lisää lunta tännekin, nyt näyttää jo paremmalta. -Ja kyllä se Eikkakin täällä vielä pyörii, blogin nimi on Mielessä.
Tulppaanihäivähdykset ovat olleet hienoja, kauniita, vivahteikkaita - kiitos! Monet kukat ovat kuvauksellisimmillaan kuihtuneina. On helppo ymmärtää tällaista hulluutta.
VastaaPoistaAloin kyllä välillä jo epäillä itseäni, kun sain samasta kuivuneesta kimpusta niin paljon kuvia. Ajattelin, ettei kukaan muu ole samaa mieltä näistä. Joten kiitos sinullekin sanoistasi!
PoistaTuo kolmas kuva/ violettilehdet, ihan kuin tanssijan kasvot taustalla violetti puvun helmat liehuen?
VastaaPoistaJotain tuollaista minäkin näissä näen. Kiitos!
Poista