Isänpäivää ja suklaakastiketta

Näin meillä tehdään ruokaa. Tässä on nuorempi poika valmistelemassa isänpäivälounasta mukana tuomastaan nyhtöpossusta. Koirat vahtaavat silmä kovana jaloissa ja yrittävät välillä hyppiä pöydälle puolihulluna hyvistä hajuista.

Hyvää se kyllä olikin! Marinadissa oli kaikenlaisia herkullisia makuja ja mausteita ja liha oli hautunut uunissa miedossa lämmössä puoli päivää. Lämmitettyihin tortillakuoriin kietaistiin lihan lisäksi coleslaw-salaattia ja tomaattisalsaa. 

Ei ollut yhtään hullumpaa, että sunnuntairuoka oli valmistettu etukäteen. Kävimme nimittäin koko sakki ensin kylpylässä, meillä kun on se ihan lähellä. Yhden jälkeen olivat kaikki mahdolliset pikkulapset lähteneet jo syömään ja päiväunille, joten siellä oli ihanan rauhallista. Uiminen, jumppaaminen ja vain lilluminen lämpimässä turkoosina hohtavassa vedessä oli taas niin rentouttavaa. Erilaiset poreet, hierovat putoukset ja pulputukset tuli kaikki käytyä läpi. Kolkytseitsemän asteisessa pikkualtaassa tuntui, kuin olisi ollut kylpyammeessa koko perheen kanssa.

Kysymys kuuluu: miksi en koskaan kävele sinne vapaapäivänäni?

Koko Suomi leipoo, mutta täällä ei saatu edes isänpäiväkakkua varten tekemääni kaurasuklaapohjaa  pysymään kasassa. Olen tehnyt sen monta kertaa, mutta nyt ei paistoaika ilmeisesti riittänyt ja pohja jäi vähän pehmeäksi eikä kuivunut tarpeeksi rapeaksi. No ei hätää, saatoin syödä puolet toisesta pohjasta ja murennella loput annosmaljoihin. Samat aineethan niihin joka tapauksessa meni.

Suklaakastikkeenkin sain keittää kahdesti. Ensimmäisen satsin tein äidiltä saamaani paksupohjaiseen kastikekattilaan. Kuumensin seoksen nopeasti induktiolla ja otin kattilan levyltä, kun seos kiehui. Kiehuntapa ei lakannutkaan, vaan jatkui hurjana kuin lastenkirjan kaurapuurokattilassa, jos ei muistanut oikeita taikasanoja puuronkeiton lopettamiseksi. En muistanut minäkään ja se jatkui aina vaan, ja pian aloin haistaa pohjaanpalaneen käryä. Pilallahan se kastike oli.

Uuden keitin vanhalla ohutpohjaisella teräskattilalla, joka jäähtyy nopeasti ja tuli sellainen kastike kuin pitää olla: kiiltävä ja tumma suklaanmakuinen kastike. Ohje on vanha ja kotoisin Pernille Tunbergerin kirjasta. Kyseinen Pernille oli ruotsalainen ruokakirjoittaja, ruokakirjoittaja Märtä Zetterströmin tytär ja idolini Anna Bergenströmin äiti. Aikamoinen suku siis. Tätä kastiketta olen tehnyt jo parikymmentä vuotta jäätelölle. Helppo, nopea ja aineet on aina kotona. 

TUMMA SUKLAAKASTIKE    

Keitä kattilassa 11/4 dl vettä ja 1½ dl   sokeria, kunnes seos kauttaaltaan pulppuilee.
Siirrä pois levyltä ja lisää 1½ dl   tummaa kaakaojauhetta. 

Sekoita kastiketta voimakkaasti muutama minuutti. Aluksi kokkareinen kastike muuttuu sileäksi ja kiiltäväksi.