perjantai 13. syyskuuta 2013

Omenaa, punaista ja makeaa


Kotimaiset omenat ovat tänä syksynä erityisen ihania. Olen ainakin saanut käsiini vain hyviä omenoita, ja kerrankin niitä saa kaupasta kohtuulliseen hintaan. Nämä maksavat  1.99e kilolta. Otan siis makeaa valkoista kuulasta, kaunista punakanelia ja vielä jotain kolmatta lajia, punertavaa sekin ja vähän kirpakkaa. Näitä happamampia punaisia ja vähän valkoisia pilkon sitten uunivuokaan jälkiruokaa varten. 


Satuin lukemaan Lumon blogista juttua hauskasta omenapiirakasta, jonka pohja tehtiin raaoista korvapuustiviipaleista. Idea olisi ollut ihan kokeilukelpoinen, jos olisin lukenut sen ennen kauppareissua, mutta nyt päätin tehdä jälkiruoan ilman pohjaa. Siitä tuli samalla aavistuksen kevyempi.


Omenat kuorineen sinne vaan voideltuun vuokaan, ainakin siemenet poistettuna ja pyrkimyksenä tietysti poistaa koko omenakota. Ei vaan näytä kaikilta osin onnistuneen...Tässä vaiheessa huomaan myös, että omenat piti pyörittää ennen vuokaan siirtämistä sitruunassa, kanelissa ja fariinisokerissa.


No hätä, käy se jälkikäteenkin, mutta vuokaa pitäisi sitten vähän siistiä reunoilta. Heitä joukkoon siis

½ dl fariini- tai muscovadosokeria
1 tl kanelia
2 rkl sitruunamehua

tai jotain sinnepäin, hyvää tulee joka tapauksessa.


Päälle tein pienellä tehosekoittajalla murutaikinan, jossa oli 

2 dl jauhoja 
2 dl muscovadosokeria
50 g voita

eli vähän vähemmän jauhoja ja sokeria kuin Lumon ohjeessa. Sokerin määrä saattoi olla vieläkin pienempi. 


Paistoin noin puoli tuntia 200-asteisessa uunissa. Näkyy jääneen se reunojen siistiminen vähän puolitiehen. Sopivan haaleana tämä murupaistos oli niin hyvää vaniljakastikkeen kanssa. Kylmän vaniljajäätelön kanssa kuuma omenapaistos olisi ihan syksyn huipennus!

Sopii sateiseen iltapäivään ja kynttilänvaloon.


Niin, tuli siihen päälle ripoteltua näköjään mantelilastujakin, jotka muuten sopivat oikein hyvin.


Muistatteko vielä nämä, eli pari muuta hyvää omenapaistosta täällä ja täällä. Mummo Ankan omenapiirakan aion tehdä seuraavaksi, kun jotain tarvitaan.


11 kommenttia:

  1. Rakastan omenoita! Kaikenlaisia, kotimaisia, ulkomaisia, jouluomenoita, Omenahotellia... : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä. Nyt olen ruvennut syömään ne kuorineen, että saan kaikki flavonoidit itelleni. Kylmä omena on mun mielestä parasta, sitten tulee piirakka ja uuniomena.

      Poista
  2. Saman olen pistänyt merkille! Kotimaisia omenoita on kerrankin ollut tarjolla viittäkin eri lajiketta ihan lähikaupoissakin. Olen innostunut tekemään pienimuotoista vertailuakin, mutta suosikkia ei vielä ole löytynyt. Ihania ne on kaikki <3

    Kotimaiset omenat syön aina kuorineen. Tänä syksynä voisi hillotakin vähän, saisi omppu-flavonoideja talvellakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työkaveri lupasi tuoda kassillisen omenoita puistaan, joten minäkin voisin kokeilla hilloamista:)

      Poista
  3. Tein kotipihan ompuista hilloa, taisin muutaman syödä ennen kuin asiasta tuli puhetta hammaslääkärin kanssa. Hän kielsi minulta ehdottomasti omenat, sillä niiden hapokkuus on todella vahingollista (vanheneville) hampaille. Hillo on kuulemma vielä pahempaa, sillä hapokkuus yhdistyy sokeriin. Syksyisin hammaslääkärillä käy paljon asiakkaita, jotka tulevat vihlovien hampaiden vuoksi ja syyksi paljastuu omenoiden, happamien marjojen yms. runsas syöminen.

    Omena päivässä ei siis pidä ainakaan hammaslääkäriä loitolla. Ja sen verran kallis hammasremontti on menossa (poskihampaiden muovipaikat ovat finito ja pinnat täytyy päällystää keraamisilla kansilla), että parempi on ainakin minun uskoa hammaslääkäriin.

    Omenaa en ole hylännyt, lettuhilloa käytetään kuten ennenkin. Piirakoitakin voin tehdä, ja struudelia. Vitamiinit otan tällä hetkellä kotimaisista marjoista, oli ne sitten happamia tai ei, mutta jogurtin tai rahkan kanssa niitä on saatava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Mullakin on vihlovat hampaat, ja käytän siksi Sensodyneä. Olen aina syönyt omenoita lounaan jälkiruoaksi ja usein vielä välipalana. Vanhenevat hampaat eivät tosiaan kestä hyvänä hoidosta huolimatta. Mulla on yksi takahammas haljennut ja lopulta poistettu ja nyt on toiselta puolelta vastaavalla kohdalla oleva hammas halki. Vielä selvittiin paikan korjailulla, mutta poisto on ennen pitkää edessä. En usko saavani kokoon viittä tuhatta euroa kahteen implanttiin, joten joudun tulemaan toimeen ilman. Onneksi eivät ole näkyvillä, en tiedä mitä sitten tekisin. Pitäisi myydä auto?

      Poista
    2. Hammaslääkärini on ollut tekemässä ikääntyvien ihmisten käypä hoito -suositusta ja juttelimme myös ikääntymisen vaikutuksesta hampaisiin ja hampaiden hoidosta. Nykysuositusten mukaan takimmaisista hampaista voidaan luopua eli kun itselläni seiskat hajoavat, ne poistetaan ja pitää pärjätä ilman. Kun kutoset hajoavat, ei niidenkään tilalle tehdä enää uusia. Vain etummaisia ruvetaan korvaamaan.

      Hampaat eivät kestä ikuisesti; ikenet kuivuvat, näkö heikkenee, lääkkeet voivat aiheuttaa hammasluun heikkenemista jne. Itselläni esim. astmalääkitys kuivaa suuta eikä kortisonikaan ole hyväksi. Tämän vuoksi syönkin xylitol-imeskelytabletteja. Xylitol suojaa ja imeskely lisää syljen eritystä.

      Vaikka emme vielä ole ikääntyneitä, ikääntyviä ainoastaan, on syytä ruveta miettimään hamapaiden ja suun terveydenhoitoa. Olisi minun pitänyt miettiä jo aikaisemminkin.

      Poista
  4. Nämä tämmöiset ei tosiaan voi mennä pieleen! Kaveri teki myös herkullista omenapaistosta viime viikolla illallisellemme: http://heviosasto.blogspot.fi/2013/09/pekaanipiirasta-vai-omenapaistosta-kas.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttipä hyvältä pekaanipähkinätoska omenoitten pinnalla!

      Poista
  5. Korvapuustipiirakka oli kyllä maittavaa, mutta olen tehnyt myös ilman pohjaa paistosta pari kertaa ja hyvin on sekin maistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pohja oli kyllä hauskan näköinen, siis ennen paistamista. Ja hyvä päällinen!

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...