Pyöritän tämän viikonlopun kestikievaria. Miehen veli tulee iltapäivällä Tampereelta ja veljekset lähtevät sitten yhdessä ajamaan pohjoiseen. Päättivät viettää äitinsä kahdeksankymppisiä kolmestaan, vaikka ensin piti juhlia täällä. Myöhemmin iltapäivällä saapuvat vanhempi poika ja avovaimonsa, tällä kertaa ystävien häihin.
Minä katson, että huolto pelaa ja kaikille on ruokaa tarjolla sopiviin aikoihin. Sunnuntailounaan päätin kuitenkin jättää tällä kertaa väliin, koska silloin yhdet palaavat ja toiset lähtevät. Viikonloppuaamuisin on muutenkin mukava nauttia myöhäisestä herkkuaamiaisesta yövieraitten kanssa. Tällä kertaa siinä ei ole kuitenkaan mukana pekonia, mutta muuta herkkua kyllä, ja mukana saattaa olla Banoffee-kakkuakin. Jos uudet herkut onnistuvat, teen niistä oman postauksen.
Minä katson, että huolto pelaa ja kaikille on ruokaa tarjolla sopiviin aikoihin. Sunnuntailounaan päätin kuitenkin jättää tällä kertaa väliin, koska silloin yhdet palaavat ja toiset lähtevät. Viikonloppuaamuisin on muutenkin mukava nauttia myöhäisestä herkkuaamiaisesta yövieraitten kanssa. Tällä kertaa siinä ei ole kuitenkaan mukana pekonia, mutta muuta herkkua kyllä, ja mukana saattaa olla Banoffee-kakkuakin. Jos uudet herkut onnistuvat, teen niistä oman postauksen.
Mutta apua, joudun taas imuroimaan! Niin jouduin viime viikollakin, kun vakisiivoojallamme oli illalla muita menoja, taloyhtiön hallitusta ja kokeitten korjausta.
Imuroidessa tulee niin hikikin. Ristiselkä kipeytyy.
Eikö auta, onko pakko tarttua imuriin?
Imuroidessa tulee niin hikikin. Ristiselkä kipeytyy.
Eikö auta, onko pakko tarttua imuriin?
Apusiivooja sai sentään koiranpäivän kunniaksi uuden retuutettavan.
P.S. Niin kuin huomaatte, en ole vastannut kommentteihin vieläkään. Jotenkin ei huvita alkaa tabletilla tökkimään kirjain kerrallaan, vaikka käyn tietenkin innokkaasti lukemassa joka välissä. Joskus kommentointi muittenkin blogeissa on hitaampaa sillä. Mutta on niin mukavaa maata sohvalla tabletti tyynyn päällä!
Tietokonetta en ole avannut kuin pari kertaa viikossa, mikä on sekin vähän outoa. Näin ne käyttötottumukset muuttuvat. Vastailen kuitenkin heti kun ehdin:-)
Tietokonetta en ole avannut kuin pari kertaa viikossa, mikä on sekin vähän outoa. Näin ne käyttötottumukset muuttuvat. Vastailen kuitenkin heti kun ehdin:-)
Meillä vakkari-imuroija ei jätä imurointia väliin. Minä pyyhin pölyt. Hoidan keittiösiivouksen ja teen paaljon muuta.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua ja herkuttelua herkkujen parissa.
Yleiseen järjestelyynkin menee yllättävän paljon aikaa. Kun vieraita on tulossa, huomaa paljon sellaisia kohennettavia kohteita, joihin ei vielä edellisenä päivänä kiinnittänyt mitään huomiota. Se on sellaista näkymätöntä työtä, jota ei mies huomaa. Itse kyllä näkee, että lopputulos on selkeä ja silmää miellyttävä.
PoistaKotona ei tee mieli imuroida, joskin sen joskus joudun tekemään, ennen useinkin (eli harvoin ja oli aina pölyistä). Töissä sitte imuria on käytettävä joka päivä, kun remonttipölyä kulkeutuu käytävästä. Jotenkin töissä on onnistunut paikkojen siistinä pitäminen, siivous pysyy kohtuumitoissa. Kotona hommaa on vaan liikaa, aina ois jotakin ja sitten jää kaikki tekemättä. Kannattaakohan tällaista edes tunnustaa.. Tsemppiä imurointiin, lasi viiniä alle ja päälle, jos se auttais ;-)
VastaaPoistaEikka
H:n mielestä minä en imuroi edes kunnolla, mutta otan kyllä sellaisia paikkoja, joista hän ei tiedä mitään. Sängyn pääty, patterien yläosat ja, no, huomaan kyllä hormit, vaikka en viitsi kaivaa jakkaraa esille niitten putsaamiseksi.
PoistaSuo työpaikalla on varmaan ihan kiva siivota, ei ole liikaa tavaraa. Vieraita odotellessa siirtelin tänään hiki hatussa kaikkia tavaroita pois näkyvistä. Melkein kaikelle on oma paikkansa, mutta sen löytäminen oli hankalaa.
Kuule, ostetaan robotti-imurit. Olisin muuten jo ostanut, mutta en tiedä miten se robotti tulee toimeen kilpikonnan kanssa. Väsitääkö vai tuleeko väistämätön yhteentörmys?
VastaaPoistaOlen seurannut yhden ystävän keittiönikkunasta, kun naapuripihalla kulkee robottiruohonleikkuri. Ihme lautanen kulkee sinne tänne ja omia aikojaan pitää nurmen lyhyenä. Sitä en tiedä, miksei se lähde samantien karkuteille, ei siellä ainakaan aitaa ole.
PoistaMutta joo, mitähän sanoisi moisesta mäyräkoira? Se haukkuu nyt imurin suulaketta kuin arkkivihollista. Silti ihan varmasti meillä kaikilla on kohta sellaiset.
Hienoja kukkakuvia ja hania herkkuja viikonlopun kestikievarissasi taas suunnitteilla!
VastaaPoistaPitkästä aikaa imuroin minäkin. Ennen imurointia vaihdoin vielä pölypussin ja suodattimen, hö höm. Miehestä on eläkepäivillään kehittynyt varsinainen siivousasiantuntija ja -osaaja - kävi minullekin oikein kädestä pitäen neuvomassa ;)Ei haittaa, oikein passaa tämä nykyinen järjestys!
Sama juttu täällä imuroinnin suhteen, hormit, patterin välit ja muut sellaiset ;)
Nyt taas kun mies on pois viikonlopun, osaan arvostaa hänen tiskienhoitoaan, roskien viemistä ja imurointia. Välillä oli eilen hiki otsalla, kun yksin heiluin kaikki hommat. Onneksi oli vapaa viikko. Meillä muuten mies jää kolmen vuoden päästä eläkkeelle, ei ole enää kauan.
PoistaEi ole pakko tarttua imuriin! Ei ne pikavieraat kuitenkaan huomaa niitä villakoiria siellä vaatehuoneen hyllyn alla pimeässä nurkassa. Minäkin viime viikolla vähän huijasin, kun miehen mummo oli tulossa yökylään, ja vetelin lattiakuivaimella lattioilta karvat ja pölyt. Äänetöntä, hietöntä ja selkäkivutonta!
VastaaPoistaNoin meillä töissäkin olen nähnyt siivottavan, mutta miksen muista koskaan sitä kotona! Kaikki tarvittavat välineet olisi, mutta sitä vaan tekee, mitä on tottunut. Imuria tarvitaan oikeastaan vain mattoihin ja sohvan putsaukseen.
Poista