Kai on niin, että silloin on asiat hyvin, kun ei ennätä edes blogia päivittämään. On nimittäin aika paljon sellaisiakin aikoja, jolloin ei tapahdu juuri mitään ja blogi on ainoa väylä jonkinlaiseen elämään ja yhteys muihin ihmisiin. Hyi, kun kuulostaa pahalta, mutta olen niin paljon yksin kotona. Juuri sitä kaipasin ruuhkavuosina ja mietin, tuleekohan koskaan selaista aikaa, jolloin tuntuisi, että saan olla TARPEEKSI kotona. No on tullut ja on tuntunut hyvältä.
Viivyimme Oulunreissulla yhteensä viisi päivää, jopa pitempään kuin tavallisesti. Oli vaan niin kivaa. Minä en ole niitä kunnon tyttöjä, jotka siivoavat tomerasti käydessään tai tekevät jotain muuta hyödyllistä. Sen sijaan skannasimme äidin kanssa lisää noin sata vuotta vanhoja valokuvia tietokoneelle. Kirjoittelin niihin tunnistetiedot kuvien takaa tai äidin kertomusten mukaan. Julkaisimme niitä sitten sukulaisille naamakirjassa, jossa kaikki muutkin ovat julkistaneet vanhoja kuvia arkistoistaan.
 |
| Makasiineja Oulun torilla |
Tässä on esimerkiksi äitini isoisä 1800-luulta, kirjapainomiehiä.
Olisin voinut kirjoittaa tuon ensimmäisen virkkeen itsekin. Ja samalla säikähdin..Mutta myös se avasi omalla tavallaan silmiä elämän tiettyihin realiteetteihin.Hyvä näin. Hieman meni kompakieleksi, mutta ei nyt avaudu sanat...
VastaaPoistaJoskus on kieltämättä niin tylsä olo, ettei ole päässä mitään toisille lähettämisen arvoista. Ja joskus tarvitsee vain etäisyyttä ihan kaikkeen:)
PoistaJoskus tuntee tarvetta enemmän ja joskus vähemmän bloggailla. Joskus voi pitää jopa taukoa! Sellaista se elämä on.
VastaaPoistaKiva tuo äitisi isoisän kuva. Jos ottaa viikset pois, niin siinähän on tosi nuori ihminen!
Hyvää viikonloppua!
Noista entisajan kuvista ei tule ajatelleeksikaan, että ne ovat nuoria ja ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin senikäiset. Valokuvaajalla ollaan niin muodollisesti. Ja viikset tosiaan vanhentaa hurjasti!
PoistaVälillä möllötetään ja nautitaan yksinään kotona ja sitten välillä jaksaa touhuta ulkomaailmassa. Kiva että elämään mahtuu monenlaista!'
VastaaPoistaSekaannuin itsekin tällaiseen vanhojen valokuvien dokumentointiprojektiin ja kyllä on vaan kiehtovaa touhua. Haluaisi tietää enemmän millaista elämä silloin oli ja minkälaisia ihmisiä kuvien henkilöt oikeastaan olivatkaan.
Juuri sitä alkaa miettiä, mitä ihmiset ennen tekivät ja millaista aikaa elettiin viime vuosisadan alussa. Ehkä suurin muutos on tullut vasta sähköistymisen levitessä kaikkialle.
PoistaOlipa mukavaa tekstiä! Ja paljon samankaltaisuutta koen kanssasi.
VastaaPoistaMinä olen työelämässä, mutta kotona olemista on ollut ihan riittämin viime keväästä asti. Ensin loma, josta siirryin vuorotteluvapaalle muutamaksi kuukaudeksi. Kun sitten töitä aloittelin, jouduinkin s-lomalle olkapääkivun vuoksi. Se sitten jatkui ja jatkui pieniä työssäolopätkiä lukuunottamatta.
Nyt olen ollut viimeksi töissä ennen joulua. Pitkä pätkä siis ikävystymistä kotosalla, kun mitään hyödyllistä en ole voinut tehdä. Siksipä täällä blogissa onkin tullut notkuttua välillä oikein urakalla. No, viimein alkaa olla tunne, että ehkä tämä saikku tästä vielä töiksikin muuttuu... Ja hyvä, että on tämä blogi ollut mielenvirkistyksenä!
Minä kuulun myös niihin tyttäriin, että teen mieluiten äidin kanssa kaikkea mukavaa. Sen siivouksen, jotä äiti ei jaksa, hoitaa siivooja ja hyvä niin. Toki auttelen muissa asioissa, kun vain tarvii.
Olen usein äidin kanssaan jutellut, että pitäisi alkaa laittamaan vanhojen kuvien tietoja ylös (ennen kuin on myöhäistä). Se, miten te olette sen tehneet, tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Täytyiskin alkaa hommiin ennen kuin saikku loppuu ja kiiruut taas alkavat. Kiitos paljon vinkistä!
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Onneksi vanhempani ovat nyt huomanneet paikalliset sukulaistytöt, jotka tulevat vuorotellen siivoamaan maksua vastaan. Isä on siivonnut tähän asti, mutta mies ei näe samaa kuin nainen. Minä kyllä näen, mutta en saa pakotettua itseäni työhön. Sanottakoon vielä, että kotona ollessa kyllä tein viikkosiivouksia paljonkin, sekä vapaaehtoisesti että pakotettuna. Meillä riideltiin paljon siivouksesta ja tiskauksesta. Mieheni kanssa yksiin mennessämme ilmoitin, että minä en sitten tiskaa enkä imuroi, muut hommat kyllä hoituu. Hänelle se sopi hyvin ja jako on pysynyt.
PoistaAikuiselle naiselle tekee tavattoman hyvää olla välillä pitempi aika kotona, vaikka pitkästymässäkin. Työnteko maistuu sen jälkeen kaksinverroin paremmin ja toisaalta oma elämä vahvistuu ja harrastukset myös.
Oma blogi on hyvä harrastus, eräs väylä sos.elämään, vaivaton ja mukava.
VastaaPoistaItselleni ainakin tähän elämäntilanteeseen oikein sopiva, kun ei jaksa kuten nuorena, ystäviä kylään kutsua ja vaivaa nähdä.
Aivan mahtavaa mitä äitisi kanssa olette puuhanneet!
Sama on käynyt itsellänikin monesti mielessä, skannata vanhempien kuvat ja dokumentoida niihin liittyviä asioita. Jospa vielä tulevaisuudessa sen teenkin.
Kun yhden serkun aloitteesta aloimme kukin skannata kuvia ja jakaa niitä, arkistoista paljastui uusia aarteita kaikille. Ei ennen tehty jokaiselle omia kuvia. Oli kiva saada pieniä kurkistuksia isovanhempien nuoruuteen. Vähän, mutta edes jotakin.
PoistaUnohdin mainita, että komea oli äitisi isoisä.
VastaaPoistaHän on kuvassa ihanan nuori!
PoistaTuo on varmasti antoisaa ja kun vielä on mukana niitä, jotka muistavat kuvien taustoja.
VastaaPoistaTulipa mieleen, että pitäisi järjestellä taas kuvia.
Äitini on harrastanut vuosikymmeniä sukututkimusta ja kirjoittaa juttuja alan lehteenkin. Itse olen tähän asti sulkenut korvani niiltä, mutta onneksi enimmät on paperilla. Vanhemmat ovat hyvissä ajoin kirjoittaneet jopa elämänkertansa paperille:)
PoistaHienot viikset, viiksivahallako lie viimeistelty ;-)
VastaaPoistaHiuksiin ei varmaan kovin kummoisia aineita tuohon aikaa laitettu, huomio kiinnitettiin hienoihin viiksiin. Kuva lienee 1870-luvulta, koska isoisäni eli hänen poikansa syntyi 1904.
PoistaMainio tapa viettää aikaa yhdessä tuo vanhojen kuvien katselu ja arkistointi...
VastaaPoistaEsi-isän kuva on upea!
Joskus olen miettinyt, että omat kuvani häviävät taivaan tuuliin, tai siis kaatopaikalle, kun minusta aika jättää. Vain albumeihin liimatut kuvat poikani saattavat haluta itselleen.
PoistaHienoja makasiinikuvia! Tuo Johan K:n kuva on ennemminkin 1890-luvulta, koskapa hän on syntynyt 1871. Niin ehkä tarkoititkin kun viittasit tuohon Ukun syntymävuoteen.
VastaaPoistaNuo vanhat kuvat on jotenkin ihanan pehmeitä, itekin tulee ihan pehmeeksi kun niitä kattoo.
Meri
No niin tietysti, hyvä kun huomasit! Laskeskelin syntymäaikoja ja ajatus sekosi sen jälkeen. Nuo makasiinit on niin kauniita, kuvittelen aina, minkälaista hyörinää torilla on mahtanut olla toissa vuosisadalla.
Poista