Eilen oli taas pitkästä aikaa kirkasta ja aurinkoista. Suuntasimme pitkästä aikaa läheiselle järvelle ja lahden yli niemeen. Vilma oli onnellinen, kun sai loikkia vähän aikaa vapaana. Siitä ei saanut yhtään selvää kuvaa. Kyllä me muutkin aika iloisia oltiin jäälle pääsystä. En muuten muista koskaan uskaltaneeni jäille ennen tammikuuta. Muutama toope näkyy silti joka syksy istuvan pilkillä heti ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen.
Hyvin sujuneen työviikon jälkeen kaipaan taas vapaata aikaa, aikaa omaan käyttöön. Uusi ompelukone on ollut jo viikon avaamattomana paketissaan, ja monta liinaa odottamassa lyhennystä. Eivät ne mitään uusia liinoja ole, vaan jo hyvän aikaa käytössä olleita. Liinoja tulee muutenkin niin harvoin otettua pöytään, että kelpaavat minulle ilman käänteitäkin. Ennen pitkää kaivan kuitenkin masiinan esille, siis sen vanhan rotiskon, joka nyt on korvattu uudella ja kevyemmällä (ja halvalla) Singerillä.
Aloitin viikko sitten foolihappokuurin, ja olen ihan varma, että sen takia oloni on ollut paljon virkeämpi. Olen kokeillut tätä monena vuonna kevättalvella ja aina huomannut saman vaikutuksen. Mies tosin sanoo, ettei huomaa itsessään mitään vaikutusta. Joka-aamuinen parinkymmenen minuutin kävely, siis yksi neljäsosa työmatkasta, on varmasti osaltaan myös auttanut. Pieni hengästyminenkin ylämäessä on joka aamu ollut taattu, joten hyvää on tehnyt.
Kokonaisvaltainen ihminen vaan toimii juuri näin, että tehdessään yhden pienen muutoksen elämässään tekee samalla sen kummemmin ajattelematta monta muutakin muutosta, jotka vaikuttavat kaikki samaan suuntaan. Ota siitä nyt sitten selvää.
Olen haastanut sinut vähän vastailemaan kysymyksiini, jotka löydät blogistani:D
VastaaPoistaKiitos, kivoja kysymyksiä:) Jossakin vaiheessa vastaan haasteeseen, sain sen nimittäin kahteen kertaan, mutta eri kysymyksillä.
PoistaJokainen otettu askel on hyväksi sielulle ja ruumiille. Moni ei osaa tarpeeksi arvostaa ihan arkisissa askareissa tai asioinneissa ekstrahyötynä tulevaa liikuntaa. Esimerkiksi lähikirjastoon voi mennä kävellenkin, eihän sitä ole ihan pakko aina autolla mennä.
VastaaPoistaArkiliikunta onkin ainoa, mitä nykyisin enää harrastan, ja vähän sitäkin. Vielä kymmenen vuotta sitten saatoin jäädä bussista pois puolimatkassa, että saan kävellä loput puoli tuntia. Ei tulisi kuuloonkaan enää! En myöskään ikinä kävele vapaapäivänä kaupunkiin kolmea varttia, kuten ennen.
PoistaRuokahalu on kyllä täysin ennallaan.
Hohtavan valkoista on ulkona juuri nyt. Lenkkeilylle otolliset kelit.
VastaaPoistaHienoja päiviä on ollut. Jotakin jännittävää pakkassumua on myös näkynyt, se huurruttaa puut valkoisiksi.
PoistaIhana silmiä häikäisevä hanki!
VastaaPoistaJa tuo lentävä koira ensimmäisessä kuvassa <3 :)
Nyt voi iloita siitä, että aurikoa ja valoa on taas enemmän luvassa. Ainakin teoriassa, täksi viikoksi on luvattu joka päivälle pilvistä. Vapaapäivinä sillä on yllättävän suuri merkitys. Tänäänkin näyttää ankealta, vaikka on sopiva -5°.
PoistaMä olen niin samoissa ajatuksissa - että jos tekisi yhden muutoksen niin toivon sen heijastuvan joka paikkaan. Tuntuu toimivan... ;)
VastaaPoistaOlen aina naureskellut tutkimuksille, että vaihtamalla rasvaisen maidon rasvattomaan laidut vuodessa näin ja näin paljon. Ei se vaan mene niin. Niilläkin jotka pystyvät muuttamaan vain yhtä asiaa kerrallaan, kroppa ottaa menetety kalorit takaisin jostakin muusta. Me muut taas teemme muutoksia samalla vähän siellä sun täällä.
PoistaKaunis ilma teillä siellä. Täällä ei ole aurinkoa juuri näkynyt. Viimeksi pientä hetkittäistä pilkotusta joskus viime viikolla - tosi lyhyesti silloinkin.
VastaaPoistaMun pitäis myös ommella päärmeet muutamaan Marimekon kankaaseen, jotka päätyvät pöytäliinoiksi. Kova kynnys vaan ottaa ompelukone kaapista ulos...
Tähän päivään mennessä en ole keksinyt, mistä tuo vastenmielisyys ompelukonetta kohtaan johtuu. Olen kuitenkin ommellut vaatteitakin, jopa miehelle takin kerran. Housujen lyhentäminen on inhokkini nro 1, ja sitä vaativammat teetänkin ompelijalla.
Poista