sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Full stop


Käykö teille koskaan niin, että koira sanoo, etten tule, eikä sitten inahda mihinkään?


Yhtäkkiä risteyksestä käännyttäessä tulee täysstoppi, vaikka mitään ei näy missään.


Tässä sitä paitsi lukee, että tästä yli. Mitä siitä, että se on tarkoitettu moottorikelkoille, ei se koira kai sentään lukea osaa, vaikka paljon osaakin.


Mutta kun tappijalka on päättänyt, että ei tule, niin ei. Siinä saa sitten isäntä hetken jänkätä, ennen kuin yhteisymmärrys syntyy ja homma alkaa rullata taas.


Tällaisiakin koivuja näkyi jo viikonloppuna Kiuruvedellä!


16 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!

    Meillä on aina toisinaan tehokkaassa käytössä nelitassujarrutus. Yleensä onneksi silloin kun ei ole kiire minnekään. Annetaan Francon sitten kiukutella rauhassa ja nöpöttää paikallaan sen aikaa, että alkaa taas kävely kiinnostaa. Pitäähän sitä nyt mäyräkoiran jääräpää olla. Tietty. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on muitakin jääräpäitä: olen epäillyt olevani ihan kelvoton kasvattaja, kun en saa nakkia liikkeelle!

      Poista
  2. Meillä on ollu pari kertaa lainassa anopin tipsu, eikä ole siellä maalla tottunut koskaan olemaan narunpäässä tai lenkkeilemään oikeasti. Jännä, kun se täällä tuntemattomassa kaupungissakin tietää, millon aion suunnata vielä yhen korttelin kauemmas lenkillä, kun jarrut iskee että EI, nyt kotia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just, aina on mentävä juuri se lenkki, mihin koira on tottunut. Kahdella aivosolulla ei tehdä jatkuvasti muutoksia;)

      Poista
  3. Aikoinaa hevoseni luuli postilaatikoiden syövän hevosia, mutta kaikkeen tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan hassua, että iso ja komea eläin voi pelätä postilaatikoita, mutta uskon kyllä!

      Poista
  4. Meillä matka jatkui heti, kun suunta otetaan sinne minne koiran nenä ohjaa. Kyllä kai nyt sentään koira moninverroin ihmistä parempana haistajana osaa paremmin sanoa, mistä mitäkin mielenkiintoista löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenä edellä mennään, ja siitähän koira saakin hirveästi tietoa ja virikettä. Onneksi on koiranamit keksitty, niillä kyllä mieli muuttuu, mutta aina ei satu olemaan mukana. Ja meidän mies ei usko niihin ollenkaan!

      Poista
  5. Tuttu juttu. Kun ei huvita niin ei huvita. Joskus ei huvita, kun on liian aamu tai liian märkää. Joskus ei löydy mitään syytä edes. Sitten kun käännytään kotia kohti, tappijalka nousee vikkelästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin jännä, miten joskus ei sesse suostu mihinkään, vaikka emäntä on vaihtanut kaikki vaatteet ja kengät lenkkiä varten. Sitten käännytään nurkalta takaisin.

      Poista
  6. Opettelen parhaillaan lainakoiran sielunelämää ja siihen kuuluvia täysstoppeja. Toisaalti siihen kuuluu näköjään myös haukuttavan kiinnostavia havaintoja, joita vain koira pystyy tekemään.
    Seuraavaksi on otettava selvää missä Kiuruvesi on, ilmeisesti jossain hyvin pohjoisessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiuruvesi on maitopitäjä Pohjois-Savossa, kaupunki nykyisin sekin. Mies on sieltä kotoisin ja äitinsä asuu vieläkin. Ei ehkä lempipaikkojani maailmassa, mutta kyllä siellä aina kerran-pari kertaa vuodessa voi käydä, mies tietysti käy useamminkin.

      Poista
  7. Onpas Kiuruvedellä syksy ehtinyt pitkälle, kun lehdet ovat jo pudonneet. Lienee aikainen koivu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä oli ihan oudosti jo paljaita koivuja, vaikka vaahterat vasta olivat punertumassa. Onhan niitä erilaisia koivulajeja, joistakin lähtee lehdet vasta lumien tultua.

      Poista
  8. Hui, syksy (!)Ja joo, naapurin koira etenkin oli joskus juuri tommonen - kun kävin joskus hänen seuraneitinään ulkoilemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy tuntuu aina haikealta, mutta olen juuri tänä aamuna hehkutellut mielessäni, miten syyskuu on aina ollut kiehtovaa ja aktiivista aikaa. Ja aurigon paistaessa upean väristä!

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...