Käykö teille koskaan niin, että koira sanoo, etten tule, eikä sitten inahda mihinkään?
Yhtäkkiä risteyksestä käännyttäessä tulee täysstoppi, vaikka mitään ei näy missään.
Tässä sitä paitsi lukee, että tästä yli. Mitä siitä, että se on tarkoitettu moottorikelkoille, ei se koira kai sentään lukea osaa, vaikka paljon osaakin.
Mutta kun tappijalka on päättänyt, että ei tule, niin ei. Siinä saa sitten isäntä hetken jänkätä, ennen kuin yhteisymmärrys syntyy ja homma alkaa rullata taas.
Tällaisiakin koivuja näkyi jo viikonloppuna Kiuruvedellä!
Ihania kuvia!
VastaaPoistaMeillä on aina toisinaan tehokkaassa käytössä nelitassujarrutus. Yleensä onneksi silloin kun ei ole kiire minnekään. Annetaan Francon sitten kiukutella rauhassa ja nöpöttää paikallaan sen aikaa, että alkaa taas kävely kiinnostaa. Pitäähän sitä nyt mäyräkoiran jääräpää olla. Tietty. :-)
Onneksi on muitakin jääräpäitä: olen epäillyt olevani ihan kelvoton kasvattaja, kun en saa nakkia liikkeelle!
PoistaMeillä on ollu pari kertaa lainassa anopin tipsu, eikä ole siellä maalla tottunut koskaan olemaan narunpäässä tai lenkkeilemään oikeasti. Jännä, kun se täällä tuntemattomassa kaupungissakin tietää, millon aion suunnata vielä yhen korttelin kauemmas lenkillä, kun jarrut iskee että EI, nyt kotia!
VastaaPoistaJust, aina on mentävä juuri se lenkki, mihin koira on tottunut. Kahdella aivosolulla ei tehdä jatkuvasti muutoksia;)
PoistaAikoinaa hevoseni luuli postilaatikoiden syövän hevosia, mutta kaikkeen tottuu.
VastaaPoistaOn ihan hassua, että iso ja komea eläin voi pelätä postilaatikoita, mutta uskon kyllä!
PoistaMeillä matka jatkui heti, kun suunta otetaan sinne minne koiran nenä ohjaa. Kyllä kai nyt sentään koira moninverroin ihmistä parempana haistajana osaa paremmin sanoa, mistä mitäkin mielenkiintoista löytyy.
VastaaPoistaNenä edellä mennään, ja siitähän koira saakin hirveästi tietoa ja virikettä. Onneksi on koiranamit keksitty, niillä kyllä mieli muuttuu, mutta aina ei satu olemaan mukana. Ja meidän mies ei usko niihin ollenkaan!
PoistaTuttu juttu. Kun ei huvita niin ei huvita. Joskus ei huvita, kun on liian aamu tai liian märkää. Joskus ei löydy mitään syytä edes. Sitten kun käännytään kotia kohti, tappijalka nousee vikkelästi.
VastaaPoistaSe onkin jännä, miten joskus ei sesse suostu mihinkään, vaikka emäntä on vaihtanut kaikki vaatteet ja kengät lenkkiä varten. Sitten käännytään nurkalta takaisin.
PoistaOpettelen parhaillaan lainakoiran sielunelämää ja siihen kuuluvia täysstoppeja. Toisaalti siihen kuuluu näköjään myös haukuttavan kiinnostavia havaintoja, joita vain koira pystyy tekemään.
VastaaPoistaSeuraavaksi on otettava selvää missä Kiuruvesi on, ilmeisesti jossain hyvin pohjoisessa?
Kiuruvesi on maitopitäjä Pohjois-Savossa, kaupunki nykyisin sekin. Mies on sieltä kotoisin ja äitinsä asuu vieläkin. Ei ehkä lempipaikkojani maailmassa, mutta kyllä siellä aina kerran-pari kertaa vuodessa voi käydä, mies tietysti käy useamminkin.
PoistaOnpas Kiuruvedellä syksy ehtinyt pitkälle, kun lehdet ovat jo pudonneet. Lienee aikainen koivu.
VastaaPoistaSiellä oli ihan oudosti jo paljaita koivuja, vaikka vaahterat vasta olivat punertumassa. Onhan niitä erilaisia koivulajeja, joistakin lähtee lehdet vasta lumien tultua.
PoistaHui, syksy (!)Ja joo, naapurin koira etenkin oli joskus juuri tommonen - kun kävin joskus hänen seuraneitinään ulkoilemassa.
VastaaPoistaSyksy tuntuu aina haikealta, mutta olen juuri tänä aamuna hehkutellut mielessäni, miten syyskuu on aina ollut kiehtovaa ja aktiivista aikaa. Ja aurigon paistaessa upean väristä!
Poista