torstai 17. toukokuuta 2012

Miten tämä nyt näin


On välillä vähän pelottavaa, miten huonosti kestän ylikuormitusta.  Siis tosi huonosti. Alkuviikon tiiviit ja täydet päivät tuntuivat lyövän minut täysin maahan. Sinänsä ihan kivat päivät venyivät yhdeksäntuntisiksi väkisinkin, työtä oli paljon ja minä kai hidastunut. Nuorena tämän olisi kestänyt ihan helposti, mutta nyt halusin kotiintultuani vaan vetää säkin päähän ja kaivautua näkymättömänä sohvan uumeniin viikoksi.

Tarvitseeko mainitakaan, missä verenpaineeni huitelee. Kaksi kertaa liiasta kuormituksesta masennukseen sairastuttuani ja kaksi silmänpohjan verenvuotoa saaneena pelkään ihan tosissani. Aivoverenvuoto on iso mörkö.

Kesäksi tämä kaikki vielä pahenee moninkertaisesti, kun joudumme osittain lomittamaan toisiamme. Työhön on tullut paljon uutta sisältöä, jota ei tietenkään vähennetä.

Alkaa kummasti tulla yhdeksänkymmentä- ja 2000-luvun lama-ajat mieleen, ja meidän kaupunkimme sukelsi silloin syvälle. Työntekijät jätettiin aivan yksin selviämään kukin, miten parhaaksi taitaa. Piti vaan priorisoida, joka hetki, jokaiselle asiakkaalle erikseen. Juuri sinä jäät ilman tätä kunnallista palvelua, juuri sinua ei auteta.



Luojan kiitos oli kuitenkin tämä pyhäpäivä välissä! Yhteensä kaksitoista tuntia unta ja sauvakävely yli kaksikymmenasteisessa lämmössä teki ihmeitä. Suihkun jälkeen olin kuin uusi ihminen. Jostakin virtasi uutta energiaa ja iloakin palasi vähitellen. Ehkä jaksan vielä perjantain.

Saimme miehen kanssa jopa pestyä ensimmäiset kuusi ikkunaa.

Sitä mää vaan ihmettelen, että miten ne työurat pitenevät, jos ihmiset ryöstöviljellään puolikuoliaiksi jo keski-iässä?


On tässä sentään ollut jotain iloakin. Italukemisina olen nauttinut pienissä erissä Muriel Barberyn Siilin eleganssi -kirjaa. Siinä on tosiaan elegantti ja yllättävä kertomus pariisilaisen hienostokerrostalon portivartija-rouvasta. Renée Michel on tuikitavallinen ja huomaamaton leski,  jota talon asukkaat tuskin huomaavat. Hän kuitenkin on omassa yksinäisyydessään laajasti sivistynyt ja avarakatseinen ihminen. Hänellä on yksi ystävä, siivooja Manuela.

Yläkerroksissa kaksitoistavuotias Paloma on toinen poikkeusyksilö. Hänen maailmankuvansa on niin synkkä, että hän suunnittelee tappavansa itsensä kolmetoistavuotissyntymäpäivänään. Samalla hän haluaa polttaa  koko talon.

Renée ja Paloma tunnistavat toisissaan sukulaissielun. Talon entinen  tasapaino järkkyy, kun taloon muuttaa uusi asukas, japanilainen herra Ozu, joka kiinnostaa kaikkia.



Kävelyllä näin yllättäen valkovuokkoja, jotka eivät ole näillä leveyksillä villinä ennen kasvaneet. Nämäkin kasvavat puretun talon entisessä pihapiirissä, joten saattavat olla alunperin istutettuja. Tai sitten ilmasto on tosiaan lämmennyt kymmenessä vuodessa niin paljon, että valkovuokkoraja on siirtynyt sata kilometriä pohjoisemmaksi. Joskus  se raja oli jossain Jämsän korkeudella.


P.S. Kaikki kuvat puhelimesta, mikä selittää niiden laadun.

19 kommenttia:

  1. Paha juttu, jos työ syö terveyttä. Silmänpohjan verenvuoto kuulostaa ikävältä, vaikuttaako se näköhermoon? Siilin eleganssi on mainio kirja, se antaa tärkeilijöille ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen vuoto heikensi vasemman silmän tarkkaa näköä pysyvästi, kun sattui juuri siihen näköhermon vierelle. Nyt pari vuotta sitten purskautti vain verta silmän sisälle niin, että se näkyi mustana pilvenä, joka liikkui näkökentässä. Aika nopeasti haihtui poiskin, mutta säikäytti perusteellisesti.

      Poista
  2. Uupuminen tuo usein mukanaan verenpaineen, sanon tämän kokemuksesta, uupuminen yllätti minut muuttotohinoissa ja kaiken lisäksi jalan nivelsiteet venähtivät ja ehkäpä sekin sysäsi kaiken liikkeelle. No elämäni ensimmäiset lääkkeet on nyt saatu. Tällä hetkellä olen jo voiton puolella. Ostin magnesiumia luontaistuotekaupasta, se kuulema sopii tähän kuviooni.
    Löysin myös tänään yhden kukkivan valkovuokon, sitä ihmettelin myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magnesiumia minullakin on kaapissa mahdollisiin lihasnykinöihin, mutta alanpa syödä sitä nyt säännöllisemmin, jos olisi hyötyä. Vanhemmiten sitä ei enää kestä samalla tavalla rasituksia kuin nuorena.

      Poista
    2. Magnesiumista olen saanut avun suonenvetoihin ja kramppeihin, mutta kilpirauhaslääkkeiden kanssa täytyy olla varovainen eli ainakin neljä tuntia nappien välillä.

      t. Aikku

      Poista
  3. Itsekin ihmettelen kovasti sitä, että työuria pitäisi pidentää ja samaan aikaan työhyvinvointiin ei kiinnitetä huomiota. Ihmisen kyky venyä ei ole rajaton. Toisaalta työpaikalla on olemassa ihmisiä, jotka tekevät töitä vaan jaksamisensa rajoissa. Tulevat normaaliaikaan ja lähtevät kotiin ajoissa. Eivät tee ylitöitä. Heidän tekemättömät työnsä esimies jakaa sitten niille, jotka tekevät ne omien töidensä ohessa, ylitöinä. Näin meillä. Saapa nähdä, kuka ne nyt tekee, kun minä olen jäänyt lomalle?

    Kysyy Aikku

    ja toivotan sinulle ihanaa viikonloppua. Rentoudu ja kerää voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olet päässyt lomalle! Ollaankohan me naiset liiankin venyviä, ja ainakin me ajattelemme paljon myös itse työtä ja sen sujuvuutta, ei vain omaa panostamme. Ja ajattelemme niitä ihmisiä, joille sitä työtä teemme.

      Ihmisen kyky venyä ei tosiaankaan ole rajaton. Jos siitä tulee jatkuvaa, tulee pian raja vastaan jonkinlaisten oireitten muodossa. Sitä ei edes tajua suorasanaisesti, vaan se tulee ruumiillisina oireina. Niistä tuntee huonoa omatuntoa, kun ei ole tarpeeksi kuntoillut/laihduttanut/nukkunut tms.

      Poista
  4. Kyllä minun lapsuuteni Kuopiossa kasvoi valkovuokkoja! Sinivuokkojakin, joiden ilmaantumisesta sain kiistellä biologian opettajan kanssa tosissaan -hän kun ei uskonut niitä Kuopion korkeudella kasvavan. Selitys saattoi olla se, että ne oli joku aikanaan istuttanut ja siitä olivat villiintyneet - asuimme nimittäin suuren kartanoalueen pienessä pihatorpassa. Myös Muuratsalossa kasvaa valkovuokkoja mutta siellä onkin lehtometsiä ja Päijänteen ympäröimän saaren kasvillisuus on eteläisempää kuin maantieteellisen sijainnin perusteella olettaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan outoa, etten ole koskaan törmännyt villeihin valkovuokkoihin ennen. Ehkä lehtometsä onkin niille hyvä paikka, ja niitä ei kovin paljon täällä ole. Pitäisikin joskus tehdä retki Muuratsaloon, se on muutenkin jäänyt yhden automatkan varaan. Ihana paikka kuitenkin!

      Poista
  5. Et ole ainoa, joka miettii, miten jaksaa töissä ja miten pysyä terveenä eläkeikään asti! Sattumalta minulla on sama kirjakin yöpöydällä. Virkistävää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi työkaverini on sanonut motokseen Terveenä Eläkkeelle. Hän pääsee sinne ensi vuonna ja todellakin ihan terveenä! Onkin meistä muuten ainoa...

      Joskus mietin, että mitä enemmän taitoa ja kokemusta työssä kertyy, sitä vaikeampi on tehdä vain pieni osa siitä, minkä tietäisi hyväksi ja toimivaksi lopputuloksen kannalta:)

      Poista
  6. Onneksi sinulla on juuri nyt hyvä kirja työpaineiden vastapainoksi. Minä koin Siilin eleganssin juuri hyvää mieltä tuovana ja viisaana kirjana.
    Minäkin olen piehtaroinut jatkusvasti työkiiireissä, minulle siitä häiriintyy yöuni. Muutun myös tosi tylsäksi seuraksi muille, kun työt pyörivät päässä. Siksi järjestin itselleni "ihmissuhdevapaata" neljäksi päiväksi.
    Rentouttavaa ja stressitöntä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöunen häiriintyminen on juuri siitä viheliäistä, että se vaikuttaa kaikkeen! Olen juuri nukkunut koko lauantaiaamun päiväunilla takaisin menneen viikon univelkoja. Kun ei illalla nukuta ja herää jo viideltä.

      Ihmissuhdevapaa on hyvä ajatus ja toivottavasti tekee sinulle hyvää!

      Poista
  7. Vaikka ansiotyö ja –tulot ovat tosi hyvä asia ja monesti elämänsisällön kannalta eräs tärkeä pointti, niin se voi olla myös tosi rasittavaa ja väsyttävääkin. Töissä ei riitä vain oleminen, vaan siellä pitää olla jatkuvasti valmiina erilaisiin uusiin haasteisiin ja selvittää eteen tulleita ongelmia ja esteitä. Niissä onnistuessaan tuntee suurta iloa ja tyydytystä. Mutta jos/kun sitä alkaa olla päivittäin lähes 8 tuntia, eikä vastapainoksi seesteisiä hetkiä, siihen alkaa väsyä. Työviikon jälkeen on tyytyväinen, että taas on selvinnyt. Sunnuntai-iltana alkaa pienoinen työahdistus hiipiä…
    Pääsiäisen mahatautia potiessani minulle tapahtui varmaan syvällisempikin ;) puhdistuminen, kun äkkiä kaikenlainen työstressi hävisi. Nykyään en viikonlopulla entisenlailla valmistele työasioita ja hoitele tekstiviestillä tulevan työviikon suunnitelmia. Nyt keskityn nauttimaan vain omasta ajastani ja tekemään itselleni mieluista. Työvuosia ajatellen, suunnitteilla on 60 vuotta täytettyäni jotenkin löysätä. Uskon siten myös työilonkin säilyvän.
    Hyvä, että itsekin sait rankan työrupeaman jälkeen itsesi palautumaan ja ilo löytyi. Pitäisikin oppia löytämään hyviä keinoja itsestään huolehtimisesta, voimien palautuksesta – riittämisestä.

    Hyvä kirja, tykkäsin siitä itsekin. Loppu olisi voinut olla siinä toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työhön varmaan väsähtääkin helpommin sellainen, joka suhtautuu työhönsä intohimolla ja jolle työ on tärkeää. Minäkin saan paljon tyydytystä työstäni ja onnistumisista ihmisten kanssa. Kun joutuu käyttämään omaa itseään työvälineenä, pitäisi ymmärtää 'huoltaa konetta'. Ei voi olla taukoamatta käynnissä.

      Minä tarvitsin kaksi vuotta terapiaa, etten enää katso työsähköpostia kotona:D Enkä siis ole edes esimiesasemassa, mutta niin idiootti voi ihminen olla, tai utelias, tai kiinni työssään.

      Poista
  8. No rentoa viikonloppua nyt tuomaan iloa. Tänään ainakin on ollut nätti päivä josta nauttia.
    Ainakin Muuramessa kasvaa valkovuokkoa, mutta arvelen sen karkulaiseksi. Meillä se on ilmeisesti lintujen tuomana levinnyt etupihalle ja se on ihanaa, kukkia on satoja. Eilen kävelyllä nähtiin metsässä keltavuokkoa, sekin ilmeisesti pihasta karannut. Samoin metsässä oli terttuseljaa, jonka tunnistin vasta netissä, linnut ovat senkin tuoneet pihaan myös.
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistatko kun Mumman pihalla ihailtiin lupiinia kukkapenkissä? Kumma ettei se levinnyt sen kummemmin, ja liekö vieläkään Oulussa asti tienpenkoilla? Ajat muuttuu ja varmasti valkovuokko on levinnyt jo tänne asti, tai ainakin on leviämässä.

      Poista
  9. Lupiinia kasvaa meidän kylän ojissa ja pihoissa. Jopa levitin siemeniä, kun ovat niin näyttäviä. Työasiaan en nyt ota kantaa, kun on vapaapäivä, silloin on aika kaiken muun :) Kuulosti hyvältä sun voimien takaisin saanti. Minä olen pyhittänyt 4 päivän vapaan patikointikunnon kohentamiseen, mutta luonnosta nauttien ei kiirehtien. Eipä vois parempaa tapaa olla työn vastapainoksi, jokaisella tietty omat tapansa. Meinaa vaan nämä vastapainot alkaa painaa enemmän kuin vaikka työ, joka tahtoo jäädä kakkoseksi..

    eikka

    VastaaPoista
  10. Sun patikointipaikka näytti kyllä houkuttelevalta, vaikka vähän satelikin. Minä patikoin vain autolle ja lähdin katsomaan Nespresso-kahvikoneita, houkuttelisi sellaisen hankkiminen, kun ei ole espressokoneita tullut hankittua.

    Kahden viikon kuluttua alkaa nyt kuitenkin kesäloma!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...