Pääsiäistä

Tähän mennessä pääsiäisenvietto on ollut ihan erilaista kuin tavallisesti. Nuoriso on omissa menoissaan, eikä sukulaisten kanssakaan ollut tällä kertaa sovittu mitään, joten meillä on oltu ihan hissukseen. Päätin jo etukäteen, etten tee erityisiä pääsiäisruokia enkä koristele kotiakaan sen kummemmin. Olin kai vähän väsynyt ja vapauden kaipuussa.

Paitsi perjantaina, kun olimme saaneet kyläkutsun miehen työkavereitten luokse naapurikaupunkiin. Olin odottanut sitä koko viikon, koska en ollut koskaan tavannut tätä pariskuntaa. Mies oli kyllä kehunut heitä kivoiksi ihmisiksi. Jostakin syystä emme kumpikaan ole seurustelleet työkavereittemme kanssa pariskuntina, vaikka kummallakin on töissä hyviä ystäviä. Kaikenkaikkiaan seuraelämämme on ollut minusta johtuen aika vähäistä jo vuosia.

Saimme viettää riemastuttavan illan herkullisten tarjonnaisten ja ihanan hersyvän pariskunnan luona. Samaan aikaan rock-henkistä nuoruutta ja opiskelijaelämää viettäneinä ja yhtä kauan naimisissa olleina humanisteina löysimme helposti yhteisen sävelen. Enkä muuten muistakaan ihan heti, milloin olisin viimeksi tanssinut Metallican tahtiin!

Kaivoin kännykän esiin ja otin muutaman kuvan ruokapöydässä, mutta maut veivät niin mennessään, että kuvaaminen jäi. Etanapannu -aah, kyllä te tiedätte, miltä se tuoksuu ja maistuu!  Näitä pannuja minulla ei muuten olekaan, vaikka tykkään syödä etanoita. Kotona ei ole tullut tehtyä etanoita kuin kerran. Pojilla kyllä on pannut molemmilla, kun ovat oikeita etanafriikkejä.

Pääruokana saimme roseeksi paistettua karitsanfileetä mustapippurikastikkeessa. Siinä ruoka, jota en ole kuunaan itse uskaltanut tehdä, enkä ehkä ole syönytkään. Liha oli mielettömän hyvää ja pehmeänmureaa ja kastike suussasulavaa. On kiva tulla yllätetyksi ja syödä jotain sellaista, mitä ei osaa tehdä itse. Vielä siis, tätäkin täytyy kokeilla: kaksi minuuttia molemmin puolin ja folioon vetäytymään.

Kuva tuli nyt kuitenkin napsaistua kreikkalaisesta salaatista.

Kahvin kanssa nautittiin mehukasta Baileys-kakkua. Se oli tietysti viedä kielen mennessään, mutta yhtä paljon  kuolasin noitten mustavalkoisten kahvikuppien perään. Eikö ole ihana!  Emäntä oli ne tuonut matkoiltaan. Tämä pariskunta käy kaukomailla kolme kertaa vuodessa. 

En nyt mainitse mitään juomista, mutta joka tilanteeseen oli omansa. Ehkä määrä pysyi jotenkuten handussa, kun söimme koko ajan, enkä tällä kertaa kehittänyt minkäänlaista pelättyä päänsärkyä. Seuraava päivä meni kyllä aika lailla lepäillessä. Ja niin on mennyt tämä sunnuntaikin pitkään nukkuessa.

Katkoin muutamia pikkunarsisseja pulloihin. Sen verran pääsiäistä tuli tännekin.

Aurinkoinen sää on houkutellut kävelylle koirien kanssa. Muuten on ihanan rauhallista ja hiljaista. Ehkä huomenna jo voisi pestä keittiön ikkunat?