tiistai 13. maaliskuuta 2012

Päivän annos ultraääntä, fluoria ja silikonia




Kävelin päivällä reippaasti kasvohoitoon. Tahti oli hyvä, kun oli jotakin mukavaa tiedossa. Tuuli oli navakkaa, mutta tuli sopivasti selän puolelta. Pientä raekuuroakin yritti, juuri sen verran, että maassa näkyi valkoisia pikkurakeita jään päällä.

Siinä lompsiessa ajattelin, että on minullakin silikonit. Yhdet on rintaliiveissä nänninsuojana ja toiset varpaitten välissä hoitamassa vaivasenluuta. Kolmas silikoniputki suojaa vasaravarvasta. Aika säälittävää.


Ihon käsittely oli tällä kertaa lyhyehkö, mutta ihana. Ultraäänipuhdistus ei tuntunut missään. Lehmuksenkkukkanaamio tuoksui aivan kesältä ja saatoin melkein kuulla kärpästen ja mehiläisten pörinää puissa. Lähempänä kesää varaan sitten jonkun kunnon hoidon. Ajattelen, että olen ansainnut sen.

Kävin välillä päiväkahvilla kirjastolla. Siihen sattui muutama kollega seuraksi. Olivat menossa kuuntelemaan Raisa Caccioatoren luentoa jostakin. En jaksanut yhtään kiinnostua aiheesta, kun olen vapaaviikolla. Vähän se nauratti itseänikin: ennen olisin ilman muuta mennyt kuuntelemaan edes alkua. Nyt paneuduin mieluummin Elle interiöriin ja Kamera-lehteen ja painelin sitten hammashoitoon. 


Suu auki! 
Suuhygienistin ultraäänipuhdistus tuntui paljon enemmän kuin kosmetologin. Nyt ei edes ollut paljon hammaskiveä eikä ollenkaan ientulehdusta, kuten vuosi sitten, mutta silti vihloi. Vihlonta oli muutenkin syy koko käyntiin, varsinkin kylmä ja kuuma vihlovat. Tehokkaan fluorikäsittelyn jälkeen se helpotti heti. Sain ohjeet jatkofluorauksiin kotona ja ksylitolipastillien käyttöön aterian jälkeen. Sensodyne-tahna on ollutkin jo vuosia ainoa, jota voin käyttää.


Mikäs siinä sitten. Nyt on taas muutama asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja jopa päivän kävelyannoskin tullut täyteen. Ei tullut mieleenkään lähteä enää vastatuuleen kotimatkalle, vaan Jyväskylän Liikenne sai hoitaa kuljetuksen.

Kotonahan odotti Longue Dog


Kuvat: Puuhevonen ja koira Kirsi Tapperin teoksia, muut Veikko Hirvimäen kollaasista. Kuvat napsittu pikkukameralla Jyväskylän taidemuseossa.

6 kommenttia:

  1. Tapperin hevonen ja koira kiinnostavat, ovat hurmaavia kumpikin. Kuuluvatko taidemuseon pysyviin kokoelmiin, vai vatko siellä vain näytillä?

    Noita päiväjärjestyksestä poishoideltavia tuppaa olemaan minullakin. Pitäisi tilata aika silmälääkärille, kampaajalle ja kosmetologille, mutta jotenkin homma vaan on siirtynyt. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa hoidan sitten kaikki yhdessä rytäkässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapperilla oli näyttely pari viikkoa sitten, kun kävin siellä. Tosin tuo hevonen oli ainoa, josta oikeasti tykkäsin.

      Minullakin on tapana hoitaa kaikki pakolliset menot alkuvuodesta, pois alta. Kalliiksi tosin tulee käydä erikoislääkäreillä, mutta vaihtoehtoakaan ei ole.

      Poista
  2. Hammaslääkäri kutsuu joka toukokuu ja aina tuntuu, että nyt jo?!
    Mielestäni ultraääniputsauksen jälkeen hampaat tuntuvat tosi puhtailta ja sileiltä, mutta on se vaan viheliäinen toimenpide. Vihloo niin että pää meinaa levetä. Ja takahampaita putsatessa mulla alkaa aina yököttää. Pakko mikä pakko, kerran vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekin vaan tulee hammaskiveä helposti, ja minäkin kuulun niihin. Samoille ihmisille ei kuulemma tule helposti reikiä, ja viimeisin reikä onkin paikattu lukiossa. Mutta se vihlonta oli välillä aikamoista! Ajattelin, että nuoret säikähtää ikihyväksi, me vanhat konkarit kyllä kestetään.

      Poista
  3. Veikko Hirvimäen työt ovat hauskoja. Jos hinta olisi siedettävä, voisin ostaa kotiin piristykseksi.
    Hammashoito on pakollista, mutta ei niin mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään Hirvimäen isoista puuveistoksista, esimerkiksi susi on aivan verraton. Nämä installaatiot toimivat myös, ainakin ne kaksi, jotka olen nähnyt.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...