Joskus törmää tavaraan, joka on pakko saada. Luojan kiitos, järki pysyy kädessä ja lankean vain pieniin kiusauksiin. Ihastun toki isoihinkin. Kävin viime viikolla Alvar Aalto -museossa pitkästä, pitkästä aikaa. Sieltä lopetettiin jo monta vuotta sitten muu näyttelytoiminta, joten enää ei tullut lähdettyä pelkän arkkitehtuurin takia.
Nyt olin naapuritalossa viettämässä kokouspäivää ja kävimme vain AA-museon kahvilassa (herkullisella, edullisella ja kauniisti pöytiin tarjoillulla) lounaalla. Museokaupassa silmä lepäsi esineiden puhtaissa, tutuissa muodoissa. Meillä ei ole Artekilta muuta kuin häälahjaksi ostetut keittiöntuolit, joista on enää tasan yksi jäljellä. Vanhemmillani taas on tämä ihana valaisin.
Artekin tarjottimen nähdessäni tiesin, että haluan sen, ja nimenomaan tuon pienen. Sellaista olen kaivannut ja kuviointi on juuri oikea, sitä kestää katsoa vuodesta toiseen. Haluaisin samaa kuviota harmaavalkoisena keittiön verhoiksikin.
Samalla reissulla kävelin Maailmankauppa Mangon ohitse ja poikkesin ensimmäistä kertaa sisälle. Käyn harvoin yläkaupungilla. Perulainen keraaminen tuikkualusta kutsui, eikä ollut edes kallis.
Oulunreissun kuvissa on vielä tekemistä. Loma oli ihana ja viihdyimme siellä peräti neljä yötä. Sisko meni sinne heti meidän jälkeemme.
AA-museossa ei ole tullut käytyä vuosiin.. kymmeniin... öööö... Oikeasti en muista. Kuten mainitsit, muun näyttelytoiminnan loputtua mielenkiinto on karissut. Toisaalta siitä paikasta on kyllä hyviä muistoja.
VastaaPoistaViehättävä tarjotin!
Silloin ennen saatoin kiertää perjantaisin molempien vierekkäisten museoitten näyttelyt, ja yhtä juhlaa se oli Craphica Creativan aikaan. Mutta siitä ON kauan. Nykyinen taidemuseo yrittää, mutta paikkana vanha pankki ei ole kiinnostava.
PoistaMinä pidän maailmankaupoista.
VastaaPoistaNiistä saa kivoja "virkkuumeikkipusseja" ja käärepapereita.
Mutta myös minuun tuollaisilla pienillä tarjottimilla
on ihmeen suuri vetovoima.
Kyllä siellä kaikenlaista ihanaa olikin! Kankaita hypistelin, ja huiveja ja kasseja. Ne eivät sovi minulle, mutta jollekin ihania.
PoistaTarjottimen kuvio on ajaton ja kaunis. Kuten sanoitkin, sama on erityisen onnistunut myös kankaana.
VastaaPoistaVielä kun keksin, mistä tuota kangasta saisi. Täällä ainakaan en ole nähnyt sitä, liekö saatavilla ollenkaan, kun on niin vanha kuosi.
PoistaUutta kotiin piristää aina. Klassikko Artekin kuosi ensin kankaana ja sen jälkeen siitä on valmistettu kaunis graafinen tarjotin. Tuosta kankaasta voisin toteuttaa vaikkapa sohvatyynyt.
VastaaPoistaMuistan tuon kankaan yhdestä täkäläisestä klassikkoja myyneestä liikkeestä 80-luvulta, mutta sen jälkeen sitä ei ole täällä näkynyt. Aalto-museossa sitä on ollut verhoina, ja niitten huonekalujen rinnalla se on täydellisen sopiva!
Poista