Toimittajan muistelmat

Olen jälleen kerran nauttinut pysähtymisestä ja hiljaisista päivistä. Kun univelat on nukuttu, on ollut ihana olla yksin kotona, lueskella tai puuhata jotain muuta pientä. Olen pienissä erissä lukenut joululahjaksi saamaani Riitta Lindegrenin kirjaa, jossa hän kertoo pitkästä urastaan toimittajana. Muistan hänet jo Annan toimittajana, mutta vasta Glorian perustamisen jälkeen olen alkanut ihailla Riitta Lindegreniä ja hänen tinkimätöntä linjaansa lehdessä. Hänestä on saanut kuvan suoraselkäisenä hahmona, jolla on voimakkaat mielipiteet ja uskallusta vaikka muille jakaa.

On kiva lukea välillä ihmisestä, jolla on aina ollut itsetunto kohdallaan ja paljon uskoa itseensä. Rohkeutta ja älyä tältä naiselta ei ole koskaan puuttunut, ja liitettynä hyvään käytökseen ja pettämättömään tyylitajuun ei tarvitse ihmetellä hänen menestystään maailmassa. Gloria-lehtiperheen luominen ei ole mikään pieni saavutus.

En olisi voinut mitenkään uskoa, miten monipuolista Lindegrenin toimittajantyö on ollut ja miten monenlaisia ihmisiä hän on saanut tavata. Lindegren oli aktiivinen ja tiedostava 60-luvun nuori, jolla oli paljon mielipiteitä, mutta seurapiiritoimittaja hänestä kuitenkin tuli. Opinnot yliopistossa jäivät, kun hän kiisi maailmalla tähtiä ja kuninkaallisia haastattelemassa.

Suosittelen kirjaa kyllä jokaiselle Glorian taivalta aktiivisemmin seuranneelle. Itseltäni ei ole tainnut jäädä yhtään numeroa väliin koko kahdenkymmenen viiden vuoden aikana. Aina välillä olen lopettanut tilauksen, kun bisnes-, golf- ja kaukomatkailujutut eivät ole koskettaneet mitenkään omaa elämänpiiriäni, mutta ostanut sitten kuitenkin irtonumeroita, kun en ole voinut vastustaa kiusausta. Minä vaan tarvitsen oman annokseni ylellisyyttä ja sen saan helposti Gloriasta.