Mantelikrokantilla kuorrutettu omenakakku

Löysin Arleenan Kotona-blogista mehukkaan omenatortun ohjeen ja se näytti jo kuvassa niin houkuttelevalta, että oli pakko ottaa ohje kokeiluun. Eikä ollenkaan turhaan: kakku itsessään on mausteisen maukas ja omenaisen mehukas varsinkin viilennettynä. Mutta ei tästä kovin moneksi päiväksi riitä, kun kuorrutus on niin ihanan makeaa ja rapeaa!

Tein kakun pienimpään 22-senttiseen irtopohjavuokaan. Suureen 26-senttiseen tulisi matala kakku, mutta minä halusin tällaisen paksun. Ja Sikke Sumarin tapaan rutistelin ensin leivinpaperin ja vuorasin koko vuoan sillä. Kakun voisi tosin tehdä ei-keikautettavanakin, jolloin pinta olisi vielä kovempi ja rapeampi...ehkä seuraavalla kerralla.

                                                                 

Aloita siis tekemällä kakun kuorrutus ensin vuoan pohjalle.

Kuorrutus
1 dl fariinisokeria tai muscovadoa
50 g voita
2 rkl kuohukermaa tai ruokakermaa
80 g/1ps mantelirouhetta

Laita fariinisokeri ja voi kattilaan ja kuumenna kunnes voi sulaa. Lisää kerma ja mantelit. Sekoita tasaiseksi.
Leikkaa vuoan pohjalle sopiva leivinpaperi. Levitä kuorruteseos vuokaan lusikalla tasoitellen.

Pohjataikina
2 isoa tai 4 pienempää omenaa
100 g voita tai pullomargariinia
2 dl fariinisokeria tai mucovadoa
2 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja, käytin täysjyvää
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1/4 tl suolaa

Kuori ja kuutioi omenat. Vaahdota voi ja fariinisokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen joukkoon voimakkaasti vatkaten. (Minä vaahdotin munat ja sokerin ja lisäsin muut aineet joukkoon, onnistui sen niinkin.)
Sekoita kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Sekoita lopuksi mukaan omenakuutiot.
Nostele taikina mantelikuorrutteen päälle vuokaan ja tasoita.

Paista 175-asteessa noin 40 minuuttia. Laita loppuvaiheessa folio, jos pinta tummuu liikaa.

Anna tortun jäähtyä uunista tultuaan ja kumoa se sitten lautaselle. Irrota vuoka ja poista paperi varovaisesti, se tahtoo tarttua kiinni kuorrutteeseen. Jäähdyttyään kuorrutus kovettuu herkullisesti.  Mukava lisä palalle kakkua olisi kermavaahto, vaikka kanelilla maustettuna. Jäätelö menisi varmasti myös hyvin, mutta eipä meillä ollut eikä huomattu oikeastaan kaivatakaan sunnuntaina, kun porukalla maistelimme tätä kahvin kanssa.

P.S. Vaikkei ehkä uskoisi, niin laihdutusproggikseni jatkuu edelleen. Syksyllä putosi siis se kahdeksan kiloa kolmessa kuukaudessa, sitten meni joulun seutu iloisesti syödessä. Nyt on kaikki pudotettu ennalleen ja eteenpäin mennään, tuskastuttavan hitaasti minun mielestäni. Sunnuntailounaasta en silti luovu, eikä tarvitsekaan.

 

Mutta kun löysin muistiinpanoistani viime tammikuussa otetut mitat, oli kiva huomata, että nyt on yhdeksän kiloa ja kymmenen senttiä vähemmän  läskiä lanteilla. Se motivoi.