Tuli kolmen päivän tauko omissa kirjoituksissa, kun eilenkin lueskelin vain muitten blogeja. Tämä vapaaviikko on siitä harvinainen, että kalenterissa on menoja ja merkintöjä joka päivä. Kotona ollessahan yksi meno riittää tahdittamaan koko päivän, eikä useampaa välttämättä haluaisi omaa rauhaa sotkemaan. Perjantaille on peräti kolme tärkeää menoa, jotka vain nyt sattuivat osumaan samalle päivälle.
Helsingissä näytti viikonloppuna
olevan ruska aivan parhaimmillaan, kun se meilläpäin on jo ohi ja puut
ovat vesisateen ja tuulten tyhjentämiä. Sunnuntaina oli upean aurinkoista ja
kuulasta, joten ajoimme aamulla pariinkin paikkaan kävelemään meren
rannalle ja nauttimaan maisemista.
Ja se paino: voivoi, junnaa taas paikoillaan, pudotus on niin hidasta. Viikkoon ei ole tapahtunut
mitään. Viikonloppuvierailu meni hiilihydraatteja kartellen eikä
kaloreita tullut mitenkään tolkuttomasti ylimääräistä, ja onnistuin
jopa välttämään ylimääräiset houkutukset. Kuivaa valkoviiniä nautin kyllä
kaksi lasillista. Pussikeittoja en kylässä viitsinyt kaivaa ollenkaan esille, kun
oli niin paljon parempaa tarjolla! Ei ainakaan noussut yhtään.
Matka jatkuu. Kolmen viikon saldona on kuitenkin se vajaat viisi kiloa, kuusi senttiä vyötäröltä ja kuusi lanteilta. Ei paha ollenkaan, ja omin konstein en olisi ikinä päässyt tähän eikä kuuteensataan kaloriin voi ruokana saada mahtumaan riittäviä ravintoaineita. Iltapuputtajaa nälkä vaivaa juuri iltaisin, joten nakertelen sitten kaikenlaista vaaratonta, pähkinöitä, kurkkua ja kaalia. Salaa napsin juustopaloja. Juon vihreää teetä ja vissyä.
Kyllä siitä saa aika lailla maksaakin: kahden viikon pussiruoat valmentajan tapaamisineen n. 150e.
Lyhyellä matematiikalla laskettuna painonpudotus on tullut maksamaan 30 euroa/kg. Voishan se rahan huonompaankin laittaa ja kaikki harrastukset maksavat. Pääasia, että olo ja mieli on keventynyt.
VastaaPoistaWhat gorgeous photos of autumn foliage!
VastaaPoistaBeautiful.
Aikku, kallista lihaa on. On se tietysti ollut kallista hankkiessakin; jos yksi kilo on 7000 kcal, niin aika monta jäätelöä on saanut siihen ostaa;)
VastaaPoistaElizabeth, thank you!
Mielettömän upeita kuvia taas. Ylemmässä noista violetti-vihreistä lehtikuvista on hienoja väripintoja, ja pihlajanlehtivainaat ovat upeita. Miten voit nähdä ne noin, harva hoksaisi ottaa niistä edes kuvia.
VastaaPoistaKärsivällisyyttä ruokavalion noudattamiseen. Hirmuista itsekuria se vaatii. Onnittelut, osanotto ja tsemppiä.
Meri
Meri, minustakin nuo käpristyneet pihlajanlehdet ovat kauniin värisiä, ja taustan värit toistuvat mukavan pehmeinä.
VastaaPoistaTämä laihdutus on helppoa, kun ei ole pakko liikkua. Sen voi aloittaa sitten, kun siltä tuntuu ja lisätä samalla kaloreita.
Kauniita kuvia.
VastaaPoistaPainoa saisi pudota täälläkin.
Arleena, tiesin itsestäni, että tarvitsen tällaisen hevoskuurin laihdutukseen. Pelkästään ruokavalioll.a homma etenisi niin hitaasti, etten jaksa sellaista. Yksi ystäväni on toisalta pudottanut vuosien mittaan hienosti painoa vain pienentämällä annoksia
VastaaPoistaKesän värit haiuhtuvat talven alta, näyttää tuo kilojen haiduttaminen myös olla aika suosittua mitä olen blogeja seuraillut. Semppiä itse kerään rasvaa talveksi;)
VastaaPoistaAri, olen tässä keräillyt vararavintoa jo niin monta vuotta, että suunnan on välillä syytä vaihtua alaspäin;)
VastaaPoistaHienostihan paino on pudonnut ja pysynyt! Minulla ei sisua riitä enkä painoa saa alas. Viisi kiloa olisi itselleni aivan riittävä. Pari kiloa sain ennen lomamatkaa, mutta nyt ovat palanneet. Sen pari kiloa saan kyllä, mutta sitten tyssää ;)
VastaaPoistaRita, niin tahtoo käydä, että ruokavaliota jaksaa noudattaa vain parin kilon verran, kun pudotus on niin hidasta. Minun pitää pudottaa enemmän kuin viisi, pääsen ihannepainorajoihin vasta kahdenkymmenen jälkeen. Siksi yritän nopeammilla konsteilla:)
VastaaPoistaAina on ilo käydä ihailemassa taitavasti otettuja, kauniita kuviasi.. ja saamassa inspiraatioita..kiitos :)
VastaaPoistaKiitos itsellesi, Kati!
VastaaPoista