 |
| Moderni versio perinteisestä korealaisesta lääkkeiden säilytykseen käytetystä kaapista |
|
Perjantai on silloin hyvä työpäivä, kun iltapäivällä on sopivan mielenkiintoinen kokous tai koulutus, joka ymmärtää vielä loppua ajoissa. Sen jälkeen voi lähteä hyvällä omallatunnolla hetkeksi kaupungille. Ensin kahville, sitten kaupoille ja lopuksi hengähtämään lempimuseoon kävelykadulla. Yksi näyttelyistä tarjoaa korealaista perinteistä ja uutta designia.
 |
| Teeastiastoja |
 |
| Moderneja ja perinteisiä korealaisvaatteita. |
Viimeisen kuvan koltut on tietenkin suomalaisia. Noita jokainen meistä on varmasti nähnyt isoäitinsä yllä. -Ja kohta ehkä taas tyttärien...kääk!
Aivan ihana työviikon päätös tuollainen päiväohjelma, juu!
VastaaPoistaPitää muistaa tuollaiseen irrottautumiseen itsekin pyrkiä.
Paljon kivoja juttuja! Erityisesti tuollaista lokerokaappia olisi ihana täyttää kaikenlaisilla muistoilla ym. jutuilla. Mukavaa joskus työpäivän jälkeen harhailla päämäärättömästi kaupungilla. Jotain yllättävää voi tulla vastaan.
VastaaPoistaRita, usein alkuviikon päivät venähtävät pitemmiksi, joten perjantaihin voi suunnitella valmiiksi jo joustonvaraa. Siitä tosiaan pääsee mukavasti viikonlopun makuun. Toivottavasti sinäkin!
VastaaPoistaPäivi, lokerokaapin olisin enemmän kuin mielelläni vienyt tuolta kotiin. Malli on niin eleetön ja rauhallinen. Teeastioitten ikiaikainen rauha puhutteli myös.
Olisipa mielenkiintoinen näyttely. Eipä varmaan ole toivoa, että näyttely tulisi Ouluun. *Huokaus*
VastaaPoistaEikä yhtään sen takia, että tytär opiskelee korean kieltä ja aasia-opintoja.
Aikku, onpa tyttärelläsi mielenkiintoinen kielivalinta. Kovin moni ei varmaan tulisi ajatelleeksi koreankieltä.
VastaaPoistaKyseessä on siis Ollin emäntä, joka opiskelee Australiassa. Tämän tyttären elämä on vähintäänkin mielenkiintoista. Ja uskotko, että hän on tullut eniten äitiinsä vaikka ei uskoisi. Itse en ole vaan saanut tehdä niitä kaikkia asioita nuorena, joita olisin halunnut, esim. lähteä ulkomaille töihin. Ja jos ei nuorena lähde niin harva lähtee enää neljä-viisikymppisenä.
VastaaPoistaTotta, nuorena on rohkeutta eikä vielä liikaa siteitä ja riippakiviä. Onneksi tyttärelläsi on kannustava äiti:)
VastaaPoistaAjattelen muuten, että lapsi tietää sanomattakin yrittää toteuttaa vanhempiensa salaisia unelmia. Vaikka niistä ei koskaan olisi puhunut, tai varmaan onkin, mutta lapsi kuitenkin imaisee tiedon jostakin. Ja me tietysti kannustamme siihen suuntaan.
Uutta huomenta!
VastaaPoistaOn lapsuuteni päiväpeittokangasta tuo perhonen.
Kameleontti, onko tuo violetti sitä perhoskangasta vai vihreä?
VastaaPoistaMuistini mukaan violetissa kankaassa on perhosen siipiä. Voihan olla vain mieluvituksen tuotettakin. Jostain jos löytyisi pala tuota, ostaisin heti. Lapsuuteni kodissa oli, kuinkas muuten, oranssi-keltaisena tuota samaa.
VastaaPoistaOlen puuhaillut kaikenkirjavia puuhia. Kurkkaapa sattuuko silmään, se ei ole tarkoitus.
Rouvasta arvasin! Kameleontti on muuten hyvä nimi, onnea uuteen kotiin:)
VastaaPoista