Kauppareissulla löysin uutta lankaa, joka oli taas kerran mahdottoman kiehtovaa väreiltään ja rakenteeltaan. Vaikka taidot ja viitseliäisyys näissä kutomapuuhissa ovat minulla aika alkeelliset, tykkään silti tehdä käsilläni jotakin. Mielellään samalla, kun teen jotakin muuta, eli katson televisiota, ja sitähän pimenevien iltojen myötä taas riittää.
Novitan ohut pompulalanka Silmu on mohair-polyamidi-akryyli -sekoitusta. Langalle suositellaan 7 tai 8 -numeroisia puikkoja, jotka piti tietysti hankkia. En ole koskaan ennen kutonut näin paksuilla puikoilla. Suosin myös pyöröpuikkoja, koska en voi sietää pitkien puikkojen kolinaa ja osumista joka paikkaan.
Kaulahuivi on tarpeeksi yksinkertainen ja sitä paitsi ainoa itse kudottu juttu, mitä voin kuvitella käyttäväni (äiti pitää kiitettävästi villasukissa). Villapuserot ovat liian kuumia lämpimien talvitakkien alle. Vaikka tietysti, kun/jos laihdun tarpeeksi, saatan tulla vielä viluiseksi...
Ja siitä puheenollen: alkaa vähitellen ottaa päästä. Jo viikon ajan paino on pysynyt samassa kilolukemassa, vaikka olen orjallisesti noudattanut dieettiä. Poikkeamat ovat sarjaa muutama manteli, pala juustoa tai purukumi. Ei kai kuudella ja puolella sadalla kalorilla voi kukaan olla laihtumatta?
Kyllä meikä voi. Näillä geeneillä on viety ihmiskuntaa läpi nälänhätien, selvitty ruoattomista talvista menneinä vuosisatoina ja imetetty vielä koko kylän lapset. Evoluutio ei millään ole ehtinyt tehdä näille mitään, koska hyvinvointi alkoi Suomessa kai aikaisintaan joskus viiskytluvulla. Mutta en lannistu, en. Joskus sen on pakko luovuttaa.
Onpas kauniita kukat ja kaunis kuva.Lanka näyttää siltä, ettei meikäläisen taidolla tehtäisi siitä muuta kuin sotkua :).
VastaaPoistaKivan värinen lanka ja rasittavan ärsyttävät geenit sulla (tuon painonpudotuksen suhteen).
VastaaPoistaPääsitkö sinne ketoosi-nimiseen paikkaan jo?
Tunnetko olosi virkeämmäksi vai...?
Minä vielä siirrän tuota virkeyden tilaan lähtöä (ja voivottelen saamattomuuteni rinnalla itseaiheutettua umpiväsymystä).
Tuo villapaidan neulominen suhteessa laihtumiseen ja viluttamiseen hieman hymyilytti. Yhtä hitaita puuhia täälläkin, kumpainenkin.
Pikkujutut, sotkua meinasi tullakin, kun eilen tein mallitilkkua ja purin sitten aika ison pätkän pois.
VastaaPoistaKameleontti, en ole hankkinut ketoositikkuja, kun ajattelin, ettei sillä tiedolla mitään tee. Noudattamalla dieettiä luulisi pääsevän ketoosiin puolessatoista viikossa? En kyllä tunne oloani virkeäksi, vaan ennemminkin hiukan hidastuneeksi ja kevyeksi. Sitä tarmonpuuskaa odottelen innolla edelleen.
Voi meitä "maatiasrotunaisia" (huom, tämä ystävyydellä ehdottomasti!), olen aika samanlainen. Biologi-tyttäreni on kertonut minulle juuri tuon, että evoluutiossa rasvan kerääjät ja minimillä elävät ovat selvinneet aiemmissa elinolosuhteissa mainiosti, mutta hyvinvoinnissa geenit kääntyvät itseään vastaan. Toisaalta nykyään jotkut ovat sitä mieltä, että painoindeksin ei tarvitse olla kovasti alle 30, jos pieni pyylevyys on ns. geeneissä ja biologisesti luontaista. TSEMPPII!
VastaaPoistaPäivi, minä en ollut laiha edes silloin, kun painoni alkoi vitosella. Voin silti huoletta pudottaa painoa, kunnes pääsen samaan kuin lasten jälkeen kolmekymppisenä. Se on normaalipainon ylärajalla.
VastaaPoistaSiskoni oli luonnostaan hoikka lähes viisikymppiseksi asti, mutta alkoi sitten hänkin lihoa herkästi.
Olen miettinyt, että olis kiva kutoa jotain persoonallista. Muilla näen kaikkea kivaa, kuten telkkarissakin eilen vai oliko se tänään.
VastaaPoistaOlen liian kärsimätön, kaikki pitäisi valmistua heti. Ja se on mahdotonta.
Toinen syy on, että en enää edes osaa.
Taidot ovat menneet jonnekin, josta niitä en enää löydä.
Tyydyn vain ihailemaan ja ostan valmista.
Älä stressaa painonpudotuksesta, ota rennosti. Kyllä se vielä tippuu!
VastaaPoistaKiva ja värikäs lanka, piristää kummasti yksiväristä takkia. Ja mieltä.
Arleena, kasin puikoilla tulee ainakin puoli kaulaliinaa illassa, jos sellaiselle vain on käyttöä:)
VastaaPoistaAikku, ajattelin tehdä sellaisen kahteen kertaan kaulan ympäri kiepautettavan tuubihuivin. Saa nähdä, miltä näyttää. Haaveilen villakangastakista, mutta se saa odottaa tätä mahdollista muodonmuutosta. Nyt olen luvannut itselleni olla ostamatta vaatteita.
Aila, tuota lankaa on ihan kiva kutoa, varmaan virkatakin. Toivon myös, ettei se kutita kaulalla.
VastaaPoistaCambridge-kuurissa ei kovin paljon rasvaa ole, koska kalorit jää reiluun neljään tai kuuteensataan. Ohjaaja kehotti kyllä lisäämään rkl:n rypsiöljyä päivässä ehkäisemään sappikiviä;) Mutta kunhan pääsen tavoitteeseeni, voi alkaa syöda karppiruokaa. Siihenkin näköjään vaaditaan pitkä asennemuutos.
Kai se on näitä elämää säilyttävien geenien tekosia, että paino ensin pysyy pitkään samana vähälläkin ravinnolla ennenkuin alkaa sitten reilua vauhtia tippumaan. Eli tsemppiä ja uskoa vaan, kilot alkavat kyllä karista.
VastaaPoistaMeri
Meri, sen suuren pudotuksen toivossa jaksan odottaa;)
VastaaPoistahuhh.. 600 kcal per päivä kuulostaa aika hurjalta :) Miten pitkään olet ajatellut tuollaista dieettiä jatkaa?
VastaaPoistaHuivista tulee kaunis.. ja lanka näyttää ihanalta..kuin kanervankukin koristellulta <3
Kati, kyllä tällä dieetillä saa olla 12 viikkoa yhteen menoon, jos kiloja riittää niin pitkään pudotettavaksi. Käyn kuitenkin säännöllisesti ohjaajaani tapaamassa, ja hän on sairaanhoitaja, joten uskon systeemiin. Saa nähdä, miten tässä käy;)
VastaaPoista