torstai 1. syyskuuta 2011

Kotikutoista


Olen hissutellut kotona kohta kokonaisen viikon. Toipuminen viime viikon kiireistä on vaatinut täyttä rauhaa ja omaan tahtiin tekemistä, siis ei paljon mitään. Vilman ulkoiluttaminen, oman lounaan valmistaminen ja pyykinpesu ovat saaneet riittää askareiksi. Lukemisen lisäksi saan niihin menemään koko päivän. Mutta onpa myös verenpaine laskenut ja kiire hellittänyt.


Vasta tänään sain ripustettua seinälle muutaman taulun, ja pari mustaa kehystä olisi valmiina,  kun vaan saisin valittua ja teetettyä niihin mustavalkoiset kuvat. Makuuhuoneen kesällä maalattu seinä odottaa vieläkin tyhjänä. Pienet kuvat puunvärisissä kehyksissään on pinottu lipaston päälle ryhmittelyä varten. En vaan saa aikaiseksi, ja toisaalta on kiva katsoa vähän aikaa paljaanakin seinän harmaata väriä.


Tässä on yritystä kuvata ihmepensaan kukkimista olohuoneen ikkunalla. Vaikeaa oli loittorenkaan kanssa saada tarkennusta kohdalleen. Kukittuaan ihmepensas pudotti vähitellen lähes kaikki lehtensä ja sai sitten lähteä. Ostin tilalle pienen rahapuun ja rönsyliljan.



Tänään oli lähdettävä ruokakauppaan. Tykkään noista uusista kauppakeskuksista vapaaviikolla! On ihana päästä ihmisten ilmoille samalla katselemaan vähän muutakin kuin maitohyllyjä ja siksi valitsen mielelläni ison paikan. 

Mies odotti ostosten kanssa autossa sillä välin, kun minä kiersin kauppoja. Ja kuinka ollakaan, löysin juuri sellaisen pienen olan yli heitettävän laukun, jota olen ajatellut. Lapussakin se sanottiin ihan selvästi.


Saanko esitellä uuden keksintöni: lämmittävä rannetuki!


Perjantaille on sovittuna yksi meno ja samalla aion kierrellä vähän kaupungilla. Vanhempi poika on tulossa viikonloppuvieraaksi, mutta hän saakin jäädä tällä kertaa isänsä seuraan. Minä lähden luokkakokoukseen. Olemme alkaneet tavata vanhojen opiskelukavereiden kanssa viiden vuoden välein ja joka kerta se on ollut yhtä riemukasta. Samaa odotan tältäkin viikonlopulta.

Alkusyksyn iloja teille muillekin!



8 kommenttia:

  1. Hieno idea! Lämmittävästä rannetuesta pistä markkinat pystyyn.

    VastaaPoista
  2. Pitääköhän minunkin kaivaa virkkuukoukku jostain, rannetuki on sekä kaunis että lämmittävä, hieno oivallus!
    Kauniit kuvat ihmepensaasta, hyvin onnistuit loittorenkaalla, käytitkö jalustaa?
    Olkalaukku on juuri sellainen, jonka minäkin tarvitsisin:)

    Hyvää syyskuuta!

    VastaaPoista
  3. Jospa minäkin pystyisin tuohon, että päivän työ olisi muutama asia ja sitten lukisi kirjaa. Aina on muka jotain tehtävä, jos ei tee niin sitten on mielessä, että tarttis tehdä. Yritän ottaa sinusta mallia.

    VastaaPoista
  4. Yritän opetella hissuttelua, mutta vaikeaa se on. Sain tällä viikolla lääkäriltä ihkauuden diagnoosin, johon hoitona on mm. liikunta ja lepo. Liikunta onnistuu, lepoa täytyy alkaa opetella. Takaraivossa on vieläkin lapsuudenkodin opetukset: vain suorittamalla voit olla hyväksytty. Ja olisinhan minä eilen illalla levännyt, jos ei koira olisi tökkinyt koko ajan lenkille. Mutta sehän on taas hyväksi todettua liikuntaa ja mielenterveyttä.

    Hyvää viikonloppua ja mukavaa luokkakokousta!

    VastaaPoista
  5. Mukavaa :) Ja lämmittävä rannetuki on oiva- ja ilo silmälle- keksintö :)

    eikka

    VastaaPoista
  6. Lepis, mulla on noita laatikollinen odottamassa kokoamista:)

    Manteli, otin noita kuvia kirkkaassa aamupäivän auringossa, joten jalustaa ei tarvinnut. Tarkennuksen vaikeus tuli loittorenkaasta, siitä tulee niin kauhean pieni tarkkuusalue.

    Niina, en minä mitenkään tyytyväinen ole tekemättömyyteeni, mutta tunnun vain tarvitsevan sitä aika monta päivää reippaamman tahdin jälkeen.

    Aikku, pakkohan minutkin ajoi opettelemaan uudenlaista elämää, onneksi. Terapia auttoi siinä parhaiten. Kävin muuten tänään viimeisen kerran. Kun kerroin, että kaikesta oppimastani on tullut osa arkeani, terapeutti hurrasi ja sanoi sen olevan paras kiitoksensa!

    Eikka, mulla tulee ranne kipeäksi ilman tukea, kun töissä on geelitukeen tottunut. Oli pakko kaapata jotakin tuohon alle, ja villahan siihen parhaiten käy:)

    VastaaPoista
  7. Ihanat "kukkakuvat", todella hienot.
    Ranteen pehm,ikkeet kuulostavat lämmittäviltä.
    Mukavaa luokkakokousta.

    VastaaPoista
  8. Arleena, tykkään käyttää langatonta hiirtä, vaikka se kannnettavassa ei olisi välttämätön. Lappupino tukee rannetta kivasti:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...