Syyskuun alussa aurinko on aamulla varsin matalalla. Sen valo osuu työmatkalla maisemaan ihan eri tavalla kuin kesällä, jolloin aurinko on jo aamusta niin korkealla, ettei sitä tule ajatelleeksi muuten kuin häikäisymielessä. Syksyn valo on tummempaa ja aromikkaampaa.
Aroniaa tuskin huomaa kesällä, mutta syksyllä se lyö naapurinsa laudalta väreissään.
Pihlajanmarjan oranssi on hieno väri. En voi käyttää sitä vaatteissa, mutta muuten imen silmiini tätä hyväätekevää väriä. Olen ihan vakuuttunut, että erilaiset värit ovat meille hyväätekeviä eri vuodenaikoina. Nyt on näitten syvien murrettujen värien aika.
Aamukaste on vielä pihlajanlehdillä hienonhienona pisarakerroksena. Matalalta paistava aurinko värjää pihlajanmarjat kullanhohtoisiksi.
Komea koivunpunikkitatti on noussut vauhdilla töyrääseen kadunvarressa. Jalka on vielä ihan puhtaan valkoinen.
Jep, värit on tärkeitä! Ihan just eilen pohdin sitä, miten paljon värit vaikuttaa, ja miten niitä suorastaan tarvitsee. Syksyisessä aroniassa niitä on tosiaan parhaimmillaan :)
VastaaPoistaKaunista syksyä sinulle!
KAuniita hehkuvia syksyn sävyjä olet vanginnut!
VastaaPoistaVäriterapiaa.....
Iloa luoksesi!
Aronioissa on tänä syksynä todella runsas sato. Olen saanut joskus aroniahilloa ja se oli hyvää, omanlaistaan. Aurinkolahdessa Vuosaaressa on koristepensaina aronioita paljon, mutta katujen ja teiden varsilta ei marjoja voi poimia. Meillä kasvaa rannassa tyrnipensaita ja ne ovat just nyt parhaimmilaan. Kauniin värisiä nekin ja kirpeitä!
VastaaPoistaRuska, mutu-havaintoni on, että aurinkoisen kesän jälkeen tulee aina hyvä ruska. Nyt voidaan siis odottaa sellaista:)
VastaaPoistaTinttarus, kiitos, väriterapia on aina syksyllä jo tarpeeseen:)
Päivi, aroniahillo on varmaan yhtä mustanpuhuvaa kuin mustaherukkahillokin. Tyrnihillo on erittäin hyvää.