Vilmalla riittää tällä viikolla ihmeteltävää, kun porukkaa lappaa ihan eri tahtiin kuin tavallisesti. Oma lomanikin jatkuu vielä tämän viikon. Eilen kävi kaksi ystävää istumassa iltapäivää ja olikin ihana tavata heitä pitkästä aikaa. Pienen arastelun jälkeen Vilma uskalsi lähestyä kumpaakin entistä koiranemäntää, joilla ei kummallakaan ole enää kotona lemmikkiä. Lasten koirat ja lapset riittävät, ne ovatkin toinen juttu.
Tänään ihmeteltävänä on ollut sähkömies, joka on uusinut pistorasioita ja valokatkaisijoita eteiseen ja vähän muuallekin ja asentanut olohuoneen kattoon paikan lampulle pöydän yläpuolella. Sen lampun pähkäilyssä meneekin minulla varmaan jouluun asti. Jossakin lähellä on pitänyt Vilman vahtia, tosin hiirenhiljaa ja puoliunessa. Edes poran ääni ei säikäyttänyt sitä.
Huomenna meillä on ihan vapaapäivä. Perjantaina on tarkoitus hakea eteisen naulakkokalusteet rautakaupasta. Minun mielestäni varsin isoon tilaan mahtuu yllättävän vähän Elfa-tavaraa, tämän totesin, kun suunniteltiin tilaa yhdessä K-raudan miehen kanssa. Joudun luopumaan unelmieni vetolaatikostosta, koska takkitanko olisi sitten jäänyt liian lyhyeksi. Nyt tulee pitempi tanko ja vain pienet korit päätyseinälle. Mutta kenkähyllyjä ja ylähyllyjä onneksi tulee riittävästi.
 |
| Tarkastaja |
Meillä on hyvät säilytystilat ennestäänkin, ruhtinaalliset kahdelle, mutta silti vanhoista, käyttämättömistä takeista ja kengistä kannattaisi luopua. Se vaan on vaikeaa. Kohta käyn taas eteisen vaatehuoneessa niiden kimppuun.
Vilmalle ihmeteltäväksi tulee siis taas uusi vieras, siskonmies, jolla itsellään on metsästyskoira. Lanko (kai siskonmies lanko on, ei tule koskaan käytettyä moista nimitystä?) rakentaa meille pätkän seinää eteiseen ja kiinnittää sitten kalusteet kiviseinään. Vasta sen jälkeen voin tilata peiliovet naulakolle, kun saan otettua tarkat mitat.
Ja ennen peiliovien asennusta pitää eteisen lattia korjata ja hioa. Sekin on edelleen vaiheessa: ne muutamat vaihdettavat tammiviilut ovat vaikeasti saatavia.
Yhden vaivaisen eteisenkin kunnostamiseen menee monta kuukautta!
Sen päälle voi jo vähän haukahtaakin.
Kukat vetelevät varmaan viimeisiään vesisateessa.
Mahtava valokuva tuo, joka on ylhäältä päin tarkennettu Vilman nokkaan!
VastaaPoistaJaksinkia remontin keskelle!
Ihanat, vaaleanpunaiset daaliat. Hyviltä näyttävät vielä, onneksi eivät joudu paahteessa kärvistelemään.
VastaaPoistaVilma näyttää olevan hyvä vahti.
Eteisen kohdalla pätee vanha sanonta, hyvää kannattaa odottaa.
Jaa-a, remontin kestosta puheen ollen meidäthän ajettiin evakkoon vanhalle talolle vesivahingon seurauksena, ja ennuste on 2 viikkoa kuivausta ja 2 viikkoa remonttia. Saas nähdä, kuinka kauan todellisuudessa? Käyhän tämä kyllä vaihtelusta. - Ulla
VastaaPoistaJenni, Vilmalla on niin pitkä kuono, että sen mielellään kuvaa edestäpäin...Näin muuten videon taidemuseon avajaisista: ihana tanssi!
VastaaPoistaArleena, daaliat ovat kukkineet uskollisesti koko kesän sopivassa puolivarjossa.
Ulla, tekö olette evakossa! Harvalla on tosin kahta taloa käytössä, että voi muuttaa toiseen välillä. Pitäisköhän kääntääkin syysretki tännepäin?
Oi, mitä ahkerointia, hienoa!
VastaaPoistaKiitos vaan :) Se ei mitään tanssia ollutkaan, vaan laji on taiji, vaikka tuo kyseinen viuhkasarja ei kovin puhdasta taijia olekaan.
VastaaPoistaRita, sitä toivoisi saavansa uutta nopeasti. Loma loppuu, mutta jatkuuhan elämä senkin jälkeen:)
VastaaPoistaJenni, viuhkan käyttö antoi esitykseesi juuri sen viimeisen silauksen. Ja isäsi säestys oli ihan nappiin. Pidin myös monista tauluista, joita siskoni kuvissa näkyi.
Rapsuttavat vieraat ovat kivoja, sanoo Olli.
VastaaPoistaSähkömies ei ymmärtänyt meijän koirien päälle yhtään, supattaa Vilma Ollin korvaan, varo niitä. Onneksi muut oli mukavia:)
VastaaPoista