tiistai 28. kesäkuuta 2011

Vaihteeksi auringossa

 

Juhannuspäivä oli kunnolla lämmin ja aurinkoinen, ja sen saattoi viettää pihalla. Kaikista onnellisin oli Vilma, joka sai olla vapaana. Edellisen kesän karkailuja muistellen pidimme ensimmäisen päivän koiraa kiinni, mutta vaikeaa se oli. Ininää ja uikutusta kuului vuorotellen sisällä ja ulkona.

Lounaalla tietysti grillattiin kaikki muu paitsi salaatti. Maissit, kesäkurpitsat, herkkusienet ja paprikat perunan kanssa olivan minun herkkujani, mutta moni sai veden kielelle pihveistä ja makkaroistakin. Halloumi taas hullaannutti kaikki.

Äiti oli tehnyt valmiiksi vohvelitaikinan, ja vohveleita saamme vain juhannuksena mökillä. Mutta kun muurikka oli vielä kuumana, alkoi jokaisella suu nappasta siihen malliin, että ruvettiin paistamaan isoja lättyjä voissa. Ja sekin oli NIIN hyvää hillon ja kermavaahdon kanssa siinä lämpimässä, koivun varjossa istuskellessa...


...tee lisää, vielä muutama!






Vilmalla riitti nuuskittavaa. Se karkasi vain kerran: käveli rantapolkua muina miehinä eteenpäin eikä lotkauttanut korvaansakaan huudoilleni. Mies sai sen sitten mukaansa naapuripellolta heittelemällä sille uutta palloa.

Mökin alla asui siili ja vaari oli heitellyt sinne joskus rotanmyrkkyä, joten vahdimme tarkkaan, ettei Vilma päässyt menemään sinne, kuten aikaisempina kesinä. Jos jotain olisi sattunut, kukaan meistä ei olisi mahtunut ryömimään perässä!


11 kommenttia:

  1. Letut kuuluvat meidänkin juhannukseen, raparperi-mansikkahillokkeen ja kermavaahdon kera. Onneksi ei ihan koko aikaa satanut teilläkään, meidän juhannus Lounais-Suomessa oli säiden suhteen ihan hyvä.

    VastaaPoista
  2. Muurinpohjalätyt on parhaita. Itsekin teimme niitä juhannuksena mökillä :)

    VastaaPoista
  3. Kylläpä vesi herahti kielelle tätä lukiessa! Onneksi saitte myös auringon lämpöä sen rankkasateen jälkeen maistaa :)

    VastaaPoista
  4. Kukkeaa ja letkeää kesän viettoa sinulla :) Vaan hitsit, miten sait veden kielelle letunpaistokuvauksen kanssa. Lupaan, että lähipäivinä harrastan samaa lajia.

    VastaaPoista
  5. Hellyyttävä pötkylä noissa alemmissa kuvissa!
    Lettukuva ja -kuvaus vähän vaarallinen, alkoi ihan hirveästi tehdä mieli.

    VastaaPoista
  6. Ohukaiset, letut, lätyt, ihan mitä nimeä käyttääkin, ovat kesällä ulkona syöden ja paistaen parhaita.
    Meilläkin niitä oli, mutta paistettiin sisällä ja syötiin ulkona.

    VastaaPoista
  7. Päivi, raparperi-mansikkahilloke kuulostaa parhaalta mahdolliselta lisäkkeeltä juuri nyt. Pitääpä pyöräyttää joku kerta, kun ostan mansikoita.

    Veera, ulkona auringossa saa lättyihin ihan oman säväyksensä. Missään ne eivät maistu yhtä hyvältä:)

    Lepis, juhannussää ei ole koskaan pettänyt kokonaan, ainakaan Oulun seudulla. Toivottavasti ei sinullakaan:)

    Ruska, lätynpaiston ainoa vika on se, että taikinaa tuntuu riittävän loputtomiin, paistajan mielestä.

    Pirkko, kyllä pötkylälle olisi mannaa, kun saisi mökkeillä enemmän. On vaan niin kaukana.

    Arleena, savolaiset vävypojat eli oma ja siskon mies eivät osanneet sanoa, millä nimellä lättyjä heillä kutsuttiin. Arvelivat niitten olleen räiskäleitä.
    Minulla tulee kotona tehtyä vain rahkalettuja, nuoriso tykkää niistä.

    VastaaPoista
  8. Voi lätty, älä nyt houkuttele syntiin kun olen juuri alkanut laihkarille. Ja juhannuskin tuli siihen pahimmoilleen grllauksineen. Saiko muuten tuo lätynpaistajan ahkera kaveri Vilma yhtään räiskälettä?
    Teillä oli säitä joka lähtöön, niin oli täälläkin. Sunnuntaina lähden vuorostani kohti Oulua ja aion jatkaa siitä samalla vauhdilla Lofooteille saakka. Saa nähdä minkälaisia säitä siellä on. Keskimmäinen jää Ouluun Vaarille rengiksi.
    Meri

    VastaaPoista
  9. Meri, ei niitä lättyjä koiralle asti jäänyt, olivat niin hyviä. Vilma napsi kaikkea muuta maahan pudonnutta, mutta kesäkurpitsa ei maistunut lainkaan.
    Lofootit on hieno kohde, kertoi vyöhyketerapeuttini pari vuotta sitten. Pitkä matka, mutta maisemat matkallakin ovat ihania. Hyvä idea!

    VastaaPoista
  10. Lettuja ei voita mikään!!
    Hillon ja kermavaahdon kera tai pelkkää sokeria päälle, aah.

    Meillä on naapurissa vanhanajan navettasysteemi, vain kymmenkunta lehmää. Ja sieltä saadaan silloin tällöin aitoa ternimaitoa (osan pakastan) ja siitä tehty pannukakku on aivan taivaallista! Kelpaa sitä vieraillekin tarjota!

    VastaaPoista
  11. Rita, ennenvanhaan ternimaitoa mainostettiin kaupoissakin, ja varmaan pannukakkua varten. Tätini teki kerran siitä juhannusjuustoa.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...