Televisio tuntuu olevan ihan tyhjän panttina aina kesällä. Eilen nukuin töitten jälkeen koko illan, mutta selasin sen jälkeen sattumalta kanavat läpi ja silmiini osui ykköseltä mielenkiintoinen elokuva. Ajan mittaan selvisi, että kyseessä on uudehko versio kuuluisasta venäläisklassikosta. Se vangitsi ainakin minut ruudun ääreen koko loppuillaksi. Tänään katsoin tämän ensimmäisen osan jo Areenasta uudelleen. Kyseessä oli neliosainen minisarja vuodelta 2007, jota esitetään nyt tiistaisin.
Minä en ole koskaan kunnostautunut venäläisissä klassikoissa: en ole siis lukenut Tolstoin Sotaa ja rauhaa. Hävettää ihan tunnustaa, varsinkin kun se mieheni mielestä on yksi parhaimpia hänen lukemiaan kirjoja. ..Eei, kun se taas olikin Rikos ja rangaistus, mutta en ole lukenut sitäkään. Yrittänyt kyllä. Hiljaa virtaa Donin sentään olen lukenut melkein loppuun asti; kolmannen osan puolivälissä lähdin ulkomaille ja se jäi siltä erää.
Mietin pääni puhki, mistä tämä nuori nainen, ranskalainen Clémence Poésy on tuttu. Imdb kertoi, että hän oli Fleur Delacour Harry Potterin Liekehtivässä pikarissa. Siinä on kasvot, jotka jäävät mieleen!
Mieleen jäävät myös Bergamossa syntyneen Alessio Bonin herkät ja kauniit miehenkasvot, ylemmässä kuvassa.
Tuskin tämä sarja korvaa millään tavalla kirjan lukemista, mutta saapahan ainakin jonkinlaisen käsityksen, mistä kirjassa on kysymys. Ehkä sen lukemiselle tulee joskus vielä aikansa.
Kiitos vinkistä. Täytyy turvautua Areenaan tällä kertaa. En ole lukenut minäkään, olen pitänyt niitä aina hieman hidassoutuisina. Ehkä joskus jaksaa. Hiljaa virtaa Don tuli silloin joskus 70-luvulla sarjana. Muistan sen olleen aika hieno.
VastaaPoistaTV:n kesäohjelmat ovat masentavia uusintoja jo ties monennettako kertaa... No, aivan sattumoisin minäkin tiistaina tuon sarjan loppua osuin näkemään ja mielenkiinnolla jäin seuraamaan. Aikoinaan äitiyslomalle jäädessäni -82 kävin kaikki venäläiset klassikot läpi - kannoin sylikaupalla paksuja kirjasarjoja. Olin aivan onnessani löydöistäni. Tolstoita palvoin Jumalasta seuraavana...;) Osasi niin hienosti oikean ja väärän kuvailun vaikka itse kuului olleen oikeassa elämässä aika vaikea puoliso/ihminen. Hiljaa virtaa Don jäi kyllä kesken en päässyt siihen sisälle.
VastaaPoistaSitten on tosi humoristisia ja "kepeämpiä" klassikoita, mm Gogolin Kuolleet sielut ja Päällystakki, Tsehovin Hevosenkaltainen sukunimi ja muita novelleja, jotka löytyvät omastakin kirjahyllystä äkki katsomalla. Ilolla suosittelen. Kukkahatun nosto miehellesi lukemistaan kirjoista.
Lepis, hidasta, raskasta, eeppistä ja laveaa, sellainen kuva minullakin näistä klassikoista on. Ikä vaikuttaa myös aika paljon mieltymyksiin, nyt voisi jo upotakin.
VastaaPoistaRita, hauska kuulla, että joku muukin on käyttänyt äitiyslomansa lukemiseen;) Olen tuntenut pistoa omatunnossa, kun varsinkin toisella kerralla luin kaikki lähikirjaston syksyn uutuudet läpi. Sinä pidit venäläisistä paljon. Minulle ei kuolleet sielutkaan kolahtanut, ei edes Saatana saapuu Moskovaan, vaan jätin kesken. Dostojevskin Vanhan ruhtinaan rakkaus oli pitkäpiimäinen, taidan olla itsekin.
Mies opiskeli kirjallisuutta toisena pääaineenaan, ja on aina nenä kirjassa vieläkin. Nyt tosin dekkareita.
Hei, anna sille Rikokselle ja rangaistukselle uusi mahdollisuus! On se vaan niin hieno.
VastaaPoistaTässä nyt rikon omaa periaatettani, jonka mukaan en koskaan neuvo ketään.
Pirkko, äitini kanssa vasta ihmeteltiin, miten me niin ihastuimme 30v sitten Axel Munthen Huvila meren rannalla -kirjaan. Kumpikin lähti aikoinaan katsomaan paikkaa ihan kirjan takia. Nyt sen näkee ihan toisin.
VastaaPoistaJoten taidan joskus ottaa tuonkin kirjan vielä käteeni uudestaan.
Jos tykkäät venäläisten klassikoiden televisioinneista, niin saatat pitää myös Teemalla esitettävästä Karamasovin veljeksistä. Sitä tulee kai 8 osaa.
VastaaPoistaIna, en huomannut Karamazovia alussa, harmi. Sekin on muuten jäänyt lukematta...
VastaaPoista