Koko aurinkoinen vapaaviikko on mennyt sisällä sairastellessa. Ei paljon kannattaisi valittaa, kohtalotovereita on paljon eikä tästä liian usein ole tarvinnut kärsiä. Ulkoilu ja muu elämä vaan on ollut kovin vähäistä. Niillä minilenkeillä, mitä koirien kanssa on tehty, on ollut kiva seurata lumien hidasta sulamista.
Keljuinta on ehkä se, kun mikään ei huvita. Sairaana tulee ärtyisäksi, alkaa ärsyttää sellaiset asiat, joihin normaalisti ei kiinnitä huomiota ollenkaan. Yhtäkkiä ei siedä jotain vanhaa juttua enää silmissään, vaan se on heitettävä pois. Kun eilen oli lähdettävä kaupungille asioille, ehostin hiukan kasvoja ja heittelin surutta vanhoja meikkejä roskiin. Ehkä saankin tällä tavalla vähitellen putsattua muualtakin ylimääräisiä tavaroita roskiin.
Nenävärkkiä putsailen siihen asti suolavesikannulla kolme kertaa päivässä. Jos se vähentäisi painetta päästä.
Meitä saikulla olojoita riittää, minäkin Sarvikuonoa käytän. Laitan myös Sesam tippoja ja A-vitamiinia nenään, verenvuoto ollut valtava.
VastaaPoistaKolmas penisiliini-kuuri menossa.
Nyt alkaa yskä, hengitys on välillä vaikeaa.
Paranemisia sinulle. Kyllä se Aurinko meillekin paistaa :)
Ihmeen kauniita kuvia!
VastaaPoistaSairastamisen paradoksi on just se, että kun kerrankin olisi aikaa, niin mikään ei huvita.
Vaivojen summa on aina vakio. Kun yksi paikka paranee, niin toinen tulee kipeäksi. Luulin kolmen kilon painonpudotuksen tuovan mukaan joitain terveysvaikutuksia, mutta sainkin tosi ilkeän iskiaskivun, joka vie toisen jalan alta. Lenkillä mennään aluksi siis mummovauhtia.
VastaaPoistaKäytätkö maitotuotteita? Jostain kerran luin, että lehmänmaito lisää limaisuutta. Meillä jätetäänkin maitotuotteet välittömästi kaappiin flunssan alkaessa. Mutta aloitetaan tehojuomakuuri samalla. Ovatkohan nämä ihan uskonasioita?
Maiju, nuo öljytipat olen unohtanut kokonaan. Limakalvot on aika riekaleina, joten suojaa kyllä tarvitaan. Lasken kyllä suolavedenkin suojaksi, se helpottaa ihanasti oloa.
VastaaPoistaSulla vasta onkin ollut pitkäkestoinen tauti! Minä sain heti alkajaisiksi laajakirjoisen antibiootin ja lasken sen varaan.
Ina, kun tällainen banaali tauti vei näin keljuun tilaan, ei paljon viitsi ajatella, mitä tapahtuu jonkun parantumattoman vaivan kohdalla.
Aikku, olen samaa mieltä vaivojen summan vakiosta. Inhottavaa silti saada tuollainen hermovaiva riesaksi.
Käytän hyvinkin maitoa, tosin enimmäkseen hapanmaitotuotteita, ja olen aina myös ollut aika limainen. Luin joskus Rauli Mäkelän kirjan lasten infektiokierteen katkaisusta ruokavalion ja probiooottien avulla. Sehän oli järkeenkäypää ja nykyisin kukaan ei pidä sitä enää huuhaana.
Tulppaanit kukoistavat ja kuvat hehkuvat. Kyllä se on jo hyvä merkki ja tauti on taittumassa. Paranemisia ja lepoa.
VastaaPoistaKyllä se hyvä päivä vielä koettaa usko vaan. Iskiaksesta kärsinyt 4 kuukautta välillä ollut hyvä viikko muuten kumarassa ja konkaten, mummot menee lujempaa. Kun on hyvä päivä meneillään nautin täydestä sydämestä kunnon kävelystä selkä ja jalka suorana.
VastaaPoistaAikun maitohommaan sen verran etten ole huomannut mitään, juon maitoa kovasti kuin vasikka flunssassa ja ilman, olen yleensä vain kerran vuoteen jonkinlaisessa räkätaudissa.
Ihania tulppaanikuvia olet saanut aikaan vaikkei mikään hotsitakkaan.
Kyllä se lenssunsurkeus kohta hellittää, muistan kun lapsuudessani äiti meille lapsille höyryteltan lakanasta. Sinne vaan sitten istumaan ja hengittamään kuumaa höyryä kattilasta. Kuumahan siinä tuli, mutta kummasti nuha ja yskä helpottivat. Sipulimaitoakin jouduimme juomaan, se vasta oli karmeaa:(, koska inhosin siihen aikaa sipulia. Tiedä häntä, olisiko näistä poppaskonsteista apua nykypäivänä.
VastaaPoistaHykerryttävän värikkäitä tulppaaneja olet taas kuvaillut.
Paranemisiin:)
Nämä kuvasi ovat taideteoksia! Tauluiksi seinälle sopisivat. Huumaavat sävyt.
VastaaPoistaToivotaan, että tauti nyt vihdoin talttuisi. Sitkeää on ollut.
Lepis, vuodenaikaa kuuluva lumisade antaa onneksi hyvän syyn pysyä vielä viikonloppukin sohvalla!
VastaaPoistaHenrietta, reipasta blogikuvaasi katsoessa on vaikea uskoa, että mummotkin pääsevät ohitsesi:) Harmillisen pitkäaikainen riesa on sinullekin kehkeytynyt!
Manteli, höyryteltta jäi lapsuudesta minullekin mieleen, kurkunpääntulehdusta kun paljon sairastelin. Nykyisin tosin käsketään työntämään pää ulos ikkunasta tai jääkaappiin kesällä...
Lapsille kokeilin joskus hakattua sipulia sideharsopussissa korvan takana, tarkoituksena pitää röörit auki. Kai se toimi, mutta sipulimaito on jo ajatuksena aika kauhea, sitä ei kokeilla!
Sooloilija, välillä jään oikeasti koukkuun tähän kameralla leikkimiseen ja ihastun itse pehmeisiin kuviini. Mukavaa että muutkin voivat pitää niistä!
Vähän samanlaisissa saamattomuuden mielialoissa täällä myös vaikkei edes flunssa vaivaa. Niin paljon olis perkattavaa meilläkin vanhoista roinista pois. Vaan nyt jotenkin nuo korkeat lumikinokset saavat lamautumaan.
VastaaPoistaMhyy, tekoripset, kivaa olisi kokeilla. Ytäväni kertoi mennä viikolla tekoripsikokemuksistaan. Oli laitattanut yksittäisiä ripsiä omiensa joukkoon. Hänellä olivat pysyneet pari kuukautta hyvin, jopa etelän aurinkolomalla aaltojen tyrskyissä. Voisi piristää tällainen itseään hemmottelu. ;)
Rita, mulla ei siis ole irtoripsiä, mutta kaikessa rähjäisyydessäni tuli nekin mieleen;)
VastaaPoista