tiistai 22. helmikuuta 2011

Tempoilua


Tummaa 70%:sta Lindtin suklaata kirsikan ja chilin makuisena: ihanaa!
Valkoista parmesaanileipää ja voita: ihanaa! 
Pelkkää turhuutta: ihanaa!

Pari päivää meni välillä terveellisillä eväillä ja oikealla kalorimäärällä. Johan eilinen mahatauti olisikin muuten laskenut painoa ainakin parikymmentä grammaa, siksi kai tämä korjausliike.


Työpäivän jälkeen tulin kaupan kautta kotiin. Se oli tietysti virhe, olisi pitänyt arvata. Kaikki itsekuri katosi taivaan tuuliin. Ostin suklaalevyn ja niitä uusia maitoon kastettavia suklaatäytekeksejä. Ovat muuten ihan sairaan hyviä! 

Meidän mies syö mielellään vaaleaa leipää ja ostaa toinen toistaan houkuttelevampia ciabattoja ja muita, kun minä nakerran kuitupitoisia pettuleipiäni. Joskus vaan kontrolli ei sitten pidä. Himoitsen vastaleivottua ranskanleipää. Ajatus itsetehdystä laskiaispullasta saa veden kielelle...


Ostin kaupasta myös kvinoaa ja savustetun nieriän. Äiti kertoi kerran tehneensä risoton tyyppistä ruokaa kvinoasta, joten pitihän minunkin tutustua siihen. Tein sitten illalla vielä sitä oikeaa ruokaa eli kylmän salaatin höyrytettystä parsakaalista, raastetusta punakaalista, purjosta, kurkusta, keitetystä kvinoasta ja savunieriästä. Hyvällä salaatinkastikkeella kostutettuna ruoka maistui erinomaiselta. 

Tänään ei kirjata mitään kiloklubiin.


9 kommenttia:

  1. Huono vaihe kuukaudesta myös täällä. Punaisen langan pää on tipotiessään. Voi meitä! (Pitäis kai kaivaa jokin käsivarsikuvistani esille:( Huomenna taas tarraan lankaani kiinni!!!, vaikka miten tekis mieli ja maistuis niin mahdottoman mojovan mukavalta. Tiedänhän jo miltä kaikki maistuu...
    Takaisin korjausompelimoon!

    VastaaPoista
  2. Dopsit on hyviä :) Liian hyviä. Ei enää osteta niitä, koska niiden kanssa käy huonosti.

    eikka

    VastaaPoista
  3. Muistin taas tuon tavan laittaa tulppaanit korkean maljakon sisälle, kun katsoin kauniita kuviasi.
    Sillai sitten laitan.

    Hyvä ruoka parempi mieli - eikös niin sanota ja suklaanautinnon aiheuttamat omatunnon tuskat ovat jo unohdettu illallisen jälkeen.

    VastaaPoista
  4. Sittenhän sitä jaksaa paremmin laihduttaakin kun on saanut vähän hemmottelua välillä. MInullakin on nyt sellainen vire päällä että jokuinen kilo pois: housut ei mahdu enää päälle. Ostin keväisen lyhyen ruusutakin, joka minulla ulottuu juuri tissien alapuolella ja sen alta rellottava pyöreä maha ei ole ollenkaan kivan näköinen.

    Ja lisäyksenä edelliseen mykistyneeseen kommenttiini että sinä saat kyllä rakastaa timantteja minunkin puolestani! Minä ihailen kuitenkin enemmän sinun valokuviasi ja ostaisin ennemmin vaikka niitä seinälle!
    Meri

    VastaaPoista
  5. Nautiskelunkin on pakko olla sallittua.. ainakin silloin tällöin :)

    Kuvat ovat jälleen ihania :)

    VastaaPoista
  6. Ihanaa: kaikenlaista ruokaa, herkkuja.. Onko parmesaanileipä jokin valmis leipä vai lisäsitkö parmesaania ranskanleivälle?

    Kvinoa - en ole koskaan käyttänyt sitä missään. Olisi ehkä aika kokeilla.

    Ai ne keksit on hyviä. Meillä lapset on kinunneet niitä ostamaan, joten nyt täytyy sitten kokeilla :D

    Sooloilija (ei kirjautuneena)

    VastaaPoista
  7. Katriina, voit pyytää provikat keksin tekijöiltä. Tänään tulin kotiin keksien kanssa, enkä normaalisti edes välitä kekseistä. Puhumattakaan suklaasta. Blogin otsikossa voisi olla varoitusteksti; ei sovellu laihduttajille:):)

    Oikeasti, nautiskelu on sallittua. Ja hyvällä ruualla vaikka joka päivä, niinkuin ranskalaisilla ja italialaisilla!

    VastaaPoista
  8. Samat on ajatelmat täälläkin. En pystynyt lukemaan herkkujen kuvauksiasi kuin ihan nopeasti vaan...

    VastaaPoista
  9. Rva Pioni, välillä ei yksinkertaisesti jaksa pingottaa, varsinkaan silloin, kun käy töissä. En kyllä jaksa tehdä edes ruokaa.

    Eikka, sai ollakin viimeinen kerta, kun ostin niitä Dopseja. Syötiin niitä kuin leipää, se täyte on ihan mielettömän hyvää!

    Arleena, yritin taivuttaa noita tulppaanin varsia, mutta olivat niin samperin napakoita, että olisivat katkenneet. Siksi saivat töröttää ihan suorana:)

    Meri, meillä on jokaisella omat hömppämme, toivottavasti. Minulla yksi niistä on timantit, vaikken pääsekään oikein omistamisen makuun siinä;)

    Kati, silloin kun jotakin nauttii, on parasta ottaakin siitä kaikki irti, totta puhut.

    Tarja, mainoksen uhriksi lankeaa juuri silloin, kun menee nälkäisenä kauppaan. Valitettavasti mainostajat eivät ole vielä bonganneet minua.

    Ilona, joskus suklaallekin on vaan pakko antaa periksi.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...