Olen lähdössä viikonloppuna länsirannikolle sukuloimaan, tosin siskon kanssa Mondeolla eikä tuolla parituhatta vuotta vanhalla kiinalaisella kulkupelillä. Perillä odottaa mukavan pariskunnan lisäksi norjalainen metsäkissa, joka näyttää hurjan pelottavalta haukotellessaan. Noilla hampailla tehdään metsäkissan hommia, metsän keskellä hirsihuvilassa kun asutaan.
Mutta kun vanha kissanpelkääjä uskaltaa upottaa sormensa sen turkkiin, se tuntuu ihanan untuvaiselta ja silkinpehmeältä.
Töissä on ollut harvinaisen kiva viikko: sopivasti hommaa, ei minkään valtakunnan kiirettä ja vanha kaarti koolla. Olemme tehneet yhdessä töitä parikymmentä vuotta, tosin monessa eri osoitteessa ja vasta kuusi viimeistä vuotta kaikki uusissa tiloissa yhdessä. Vuorotellen kyllä väsytään ja otetaan erilaisia vapaita, mutta toistaiseksi kaikki ovat halunneet tulla takaisin.
Mutta ensin on vielä koulutuspäivä perjantaina, sitten poika ja miniä tulevat viikonlopun viettoon tänne. Aion tehdä illalliseksi munakoiso-mozzarellavuokaa tomaattikastikkeella. Näin ohjeen elokuun Gloriassa, jossa se oli tanssija Kare Länsivuoren suosikkiruoissa. Sen kanssa sopii toivottavasti kesäkurpitsa-fenkolisalaatti. Nämä ovat melko nopeita ruokia ja ihan varmasti hyviä.
Lokoisaa viikonloppua kaikille muillekin!
Aivan ihana menopeli ja hurjaluontoiselta vaikuttava katti! Hyvää matkaa länsirannikolle, samaan suuntaan lähden viikonloppuna itsekin.
VastaaPoistaVoi että on komea kissa, vähän kuin meidän vanhempi kissamme. Vaikuttaa lokoisalta ja leppoisalta luonteelta.
VastaaPoistaLaitatko vielä ohjetta siihen ensinmainittuun vuokaan. Salaatin ohje on jo kirjoitettuna vihkoon. Ja se oli muuten todellakin NAM !
Ui miten komea kissa!! Miksi olet pelännyt kissoja?? Kysyy entinen koirapelkääjä ;) Mukavaa viikonloppua sinulle. Tuo kissa muistuttaa niin kovasti meidän pehmoista Sohviamme..
VastaaPoistaMukavaa reissua teille! Minä suuntaan muutamaksi päiväksi pohjoiseen..
VastaaPoistaeikka
Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaPaniikki hysteria kauhu! Kuka hävitti asfaltin? Mamma meillä puhunut kuinka herkullisia sienet on, ja lähdimmepä sieneen ukki ja mummo puolukkaan. Ensiksikin automatka on jotain aivan kauheaa, jouduin antamaan ylen kaksi kertaa. Sitten mennään paikkaan joka on täynnä märkää, risukkoa, outoja hajuja eikä mamma vetämässä narusta. Kuulin kyllä, että mummo oli huolissaan minun karkuun lähtemisestä mutta entäs kun mamma loikki pitkin pöheikköjä, onneksi kuitenkin kiljaisi joka kerta kun näki oudon ruskean möhkäleen...tatiksi kuulemma kutsuttiin. Näin myös oudon otuksen n. 15 m päästä, mikä lie pitkät pystyt korvat töpöhäntä. Murinaakin jouduttiin käyttämään kun kuului rytinää, oudosti oli marjat riivitty ympäri tanteretta ja kanto muurahaispesineen revitty auki, onneksi mamma on kova hoilaamaan. Mammaa ei voinut jättää hetkeksikään yksin, ties minne olisi karannut, onhan siinä ihan hauskan näköinen ravitallinpitäjä lähellä...
VastaaPoistaPirkko, loppuosa teistä olikin sellaisia entisajan ihanan mutkaisia kärrypolun pohjia, että kuvan menopeli olisi tuntunut ehdottomasti sopivimmalta. Nauratti ihan ajatus siellä kulkiessä.
VastaaPoistaSooloilija, tässä tulee, jos mahtuu:
Italialaisen monimutkainen, iso ja sairaan hyvä MUNAKOISOPAISTOS
1½ kg munakoisoja tai 3 isoa kesäkurpitsaa
Viipaloi munakoisot. Suolaa ja itketä niitä tunti, jos uskot sen tehoon. Valuta ja kuivaa talouspaperiin. Paista sitten viipaleet kuumassa öljyssä molemmin puolin. Valuta talouspaperin päällä. (Joskus voi paistaa uunipannullakin).
Tomaattikastike:
2 purkkia tomaattimurskaa
2 tl sokeria
oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä
tilkka punaviiniä tai balsamicoa
suolaa, mustapippuria, basilikaa, oreganoa
Silppua valkosipulinkynnet ja kuullota kuumassa öljyssä. Lisää tomaattimurska, sokeri, suola ja muut mausteet. Anna kiehua 10 minuuttia.
2 tuoremozzarellatankoa tai 4 palloa
2 munaa
75 g parmesaaniraastetta
Voitele iso vuoka öljyllä ja lado siihen ainekset seuraavassa järjestyksessä:
munakoisoja, tomaattikastiketta, mozzarellaa
munakoisoja, tomaattia, mozzarellaa
basilikanlehtiä
muna-parmesaaniseosta
munakoisoja
Paista noin tunti 175-200 asteessa.
Tämä on melkein sama ohje, kopsasin sen yhdestä tallessa olevasta.
Elisa, minä olen pelännyt ihan kaikkia eläimiä, kun en ole ollut niitten kanssa koskaan tekemisissä.
Eikka, ajatukset on mukana siellä erämaassa. Toivottavasti sulla on ihana retki!
Aikku, kiitos, toivottavasti aurinko on paistanut Oulussakin!
Riitu moi! Kaikki sympatiat sulle, ku oot joutunut kaitsemaan väkeäs pitkin metsiä. Oot silti viissiin ihan citygirl? Ne sanoo, että blondeilla on hauskempaa, mutta mää sanon, että metsässä on hauskempaa -vaikkei täällä olla vielä nähty itseäni suurempia villieläimiä, niin toivossa eletään. Mää keskityn nyt kuitenki deittailun toivossa viestien jättämiseen kymmenen metrin välein:"KOhtalokas musta kaunotar kipeästi vailla urosseuraa." Nimim. Aina valmiina.
Tv. Vilma
Pahus soikoon, emäntä meillä ainakin pistää hanttiin. Komioita uroksia on kyllä tarjolla!! Emäntä sai muuten tietää että siellä oli ollut kuulemma majaillut joku karhu, mutta oli luottanut tosiaankin omaan kälätykseensä...eikä onneton osaa pelätä metsässä mitään tai unohtaa pelätä
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä työporukalta, onnekas olet heistä.
VastaaPoista