lauantai 28. elokuuta 2010

Valonpilkkuja tihkusateessa


Kummasti alkaa reisistä taas löytyä lihaksia, kun kyykkii joka päivä sienimetsässä. Jos ei muuta, niin isohaperoita on sateen jälkeen noussut metsiin ihan kiitettävästi. Matosetkaan eivät ole usein ehtineet vielä  sienestäjän edelle. Luin jostakin, että kehnäsienet olisivat tänä vuonna jääneet kokonaan välistä, mutta kyllä täällä on ainakin muutamia meheviä nuoria yksilöitä löytynyt.


Viikonloppuvieraat ilahduttavat ja rytmittävät vaihteeksi tekemisiämme. Sade vähän myös. Siispä lauantai sopii mitä parhaiten kaupunkikierrokseen, pieneen shoppailuun ja ulkona syömiseen. Hyvin.

Eilen tein iltapalaksi Pastanjauhajilta tosi hyvää sienipiirakkaa, johon käytin vasta poimittuja tatteja. Samassa postauksessa oli myös kesäkurpitsa-fenkolisalaattia, joka oli aivan kerrassaan mainion makuista! Sitä aion tehdä vastakin. Näitten lisäksi katoin pöytään vielä savusiikaa ja luumukirsikkatomaatteja.

Jälkiruokana oli Aikun Apfelstrudelia ja jäätelöä. Se oli hyvää, vaan pieni varoituksen sana on sanottava. Ensinnäkin siitä tulee ISO, puoli annostakin voisi riittää. Toiseksi ei kannata leikata kuumana, lehtitaikina hajoaa käsiin. Kolmanneksi se on seuraavana päivänä oikeastaan parhaimmillaan ja silloin se on jo niin superhyvää, että sen voi hotkaista yhdeltä istumalta. Niin että kannattaako :§

Mää mitään kuvia muistanut ottaa, kun ruvettiin syömään. Hiukan viilennetty mäyräkoiraviini eli Longue-Dog sopi oikein hyvin näitten kanssa.



Lauantai-illan huumaa tarjoaa Diana Gabaldonin Muukalainen-sarjan seitsemäs kirja Luiden kaiku. Sain sen käsiini vasta nyt. Kuudennen kirjan  piti aikoinaan olla jo viimeinen, ja nyt nainen kirjoittaa kuulemma jo kahdeksatta! Niin monitaitoinen unelmamies kuin Jamie Fraser onkin, niin ei kai hänkään voi sentään ikuisesti elää?

Vai voisiko?


Viiniä lukuunottamatta kaikki kuvat Luostarinmäeltä.

13 kommenttia:

  1. Voi näitä kuvia, herkullisia ja sopivat vielä herkullisempien ruokien seuraan niin hyvin. Kiitos murupiirakkaohjeesta, nyt kun on omppuja omasta puusta, pitää tehdä urakalla piirakoita :-)

    Meidän talon nurkalla kasvaa kuulemma kehnäsieniä, en ole muistanut käydä katsomassa. Mieheni, vaikka ei sieniä syökään, on kuitenkin sienikurssit käynyt, joten taitaa tietää.. tuli mulle uutena tietona.

    eikka

    VastaaPoista
  2. Terveisiä Pyhäjärven rannalta. Sieniä on löytynyt täältäkin: rouskuja, tatteja ja haperoita sekä yksi kanttarelli. Ja puolukoita, alkavat olla kypsiä. Muuten kesämökkeily ei kovin kesäistä enää ole, onneksi hoksasin ottaa pipon mukaan!

    Apfelstrudel on todellakin hyvää vasta seuraavana päivänä - niin hyvää, että lopetin sen tekemisen sen jälkeen, kun kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä vaa'alla.

    Jamie Fraserin seikkailut pyydän joululahjaksi. Yllätys se oli minullekin, että tarina vaan jatkuu. Kovaa tekoa mies on, sen verran rankka elämä takana. Toinen joululahjakirjatoiveeni on Anne Holtin uusin romaani. Ja kolmas... ehkä on paras, että alan tehdä toivelistaa jääkaapin oveen.

    VastaaPoista
  3. Suloista mäyräkoiraviiniä, kerrassaan ihana etiketti!

    Ja muutkin herkut kelpaisivat oikein hyvin, varsinkin näin lauantai-iltana. Kiitti taas vinkistä.

    VastaaPoista
  4. Eikka, aika söpöä, että teidän puu tuottaa jo omenoita! Niistä tuleekin varmaan hyvää piirakkaa tai uuniomenoita.

    Kehnikset on hyvä löytää tuoreina ja nuorina, silloin ne ovat paksuja ja kovia ja vielä madottomia. Toivottavasti siellä teidän metsässä vielä on niitä!


    Aikku, kiitos ohjeesta, se Apfelstruudeli on ollut tänään aivan tainnuttavan hyvää ja olenkin syönyt sen kohta loppuun;) Ja sitä juuri söin aikanaan heti Salzburgiin päästyäni!

    Joskus tuntuu, että olen suorastaan paennut nykyaikaa tuonne 1700-luvulle niin Gabaldonin kuin Austenin ja muidenkin kirjojen kautta. Onneksi on taas ainankin tuhat sivua odottamassa.

    VastaaPoista
  5. Sooloilija, tuo mäyräkoiraviini oli kiva tuttavuus, ei liian tuhtia, vaan sopivaa monelle ruoalle. Ainakin tuolla tavalla ei-liian-lämpimänä.
    Tuota kesäkurpitsasalaattia kannattaa kokeilla. Meidän miesväki ei pidä kesäkurpitsasta eikä fenkolista erityisemmin, mutta ihastuivat silti tähän. Maku on ihmmeen tasapainoinen.

    VastaaPoista
  6. Sienet ovat niin hyviä! Itse en vain luota tarpeeksi tunnistamiseen ja uskallan juuri ja juuri tatteja poimia : )

    Ihanaa viikonloppua, Katriina!

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia taasen olet ottanut ja ihania herkkuja tehnyt. Mekin kävimme tänään sienimetsässä ja löysimme herkkutatteja ja kantarelleja. Herkullinen muhennos tuli kantarelleista, tietenkin käytin kuohukermaa, enkä mitään kevytkermaa. Olisi ollut jo rouskujakin, mutta emme niitä vielä ottaneet. Nyt on kyllä hyvä sienisyksy tulossa.

    VastaaPoista
  8. Piti käydä kurkkaamassa strudelia ja olipas se täyttä tavaraa.
    Meillä vain silakoita, mutta nehän ovat sitä köyhän suomalaisen ruokaa.
    Sienet tosiaan ovat tähän aikaan parhaimmillaan, kiitos sateiden.

    VastaaPoista
  9. Täällä emäntä on juuttunut Gabaldonin kyseisen sarjan neljänteen osaan. Ehkä sitten kun opiskelut ovat jäulun jälkeen takana, on aikaa ruveta taas lukemaan muutakin kuin talousalan teoksia. :D

    VastaaPoista
  10. Kuvasi ovat kyllä upeita !
    Tässä ihan täytynee suunnitella ensi kesäksi reissua Turun suunnalle. Parissa muussakin blogissa on ollut niin houkuttelevia kuvia ja juttuja sieltä suunnalta...

    VastaaPoista
  11. Taru, me sytyimme miehen kanssa yhtä aikaa sienien keruuseen, joten oli kiva yhdessä opetella tuntemaan niitä. Alussa oli kirjakin mukana, mutta joka kesä opittiin monta uutta. Ja kolmen tähden sieniä vaan kelpuutetaan! En kuitenkaan kerää esim. rouskuja ollenkaan, kun en viitsi keitellä.

    Manteli, kantarellimuhennos on aivan sienten aatelia! Meillä tosin harvinaista, kun emme niitä metsiä tunne.

    Arleena, struudeli on tosiaan sellaista, ettei sitä kovin usein voi syödä. Nuorempana sitä käytti surutta voitaikinoita, nykyisin ei juuri koskaan.

    Nelli, yksi valmistumisen iloja onkin, että saa valita itse lukemisensa. Muistan vieläkin sen tunteen, kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini ja ostin Sormusten herra -sarjan ja sain upota siihen. -Tai kävin mää myös töissäkin.

    Sariw, kotimaassakin on tosiaan kiva kulkea turistina. Turussa olemme käyneet nyt parin vuoden välein eikä siellä ole edes tuttuja.

    VastaaPoista
  12. Ihania kuvia Luostarinmäeltä. Se on upea paikka. Kolmisen kertaa olen siellä käynyt, mutta siitä on jo aikaa. Nytpä pääsin taas mukavasti tunnelmiin. Kiitos kuviesi.

    VastaaPoista
  13. Ruska, tällainen vanha paikka on aika rauhoittava kokemus, siellä sielu jotenkin lepää.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...