Kolmevuotias kaunotar

Luna täyttää tänään kolme vuotta, siis poikani koira. Synttärisankari kuulemma toivoo lahjaksi 46 tuuman LED-telkkaria, mutta jos ei sitä saa, niin sitten vaikka mäykkärimuroja koirakaupasta. Niitä ja jotain muuta kivaa viedään, kun mennään kaffelle illalla.

Iso ilo tuosta pienestä eläimestä on ollut ja hyvin tärkeä siitä on meille kaikille tullut. Kun emme miehen kanssa kumpikaan mitään koiraihmisiä ennen olleet, on meidän asenteemme koiria kohtaan muuttunut eniten ja sen myötä avautunut tämäkin maailma. Ja siis lopulta johti siihen, että piti viime vuonna saada omakin koira. Luna kun välillä  viikonlopun hoidossa oltuaan lähti aina kotiin.

Tästä pikkukoirasta on kasvanut rauhallinen ja tuumaileva aikuinen. Se nuuskii hitaasti ja perusteellisesti ulkona joka korren, mutta pääsee kyllä vauhtiin, kun mennään metsään ja hihna irrotetaan. Vilman kanssa ne juoksevat hurjaa ympyrää vuorotellen toisiaan takaa ajaen. Ja jos hetkeen ei koiria näy, tulevat ne kuitenkin pian kutsusta paikalle, ja aina, kun taskua kaivetaan. Perso herkuille on hänkin!

Sieniretkellä Luna on kuitenkin se, joka seuraa polulla heti takanani ja pysyttelee muutenkin näkyvillä. Vilma seikkailee jossakin syrjäpoluilla, mutta tulee viimeistään kolmannesta kutsusta.