torstai 8. huhtikuuta 2010

Kartalle?


Huomenna olen pitkästä aikaa menossa ystävien kanssa ulos eli elokuviin ja syömään. Entiset intohimoni eli kirjat ja elokuvat ovat olleet aika tavalla jäissä jo muutaman vuoden, samoin sosiaalinen elämä, se on ollut jäissä paljon pitempäänkin. 

Siinä taisi käydä niin, että uupuessani yhä enemmän toissa vuonna yritin virkistää itseäni  aina vain uusilla virikkeillä. Ahmin kirjoja, elokuvia ja uutta musiikkia. Kivaa oli, mutta se jos mikä oli omiaan kuormittamaan aivojani vielä enemmän. Tuli tunne, että kuppi on täynnä ja kaikki vyöryy yli.

Toissa talven sain sitten olla siinä toisessa ääripäässä, niukkavirikkeisesti ja rauhallisesti kotona. Ja nyt olen ollut  tämän talven töissä, paljon lomilla, ja vetänyt matalaa profiilia kaikilla elämänalueilla. 

Elämään on tullut uutta sisältöä koiran ja kameran kautta, kumpikin toteutuneita haaveita. Muitakin haaveita vielä on ja jotkut niistä voivat vielä joskus onnistuakin.

En ole koskaan tehnyt aarrekarttaa, mutta olen aina pitänyt laatikossa pientä kirjaa, johon olen  ajoittain kirjannut ranskalaisilla viivoilla lähiaikojen tavoitteitani, remonttihaaveita, hankintalistoja ja muuta muistettavaa. Minulla kun on muisti, joka toimi vasta, kun olen kirjoittanut jonkun asian ylös, muuten se haihtuu päästä samantien.

Vähitellen olen voinut viivata yli eri listoista rivin kerrallaan joko toteutettuna tai tarpeettomana. Nyt tekisi mieli kokeilla ihan oikean kuvallisen aarrekartan tekemistä ja katsoa, mitä sieltä löytyisi. Voisi yllättääkin.


15 kommenttia:

  1. Voi se aarrekartta, sitä olen aikonut, ja osittain tehnytkin, mutta aina on kesken jäänyt..

    Mitä elokuvaa menet katsomaan? No, kerrot ehkä sitten..
    Minäkin menen huomenna elokuviin, kerron sitten ;D

    VastaaPoista
  2. Hyvä idea. Olisi mukava nähdä aarrekarttasi!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa oivalta idealta aarrekartta, jota voisi nimittää myös unelmien kartaksi

    VastaaPoista
  4. Oi, aarrekarttaa on mukava tehdä ja sitten huomata, että oho tuokin toteutui. Omani ovat yleensä kuvallisia, höystettyinä jollain lauseilla tai sanoilla. Ensimmäisen aarrekarttani tein varmaan parikymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen haave - kuumailmapallolla lento - toteutui aivan uskomattomasti viikon sisällä siitä kun olin kuvan karttaani laittanut ja pienin haave oli, että olisi kumppu leikkokukkia aina kotona toteutui Irlantiin muutettuani. Tee ihmeessä, uskon että nautit!

    VastaaPoista
  5. Tuollaisesta aarrekartasta en ole koskaan kuullutkaan. Minulla on myös kadonnut aika ajoin into vähän kaikkeen (paitsi netissä pyörimiseen) ja syy on ehdottomasti työn. Onneksi sitä intoa aina välillä myös löytyy lisää ja esimerkiksi tänä viikonloppuna meilläkin on luvassa ystävien tapaamista.
    Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus sinulla :)

    Koira ja kamera/valokuvausharrastus ovat oivia toteutuneita haaveita - niistä saa paljon iloa elämään ja itselle molemman ovat kyllä oivia terapiakeinoja!

    Haaveita täytyy olla ja niistä on mukava unelmoida - osa täytyy ja osa ei, niistä täyttyneistä täytyy osata iloita.

    Arrekartasta en ole koskaan kuullutkaan, kuullostaa mukavalta idealta.

    VastaaPoista
  7. Kuin omasta elämästäni taas...
    Kuppini tuli myös yli ja uupumus vei huomaamatta mennessään. Elän nyt sitä niukkavirikkeistä kotivuottani. Nautin katsoessani pihalle, kun valkoinen koirani juoksee innoissaan kahdeksikkoa ja pelaa palloa yksin. Öisin näen turkoosia elvyttävää unta, jossa kuvaan uudella kamerallani. Ihmisetkin alkavat vähitellen kiinnostaa.
    Ehkä kokeilen myös aarrekarttaa.
    (Olen uusi lukijasi, joka pitkään etsi juuri tällaista blogia... Kiitos!)

    VastaaPoista
  8. Hiano kuva! Minulla on juuri menossa vihreän värin kausi, etenkin lime puree nyt hyvin. Edellinen postauksesi paljasti, että sinä olet mieltynyt turkoosiin. Kivat kuvat siitäkin.

    Aarrekartta on ihan hyvä. Joskus olen keräillyt kuvia, mutta en ole saannut koottua niitä mihinkään. Mutta vuoden pari ennen mökin löytymistä loihdin mieleeni vahvan kuvan mökistä, kun en löytänyt sopivaa valokuvaa. Silloin oli ystävän kanssa puhetta aarrekartoista, ja aivan kuin se karttani ainoa kuva olisi käynyt toteen. Yhdennäköisyyttä oli.

    VastaaPoista
  9. Itse omaan samanlaisen muistin,
    eli pitää itse kirjoittaa asia niin muistan sen.
    Arvaa vaan oliko mukavaa lukea (kirjoittaa) kokeisiin...?
    Siinä meni vihko poikineen kun kirjoitin ja kirjoitin...


    Kaunista viikonloppua. =) ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  10. Ensimmäisen kuvan värit ovat aivan huikeat!
    Sama juttu, se mikä on paperilla - on helpompi käsitellä. Niin murheet, toiveet kuin ilotkin ;)
    Keväistä ja lämmintä viikonloppua ♥

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen tehnyt joskus aarrekartan ja joitakin asioita onkin toteutunut, mutta se tärkein on vieläkin tilauksessa... Olen ajatellut viimeaikoina että pitäisi tehdä uusi, mutta on vaan aina jäänyt aikomisasteelle. Mukavaa sen tekeminen on, joten suosittelen.Haaveita pitää olla.

    VastaaPoista
  12. Aarrekartta on jees! Monta vaihetta olet käynyt läpi, eikö olekin hauskaa, että muuttuu se tilanne, vaikka joskus tuntuukin, että kaikki pysyy samana.

    Mulla on menossa sellainen vaihe, että vain ne asiat, jotka pysyy muistissa / palautuu joskus mieleen, ovat niitä ehdottomia. Muu ei ole niin välttämätöntä ;-) Asiat kypsyvät itsekseen mielessä.

    Mun kartalle ilmaantui nämä leipomukset, tänään ehkä mutakakkua :P´

    eikka

    VastaaPoista
  13. Sooloilija, aarrekartan idea on kai omien ajatusten ja todellisten toiveiden pohtimisessa enemmän kuin kartan tekemisessä. Mutta kuvien kautta voisi löytyä jotakin itsellekin vielä hämärän peitossa olevaa, kun taas minun listamenetelmässäni pitää tietää, mitä haluaa;)
    Kävin katsomassa Aavikon kukan, afrikkalaisesta mallitytöstä kertovan elokuvan. Pidin siitä, kolme tähteä.

    Meri, kunhan loma alkaa, saan aikaa keräillä karttaan jotakin.

    Arleena, unelmia siinä mietitään ja on kiva, jos niitä on.

    Heljä, kiva kuulla kokemuksistasi. Minulle on käynyt myös niin, että kirjoitettuani unelmani ylös, osasin tarttua töissä ilmaantuneeseen mahdollisuuteen ja nostaa käteni ylös sekunnin sadasosassa ensimmäisenä, kun kyseltiin halukkuutta yhteen koulutukseen.

    Missy E, voisi olla hyvä idea sullekin tällainen kartta. Siihen voisi vapaasti läjäyttää toiveitaan ja unelmiaan. Vähitellen voisi alkaa muovautua esiin jotakin, jopa yllättävää.
    -Kivaa iltaa teille ystävien seurassa!

    Hanna, huomasin joskus, että työkavereillani on monia sellaisia rentouttavia juttuja, joita minulla ei ollut. Yksi niistä oli koira:)

    Rva Vihreä, jännä, miten samanlaisia tilanteita ja fiiliksiä sulla on. Aloitat kai oman blogin pian, jos sinulla ei vielä ole..?

    Ruska, sinäkin siis visualisoit unelmaasi ensin, ja sitten sopivan tullessa kohdalle, se toteutui. Ihana juttu!

    Una, joskus muisti kokeilla, miltä jokin sivu näytti ja sitten yritti muistaa, mitä siinä luki.

    Elisa, tuota limenvihreää täytyy saada tungettua nyt joka väliin:)

    Anna, kiva kuulla sunkin kokemuksia. Odotan jo toimeen ryhtymistä.

    Eikka, sun ja Merin esimerkkiä seuraten olen koko ajan luottanut, että parempaa on tulossa:)
    Usein käy niin, että pitää kauhean tärkeänä jotakin asiaa, joka myöhemmin putoaa listalta kokonaan ihan turhana. Sehän on vain kehitystä.

    VastaaPoista
  14. Hyvää tekee välillä höllentää työelämässä. Itse tein vuoden puolipv.työtä. Nyt tuli uusia haasteita ja aloitan tämän kuun lopulla esimiestehtävässä. Itsekin yllätyin, millä innolla. Vuosi "löysemmllä" teki hyvää ja sai luovuuden elpymään.

    VastaaPoista
  15. Rita, onnittelut uuden haasteen vastaanottamisesta! Sinä olet tosiaan voimaantunut:)

    Minusta ei ole pariin vuoteen ollut kokopäivätyöhön eikä ihan vielä ole nytkään.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...