Suuri seikkailija pääsi tänään juoksemaan vuoren huipulle, pysähtyi vain välillä tarkistamaan, että emäntä pysyy perässä. Ja pysyihän siinä, vaikka polku vaikutti välillä vain jänisten ja koirien polkemalta. Aurinko paistoi ja lämmitti sopivasti lähes parikymmenasteista pakkassäätä ja viimaa oikein siedettäväksi.
Olisiko polun vieressä loikkinut iso jänis vai koira?
Kävelimme polkuja pitkin jään yli Haukanniemeen ja siitä niemen laen yli toiselle puolelle. Kyllä sai mamman lihakset kyytiä siinä tasapainoillessa ylämäkeen umpihanki molemmilla puolilla. Ei juuri tehnyt mieli menettää tasapainoa ja pudota polulta, sillä en varmasti olisi ihan helposti päässyt ylös pehmeästä puolimetrisestä hangesta.
Tunnin ulkoilu teki hemmetin hyvää! Vielä kotiin viimeistä mäkeä noustessakin piti Vilmalle heittää koko ajan keppiä. Kyllä pikkukoira jaksaa juosta ja leikkiä!
Kotiin tultua tilasin hieronta-ajan iltapäivälle, mikä teki tästäkin päivästä aivan autuaan lomapäivän. Päivälliseksi olin hauduttanut koko aamupäivän lihatonta ja yrteillä maustettua hernekeittoa, joka syötiin poroleipien kanssa. Hierojalta kotiin kävellessä ostin vielä laskiaispullat.
Ei valittamista.
(P.S. Canonin taskukameralla sai yllättävän hyviä talvikuvia, vaikka siinä ei mitään lumiasetusta olekaan, tai en ole löytänyt. P-asetuksissa ISO 80 ja päivänvalo antoi samanlaisen tuloksen kuin automatiikka.)
Onpa hienoja kuvia ja ihanan näköinen päivä! Ei ihme, että pikkukoira tykkää. Tykkäisin minäkin tuollaisesta vapaudesta, auringosta ja hangessa kahlaamisesta. Täällä ei ole kuin jälkimmäistä ja se ei riitä.
VastaaPoistaHienoja kuvia, yllättävän hyvät värit.. Kun rääkkää ruumista, niin tulee hyvä mieli, se on selvää! Koirulikin näkyy olevan mielissään, hieno päivä teillä ;)
VastaaPoista"Valtavan suuri jänis kerran loikki salamannopeasti maantien poikki..." vaan ei tuo kumminkaan taida jäneksen jälkirivi olla.
VastaaPoistaTosi reippaita olette olleet, kumpikin.
Meri
Hyviä lumikuvia! Varsinkin ylimmässä kuvassa perspektiivistä johtuen korostuu hauskasti, miten pieneltä koira näyttää äärettömien hankien keskellä.
VastaaPoistaMahtava kontrasti keskimmäisessä kuvassa. Pieni musta matala, korkealla valkoisella =)
VastaaPoistaMissy E, tosi hyvää tekee tuo aurinkoisessa maisemassa kahlaaminen. Toivottavasti teillä on viikonloppuna mahdollisuus samaan.
VastaaPoistaElisa, vähän valoa lisäsin joihinkin kuviin jälkikäsittelyssä. Näin sellaisen vinkin jossakin lehdessä, että kameraan kannattaisi aurinkoisella lumella säätää valkotasapainoon +1 lisää, jotta lumi valottuisi oikein. Kokeilin tänään tuossa taskukamerassa, mutta se näytti ainakin kamran näytössä ylivalottuneelta.
Meri, niitä isoja jäneksiä näkyy silloin tällöin. Joskus kuvittelen, että ne kasvavat vielä ihmisen kokoisiksi, oikein kenguruiksi.
Ina, mäki on oikeasti iso ja koira siellä harjalla. Vilma uskaltaa jo mennä aika kauas ennen kuin jää odottamaan.
Ruska, kiitos, nyt saatiin nauttia helmikuun parhaista puolista. Oikeastaanhan siihen kyllä kuuluisi hiihtokin, mutta menköön.
Jänniä nuo kuvat;niin paljon lunta ja pieni koira.Ja täällä on taas hellettä....
VastaaPoistaMahtavat kuvat! Ihan kuin koiruliini olisi kiipeämässä hurjan korkealle vuorelle ja kuva on kuin juuri ennen huipulle pääsyä.
VastaaPoistaTeillä on kyllä makeat maisemat ja aaah kuinka olisikin ihanaa päästä talvella päivällä auringonpaisteessa tunniksi kävelemään! Ihan mahtista!
Onneksi hiihtolomat kohta alkamassa niin pääsee päiväsaikaan ja toivottavasti myös auringonpaisteessa ulkoilemaan. Sitä tämän konttorirotan nenu ja pääkoppa kaipaa!
Minna
Yelian, vaikea kuvitella oikeasti, että tämän saman pallon eri puolilla on niinkin erilainen lämpötila. Ei se niin kaukana ole kuitenkaan, pallolla katsottuna;)
VastaaPoistaMinna, on kieltämättä keljua, kun töissäkäydessään ei pääse koskan auringossa ulos. Toivottavasti viikonlopuksi tulee hyvä ilma, ja miksei tulisi, onhan nyt loistava talvi ollut tähänkin asti!
Onpa jaksava pieni koira ja upeat valkeat kinoskuvat. Mä olisin istahtanut ensimmäisen nousun jälkeen (enkä oisi todennäköisesti ylös päässyt vaan kieritellyt itseni alas ja tilannut Pekka Niskan nostamaan)
VastaaPoistaIloista viikonloppua!
Ylin kuva on loisto-otos. Tasapaino kohillaan. Mukava katsoa, mitähän mäen takana on.
VastaaPoistaHeljä, mäyräkoira kyllä jaksaa vähintään sen, mitä emäntäkin. Tuo Haukanniemi on kiva mäki ja kiva ulkoilualue.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sinullekin!
Tupanen, kiitos! Mäen takana polku kapeni vielä vaikeammin kuljettavaksi ja sain pitää käsiä sivuilla kuin lentokoneen siipinä, että pysyin psytyssä:)
Todella ihania talvisia kuvia! :)
VastaaPoistaKiitos Sunan!
VastaaPoista