On taidettu tasapuolisesti saada koko maassa nauttia helmikuisesta pakkaspäivästä auringossa. Ulkoilu tuossa säässä oli puhdasta onnea ja sauvojen ansiosta vielä hikistä sellaista. Onneksi pikkukoira viihtyi hyvin jäällä, katkoen umpihangessa osmankäämiä syötäväksi. Niin saattoi itsekin seisahtaa auringon lämpöön vähän pitemmäksi aikaa, hieman väriä naamaansa hankkimassa.
Aika pitkään lojuin aamulla ensin sängyssä, kun jäi illalla aloittamani Kotiopettajattaren romaani kesken. Katsoin DVD:ltä taas uudelleen tätä tuttua tarinaa. Nautin siitä, että kun juoni oli tuttu, saatoin keskittyä nauttimaan kaikesta muusta: kuvauksesta, valaistuksesta, näyttelijätyöstä, ajankuvasta, lavastuksesta ja puvustuksesta.
Ja ennen kaikkea ihailin päähenkilöitä esittäviä Ruth Wilsonia ja Toby Stevensiä. Uusintakatselussa huomasin, kuinka herkkää ja pienieleistä kummankin näytteleminen oli.
(Kuva lainattu Googlesta)Eikä sitä romantiikkaakaan voi unohtaa, sitä kutkuttavaa eroottista latausta päähenkilöiden välillä, joka houkuttelee meidät ruudun ääreen milloin minkin elokuvan tai sarjan tiimoilta. Nyt on taas kaksi sarjaa seurannassa, Kamomillapihan lisäksi herttainen Candlefordin postineiti.
Kummasti on tämä helmikuu sellainen keittokuukausi, niitä tekee eniten mieli. Tänään tein tattikeittoa, johon upotin myös palsternakkaa ja perunaa. Maustoin varovaisesti, mutta sitten kävi niin, että sherryksi luulemani pullonpohja olikin Bristol Creamia. Keitto maistui siis vienosti karkkimaiselta ja vaati aikalailla sitruunaa sitä taittamaan.
Kolmelle nälkäiselle silti kelpasi hyvin. Lautaselle suikaloin vielä kylmäsavukinkkua ja paistoin valkosipuliöljyssä leipäkrutonkeja. Jälkiruokana oli mehevä pannukakku uuden Valion valkosuklaa-limerahkan ja mustaherukoitten kanssa. Ei me valitettu siitäkään.
Toivottavasti laskiaissunnuntai ja ystävänpäivä on sujunut muillakin mukavissa merkeissä ja voitte vetäytyä levolle onnellisena hyvin vietetyn päivän jälkeen!
Eivaan Bristol Creamyksi luultu puteli olikin Bayleysiä :) Hyvää oli!
VastaaPoistaEdelliseen postaukseesi vielä, kun rilleistä oli siinä...onko sulla aurinkolasijuttu millä hollilla???
VastaaPoistaItsellä ei ole ollut koskaan muita, kuin semmoiset irtoläpsykät, omat lasit olis aika mahtavat.
Nyt kevätauringon paistaessa silmät tarvitsisivat kunnon aurinkopokat.
Hyvän kuuloiset eväät pullojen sekoittumisesta huolimatta. Mukava sunnuntai kyllä ollut. Huomattavasti parempi fiilis kuin pilvisen päivän jälkeen.
VastaaPoistaMilljoona, mulla menee aina ne sekaisin, ei ihme. Siis Baileys on sitä, mistä minä en enää tykkää.
VastaaPoistaTaru, hankin pari vuotta sitten Instrun tarjouksesta aurinkolasit omilla vahvuuksilla eka kertaa. Ne on olleet ihanat, suosittelen kyllä lämpimästi. Oli kiva saada isot ja mustasankaiset aurinkolasit, jotka suojaavat kunnolla pyöräillessäkin. Ei tarvitse aina välttämättä aurinkolippaa migreeniä estämään. Onneksi nyt saattaa saada tarjouksista vahvatkin lasit.
Missy E, ulkoilu auringossa tekee ihmeitä ihmiselle, ainakin näin pimeän kauden jälkeen. Kun vaan saa pakotettua itsensä ulos;)
Nyt alkoi tehdä mieli rahkaa... ja valkosipulikrutonkeja ... ja tattikeittoa ... ja jääkaapissa on tarvittavista vain palsternakkaa.
VastaaPoistaJotenkin tuo osa-aikaisuuspäätös oli myös jäänyt aiemmin huomaamatta, vaikka olen yrittänyt seurata: onnittelut siitä!
Heljä, eikö tulekin aina nälkä toisten ruokajutuista lukiessa! Ja silloin ei yhtään huvita ruoanlaitto kotona.
VastaaPoista