Talvisia kuvia tammikuulta

Pehmeää, pehmeää lunta, oikeaa pakkasta ja aitoa talvea. Tätä on odotettu ja kaivattu. Vuodenaikojen vaihtelu on parasta Suomessa. Saamme elää niin konkreettisesti luonnon muutoksessa mukana.

 

Kävelimme eilen lumista polkua pitkin lähimmän järven rantaan Rautpohjanlahdelle katsomaan aurinkoa. Pakkasta oli sen verran, että koirulle piti pukea sen inhoama palttoo päälle. Sen yritti taas hyppiä ja pyöriä ja eksyttää takkia selästään, mutta sopetutui lopulta.

 

Olin kiinnittänyt linssiin polarisaatiosuodattimen ihan vain kokeillakseni, mitä se tekee lumikuville. Viime talvena luin Digikuva-lehdestä hyviä vinkkejä talvikuvaukseen, mutta nyt muistin vain sen, että valotusta kannattaa säätää +1:een. No, se ei kyllä onnistunut tällä kertaa, ylivalottuivat reilusti, joten palasin automaattivalotukseen.

 

Ehkä tänään kaivan sen lehden esille. Keskitalven vino valo oli silti ihanaa, erilaista kuin korkeammalta paistava aurinko. Keskipäivän aikaankin aurinko tuntui olevan jo laskemassa.

Suodatin antoi ehkä oman säväyksensä näihin kuviin, juuri sen lisän, josta itse pidän. Tänään on vielä enemmän pakkasta, kunnolla kaksikymmentä, ja sataa lunta. Kohta mennään taas, kunhan jaksetaan ja viitsitään.

Pakkaspäivän ruoaksi valmistuu iltapäivällä liha-perunasoselaatikko. Laitan pohjalle mausteisen jauheliha-tatti-juures-tomaattimuhennoksen ja päälle perunamuusia ja juustoa. Uuniin muhiutumaan tunniksi ja herkullinen talviruoka on valmista kaaliraasten kanssa nautittavaksi. Niin että jos siellä kuulolla on meidän nuorisoa, niin tervetuloa syömään!