Kun Luna tulee meille hoitoon, ei sillä ole paljon asiaa petiinsä sen jälkeen. Ei se tosin kotonakaan siinä nuku, vaan isäntänsä peiton alla, mutta loikoilee siinä joskus päivällä.Vilma valtaa kopan heti eikä Luna voi tehdä sille mitään. Se yrittää joskus haukkua ja houkutella Vilmaa leikkimään, mutta jälkimmäinen mellastaa kopassa sydämensä kyllyydestä nakertamalla pehmeitä seinämiä. Pohjan Luna on syönyt ihan itse pienenä.
Vilma työntää kopan kirjahyllyn alle ja syöksyy sinne turvaan aina, kun takaa-ajo kiihtyy liikaa. Sinne se myös käy rohmuamassa kaikki luut ja Luna jää nuolemaan näppejään.
Mitä sitten isäntäväki tekee tällaisen uhmaikäisen koiran kanssa? Kertokaa se minulle! Kun se ei ole lapsi eikä sille kannata selittää mitään oikeudenmukaisuudesta ja antamisen ihanuudesta.
Nuo ovat niin suloisia molemmat, että torua ei nyt saa. Jospa Luna kokee iloa, kun Vilma nauttii hänen vuoteessaan.
VastaaPoistaKai se täytyy ajatella vaan niin, että se kuuluu ikään. Ei Lunakaan helppo murkkuna ollut. Kyllä minulla ainakin meni siihen lukuisia kertoja hermo, kun se osoitti mieltään (mm. kaatamalla vesikuppinsa toistuvasti). Onneksi heillä on toisensa ja ärsyttävät enemmän toisiaan kuin ihmisiä. Kyllä se uhma ohi menee aikanaan. Ja suloisia ja ihania molemmat ovat, vaikka kuinka uhoavat!
VastaaPoistaHaha, se oli mahtavaa ku se vesikuppi piti käydä teillä kaatamassa aina:)
VastaaPoistaTosi hieno peti, oikein nahkareunukset, oikeastaan tuohan on ihan nahkasohva! Mutta miten pysyy ehjänä, eivätkö koirat pureskele nahkaa rikki? Kissoista jäisi ainakin terävien kynsien jäljiltä reikiä.. :D
VastaaPoistaVoi noita suloisia koiria!
Mainio juttu, nauroin ääneen. Vilmalla on strategista kykyä kun ymmärtää työntää pedin piiloon ja vielä kerää saaliinsa sinne!
VastaaPoistaLapsuuteni mäyräkoira työnsi kuppinsa puuhellan alle ja kaatoi sen sinne, kun sille yritettiin syöttää hernekeittoa, josta se ei pitänyt. Rottweilerimme puolestaan piilotti luun olohuoneen sohvan sisään: se irrotti varovasti päällistä ja veti sen sitten niin hyvin takaisin, ettei kukaan huomannut mitään ennen kuin veli istui luun päälle ja ihmetteli että mitä muhkuroita täällä on.
Ihana niitä on seurata, ikinä ei tiedä mitä keksivät.
Kyllä ne koirat hoitaa tuon "kasvatuspuolen" ihan itse! Lunan pitäisi pistää vaan nuoriso ojennukseen eli se olisi vähän niinku hänen tehtävänsä : )
VastaaPoistaOn muuten ollut suuri ilo lukea sinun onnellisia ja tasapainoisia kirjoituksia. Nyt taitaa asiat olla aika lailla hyvin! Varsinkin tuo yhden juttusi päätös, missä kerrot nauttivasi SINUN elämästäsi, oli just eikä melkein. Hieno juttu!
minna
Arleena, yhdessä nuo koirat ovat herttaisia toisesta päivästä lähtien, mutta ensimmäinen päivä yhdessä on hiukan rasittava;)
VastaaPoistaE, kovin erilaisia ovat yhdessä kuin erikseen, kuten hyvin tiedät. Paljon iloa niistä on kaikille meille kyllä ollut!
Milljoona, vesikupistahan Luna on tarkka edelleen: auta armias, jos se ei ole valmiina hänen tullessaan.
Sooloilija, heh, nahkasohva! Ei ihan aitoa ehkä, mutta kestänyt on. Nyt ovat yhteisvoimin nakertaneet reiän ulkoreunaan, mutta onnekkaasti ei osunut kuvaan.
Ina, nyt Vilma oli saanut avattua omassa nurkassaan yhden sohvatyynyt vetoketjun. Huomasin vasta, kun luin tuon kirjoituksesi.
Minna, vähän tuollaista uumoilin: että niitten pitää selvittää itse välinsä. Luna on niin paljon pehmeämpi luonne eikä osaa pitää puoliaan. Vilma vaikuttaa sen rinnalla röyhkeältä kakaralta. Nyt on opetettu olemaan koskematta Lunan ruokaan, mutta se vaatii vielä vieressä vahtimistä, muuten V. käy salaman imuroimassa senkin kupin!
Ei voi edes miettiä miten pitäis toimia, kun naurattaa niin. Ovelia herttaisia pikkupirulaisia!
VastaaPoistaTulee mieleen Remu, kun se ottaa esim. tyttären pipon, mitä ei sais ottaa, niin se hipsii sillain muka huomaamatta jalkoja korkealle nostellen. No siitähän tietää, että nyt on jotain kiellettyä.
Eikka
Hauskoja koirajuttuja. Vilman pään päällä on energiapallo yhdessä kuvassa!
VastaaPoista