torstai 22. lokakuuta 2009

Aamuajatuksia


Epätarkka pikkukamerakuva veteen heijastuvista värikkäistä valoista  ---
Aamut ovat käyneet pimeiksi. Välillä lähden jo seitsemältä, useammin vasta hiukan ennen kahdeksaa. Mies heittää autolla joko perille tai kaupunkiin, ja kävelen parikymmentä minuuttia töihin.

Pidän kovasti aamutunnelmasta, heräävästä kaupungista, valoista, väreistä ja raikkaasta aamuilmasta. Olisi ihanaa, jos voisi joskus, edes kerran lähteä niin aikaisin, että ehtisi ottaa kameran ja jalustan mukaan ja yrittää kuvata sitä tunnelmaa.

Tahtoisin kuvata ihmisiäkin. Ohikulkevia hahmoja suljettuine kasvoineen, rientämässä kuka mihinkin. Pulisevia alakoululaisia lampsimassa hitaasti eteenpäin, nuoriapareja kävelemässä kouluun käsikädessä joka aamu samaan aikaan. Sauvakävelijöitä ja koiranpissattajia.

Ihmiskasvot kiinnostavat ja niitä haluaisin tutkia. Meidän nuoriso ei tykkää yhtään olla mallina, ja ennen auliisti poseeranneet ja hyvin kuvaukselliset siskontytöt ovat kasvaneet isoiksi. Muutenkin pidän aidoista tilanteista ja ilmeistä.

Ei kameraa voi töihinkään tuoda ja työssäkäynti jättää aika vähän aikaa harrastuksille. Tietäisin yhden hyvän kuvauskohteen illalla, mutta en millään ehdi ja jaksa mennä sinne. Harjoittelua kuitenkin tarvittaisiin ja paljon.



6 kommenttia:

  1. Kyllä se hetki vielä koittaa. Usko pois.

    Kohta on taas niin pimeää, että kuvaaminen latistuu muutamiin räpsäyksiin. Odottelen vielä sitä viimeistä kirkasta ennen marraskuun synkeitä. Mutta ei hyvältä näytä. Ehkä pitää miettiä jotain muuta toteutusmallia.

    Ja ensi viikolla aamut ovat vielä pimeämpiä. Hui.

    VastaaPoista
  2. Epätarkoista kuvista tulee taidekuvia kun ne eivät ole tarkkoja..joten otan tarkoituksella sellaisia. Tuokin heijastekuva on minusta hieno! Kontrasti tulee liukuvaksi...

    VastaaPoista
  3. Voi että, hienoja ajatuksia. Ihmisiä olisi ihana kuvata. Olen ajatellut, että josko joskus ulkomailla, jossain, voisi kuvata paremmin ihmisiä. Esim. suurkaupungeissa se voisi olla helpompaa.

    Minunkin omat tyttäret ovat kasvaneet niin isoiksi, että kuvaaminen on jo vähän vaikeaa. Eivät osaa 'vain olla', vaan aina pitää pelehtiä ja ilmehtiä..

    Kaikenlainen kuvaaminen vaatii aikaa ja keskittymistä.

    VastaaPoista
  4. Ihana kun olet innostunut! Vielä se hetki tulee, kun pääset toteuttamaan ideasi. Kasvokuvasi ovatkin hienoja mm. se raparperikuva H:sta.

    Ehkä se odottaa vain oikeaa aikaa. Sanoo hän, joka silimät ristissä ookaa onnikalla pimiässä töihin ja hämärässä takasin eikä jaksa mittään. Mutta onneksi aina ei ole tällaista, ei tarvita kuin yksi aurinkoinen päivä niin maailma taas hymyilee :)

    -noeijoo

    VastaaPoista
  5. Hieno ja miellyttäviä tunnelmia herättävä kuva, tykkään kovasti.

    Alkavat aamut on minunkin mielestä mukavia ja mielenkiintoisia. Iän myötä niistä on oppinut nauttimaan ja järjestämään, niin että saa niistä enempi iloa irti. Nuorena oli ahistavaa aikanen ylösnousu, muistan. Ei enää.

    VastaaPoista
  6. Lepis, miten minusta näyttää, että kellonsiirto lyhensi päivää molemmista päistä?

    Anna, veteen heijastuvat valot ovat houkuttelevia. Olisi kiva niitäkin joskus kokeilla kuvata jalustan kanssa illalla, jos vain viitsisi kodin lämmöstä raahautua paikalle.

    Sooloilija, juuri sellaista tunnelmaa etsisin myös, jossa kuvattava ei välitä tai tiedä olevansa kuvattavana.

    Eikka, teidän tytöt ovat olleet parhaita kuvauskohteitani, luontevia ja kuvauksellisia kasvoiltaan. Se raparperikuva ja toinen mökin portailta ovat onnistuneita, samoin lapintyttö.

    Rita, joskus nuorena piti herätä seitsemäksi töihin ja lähteä kuuden aikoihin jo kävelelemään. Silloin en ollut aamuihminen!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...