Yhtä matalalentoa ollut tämä loman loppu! Perjantaina oli kiire kaupunkiin lääkäriin, ja sitten kiire kotiin valmistelemaan vieraitten tuloa. Illaksi menin taas valokuvauskurssille.
Sitä ennen vielä mies ja poika kävivät hakemassa uuden ruokapöydän olohuoneeseen: iso ja leveä tammipöytä. Kieltämättä ihan vähän näytti, että se on ehkä iso...hko? Vaan se on myöhäistä nyt, ja sitä paitsi silmä on jo tottunut.
Olisi pitänyt teettää, että olisi saanut mittojen mukaisen. Kun muistan, miten keittiön pöytää tehtiin uudestaan ja uudestaan, kunnes kolmas oli hyvä, tyydyin nyt mielelläni valmiina löytyviin. Harmi vaan, kun isoja huonekaluja ei voi sovittaa kotona!
Koko viikonloppu on mennyt sitten sillä samaisella valokuvauskurssilla. Ja minä olen lopultakin oppinut käsisäädön alkeet, ja olen oppinut jokaisen namiskan ja säädön tarkoituksen, kun ohjekirja on käytännössä käyty läpi. Ja se mitä en ymmärtänyt, sitä ei tarvita!
 |
Oho, Suomestako löytyy vielä noinkin vanhoja taloja kuin 1700-luvulta? Siis muitakin kuin jotain virallisia kivitaloja/kirkkoja ym..
VastaaPoistaVoi, valokuvauskurssilla oppisi niin paljon kaikkea.. Minäkin menen joku kerta.
Iso ruokapöytä on IHANA.
VastaaPoistaValokuvauskurssi olisi paikallaan minullekin. Nikon D-80 tarjoaa optioita niin valtavasti, että ne eivät tahdo pysyä päässäni millään. Vähän väliä pitää kaivaa ohjekirja esiin. Ja siinä kaikki on niin pienellä tekstillä!
Valokuvakurssi kivaa.
VastaaPoistaMinulle olisi valokuvakurssi ja kuvankäsittelykurssi photosopissa heti perään oikein omiaan. Vaikka en omistakaan kuin digin ja uskon aina digin sanaan - automaattiset säädöt.
VastaaPoistaSe on tälle paukapäälle omiaan.
Hieno vanhanajan tunnelma alakuvassa.
Hienoa, että alat olla sinu kamerasi kanssa. Valokuvauskurssi on varmasti hyvä juttu. Itse en ole vielä saanut aikasiksi osallistua sellaiselle, mutta kaipa sitä vielä ehtii.
VastaaPoistaSooloilija, kyllä vanhoja hirsitalojakin on säilynyt, kun on pidetty kunnossa ja asuttuna. Ja tietenkin kunnostettu aikanaan.
VastaaPoistaIna, meillä on samanlaiset kamerat. Yksikseni en jaksanut kovin pitkälle opiskella, vaan tyydyin valmiisiin ohjelmiin tai automaattiasetuksiin. Mutta nyt osaan jo vähän enemmän, mikä tarkoittaa tietsti myös jalustan käyttöä enemmän.
Hannele, vaikka kurssi on vasta alussa, olen jo saanut siitä paljon, eli voi kyllä suositella.
Arleena, sinun valokuvasi ovat kehittyneet koko ajan ja varmaankin olet hankkinut uuden kamerankin. Paneutumisen huomaa heti, se kannattaa!
Ruska, luontokuvauskurssi on sikäli huvittava minulle, että luontokuvat ovat aiheena vain siksi, että blogiin ei voi ihmisiäkään kuvata. Ja se kiinnostaisi minua eniten. Mutta kun tuo meidän Mies ei ole kovin halukas mallintöihin...
Maaretta, eli taas samoilla asioilla ollaan oltu! Tämän ison pöydän ääressä tuntuu, että istumme miehen kanssa kilometrin päässä toisistamme. Mutta emmehän kahdestaan tietenkään syö täällä olkkarissa. Minä istun illalla kannettavani kanssa toisessa päässä ja mies korjaa kokeita toisessa.