 |
Tarvitseeko kertoakaan, kuka nautti eniten päästessään taas uuteen paikkaan. Sai pelmuta vapaana ja nauttia koiranelämästä täysin rinnoin.
 |
Vipeltäjä alkaa olla jo viisikuinen, vekkuli kaveri. Ensimmäinen viikko päivisin yksin kotona sujui hyvin. Toisena päivänä Vilma oli jo ovella vastassa häntä heiluen eli oli päässyt pois keittiöstä. Hyppinyt kai niin tuolia vasten, että ilmoitustaulu siirtyi ja välistä pääsi livahtamaan.
 |
Sen jälkeen annoimme koiran jäädä vapaasti koko kotiin. Yhdet pissit ja joskus muutakin se oli vääntänyt joka päivä tutusti vierashuoneen lattialle. Naapuri kertoi kuulleensa haukkumista ainakin yhtenä aamuna lähdettyämme töihin. Ilmeisesti auttoi se, että lomia jatkui tänne melkein viisikuiseksi, kun mitään laitonta ei ole pureskeltu tai rikottu, ainakaan vielä.
Nyt ei enää toiminut kovin hyvin raksuilla ladatun kongin avulla eksyttäminen, kun Vilma arvasi meidän olevan lähdössä. Pitäisi keksiä, miten kotiin jättäminen hoidetaan oikein ja koiraystävällisesti. Vinkkejä vastaanotetaan.
Nyt ei enää toiminut kovin hyvin raksuilla ladatun kongin avulla eksyttäminen, kun Vilma arvasi meidän olevan lähdössä. Pitäisi keksiä, miten kotiin jättäminen hoidetaan oikein ja koiraystävällisesti. Vinkkejä vastaanotetaan.
 |
| klik-klik- |
Tällä viikolla meillä on taas kaksi koiraa. Minä olen vapaalla kolme ensimmäistä päivää, viimeiset puolipäivätyövapaat. Vilma ja Luna ovat jo huomattavasti rauhallisempia keskenään kuin alussa, edellinen on siis hiukan rauhoittunut. Saa nähdä, miten ulkoiluttaminen sujuu.
Heippa jälleen!
VastaaPoistaIhania kuvia jälleen. Meillä Riitu välillä haukkuu yksin jäädessään mutta ei kovin kauan. Sisäsiisteyskin alkaa pikku hiljaa onnistua, menee useita päiviä ettei vahinkoja tapahdu. Riitu selvästi ymmärtää kun sille sanoo "Riitu jää kotiin", perääntyy eteiseen tuijottamaan masentuneena. Meillä alkaa tänään Mustien Tassujen pentukurssi, kouluttajana Tuija Kokkonen, ainakin mulle tuntematon suuruus. Eveliinan piti alunperin mennä mutta on vatsataudissa. Kävi kyllä teoria tunnilla mutta mulle jäi ainakin tämä eka tunti. Saas nähdä nauretaanko meidät ulos sieltä. Voin sieluni silmin pyllistelemässä palkitsemassa pientä tappijalkaa... toivottavasti Riitu osais käyttäytyä!
Ihania kuvia taas Vilmasta! Viime vuonna Bambin kanssa käytin juuri sellaista täytettävää kumiluuta,jossa namupaloja sisällä.Heitin sen lähtiessäni ja hyvin toimi. Kaikista parastahan on olla huomioimatta koiraa sellainen 10 minuuttia ennen lähtöä.
VastaaPoistaVilman elämä näyttää mukavalta. Selvästi innoissaan kaikista uusista elämyksistä. Kun saisi tuon koiranpennun uteliaisuuden tartutettua itteensä , niin ja innostuksen kans.
VastaaPoistaOnko puolukat jo noin punaisia. Ruskeasilmäinen Vilma on niin söötti ja reippaana ollut yksin kotona.
VastaaPoistaTuula, teillä ollaan pitemmällä sisäsiisteydessä, meillä kun ei juuri osu päivää, ettei pisut tulisi sisälle useampaankin kertaan. Vaikka heti ulkoa tultua...
VastaaPoistaKoirakoulun käytännön harjoitukset alkavat täälläkin huomenna. Ainakin luoksetulot onnistuvat, niitä olemme harjoitelleet. Metsässä olen päästänyt molemmat koirat irti ja kumpikin tulee viivana kutsusta.
Kotiin jäämistä täytyy meidänkin harjoitella tuolla tavalla, että Vilma jää eteiseen.
Yelian, tuo huomioimattomuus on uusi juttu -ja itselle vaikea. Koiran kanssa joutuu usein toimimaan omaa luontoaan vastaan, kun se ei ole ihminen, mutta pahaa se tekee. Toisaalta jos kohtelee koiraa kuin lasta, saa kamalan riiviön!
Vicki, on tosiaan kiva katsella pennun taukoamatonta iloa ja touhua. Metsässäkin se vielä tulomatkalla heittelee itselleen käpyjä.
Arleena, näin tänään valtavan suuria punaisia puolukoita valoisalla mäellä mättäät punaisenaan. Kun vain olisivat kypsiä, niin jopa minä viitsisin poimia. Mutta kun eivät ihan vielä ole.
Mitä kaikkea Vilma vielä keksiikään -tai ei keksi, voihan se toki nukkuakin päivät.
VastaaPoistaPuolukoista pittää ainaki huuppaa saaha, ostin jo maksalaatikkoakin.
eikka
Puolukkaa pitää saada, usein torilta tosin, mutta maksa- ja kaalilaatikon kanssa ihan ehdotonta. Ja maksakastikkeen, jota teen herkuksi pari kertaa vuodessa.
VastaaPoistaMutta nyt alkaa taas ison kaalilaatikon vääntö pakastettavaksi, vapaapäivä kun on.