Näin se menee:Toisella täydellä työviikolla osaan jo nukkua yöt hyvin. Älyän jopa mennä useimmiten ajoissa nukkumaan. Töissä hommat sujuvat kivasti ja stressaamatta, kun sattuu olemaan hiljaista. Oma elämä tuntuu täyteläiseltä ja aktiiviselta, onhan syksy tulossa, aktiivisuushuippuni.
Innostun taas asioista. Ostan useita keriä uutta Puro-lankaa, vaikka vain katseltavaksi. Keksin kyllä vielä, mitä niistä voi tehdä. Käyn koirakoulua ja ilmoittaudun sille pitkään haluamalleni valokuvauskurssille. Lähden töissä mukaan suunnittelemaan yhtä koulutusta. Älyän sentään kieltäytyä pitämästä sitä terveyssyihin vedoten.
Innostun ostamaan omaan käyttööni hyvän läppärin, Asus-merkkisen. Tapaamme viikonloppuisin ihmisiä. Elämä maistuu normaalilta ja hyvältä, ja mieskin näyttää taas mukiinmenevältä.
Kun lopulta perjantai-iltana sohvannurkassa mittaan verenpaineen, se on korkea, kuten aavistinkin. Nollauspäiväunet kotiin tultua jäi ottamatta. Lauantaina herään jo päänsärkyyn.
Innostun taas asioista. Ostan useita keriä uutta Puro-lankaa, vaikka vain katseltavaksi. Keksin kyllä vielä, mitä niistä voi tehdä. Käyn koirakoulua ja ilmoittaudun sille pitkään haluamalleni valokuvauskurssille. Lähden töissä mukaan suunnittelemaan yhtä koulutusta. Älyän sentään kieltäytyä pitämästä sitä terveyssyihin vedoten.
Innostun ostamaan omaan käyttööni hyvän läppärin, Asus-merkkisen. Tapaamme viikonloppuisin ihmisiä. Elämä maistuu normaalilta ja hyvältä, ja mieskin näyttää taas mukiinmenevältä.
Kun lopulta perjantai-iltana sohvannurkassa mittaan verenpaineen, se on korkea, kuten aavistinkin. Nollauspäiväunet kotiin tultua jäi ottamatta. Lauantaina herään jo päänsärkyyn.
Ei ole varaa innostua enää mistään, ei voi päästää itseään minkäänlaiseen draiviin. Taidan todellakin kestää vain puolipäiväelämää. Puolet pitäisi kai vetää lonkkaa, tai ehkä sittenkin liikkua?Syksyn lapsena olen aina pitänyt tästä vuodenajasta. Jo koululaisena rakastin syksyä ja kaikkea uutta, mitä se toi tullessaan. Raikkaita ilmoja, ihania värejä, kirpakkuutta, sähäkkää toimintaa, uusien juttujen aloitusta. Pimeneviä iltoja ja mukavaa puuhailua kotona.
Onneksi viikon päästä alkaa kesäloma.
Aina mielessä. Loma. =)
VastaaPoistaEi kun vakavasti sanottuna jaksuja. =)
Kovasti tapahtumia sinulla. Mutta onko sittenkin parempi 'puolipäiväelämä', ainakin verenpaineen kannalta..
VastaaPoistaHarrastukset kuullostavat hyvältä. Tulee mieleen,että itsekin pitäisi jotain harrastaa..
Kiitos Una, tänään en aio tehdä edes ruokaakaan.
VastaaPoistaSooloilija, kokopäivätyössä se puolipäiväelämä tarkoittaisi sen oman puolikkaan jättämistä. Siihen en kuitenkaan enää voi suostua, tulokset on nähty.
Iisisti varmaankin pitää ottaa ja jättää tarpeeksi aikaa itselleen,kai se verenpaine enemmän sellaisesta tykkää...Minäkin olen syksyn lapsi,mutten koskaan kauheasti innostunut syksystä,joka tarkoitti kesän loppua...
VastaaPoistaMinäkin pidän syksystä. Väreistä ja raikkaudesta.
VastaaPoistaSyksyllä ei ole niin hektistä, mitään ei pidä, eikä täydy. Saa elää taas omaan aikataulua, kun lomalaiset ovat töissään.
Mukavaa syksyä ja jaksamista.
Elä kuitenkin rohkeasti, ilolla ja nauttien! Itselläni myös on ollut jo vuosia korkea verenpaine. Vaikka olen sairaanhoitaja en ole sitä lääkkeillä vielä mitenkään hoitanut ja muutenkin yrittänyt jopa itseltäni salata. Jo verenpaineen mittaaminen tressaa/ahdistaa. Muuten en ole koskaan sairas, paitsi joskus migreeni ja elän terveellisesti.
VastaaPoistaVoi raukkaa, kun nuo paineet nousee aina vaan. Tuntuu varmaan päässä?
VastaaPoistaMiten löytää tasapaino. Etsiä ideaalitasoa kaikelle olemiselle, siinäpä elämän mittainen kysymys.
Mindfulness? Eikös sun t. osaa sitä? Kuuluu kognitiiviseen.
Se on muuten totta, että liikaa ei passaa innostua.
Kävin yksin pizzalla, hankin vaellusvarusteita ja tapasin ihmisiäkin kartaluvun merkeissä tulevan reissun tiimoilta :). Loppuillan sairastan.
eikka
Korkeasta verenpaineesta kärsitään tääläkin. Päivittäiset kauneusunet on kyllä poikaa, jos niihin vain on mahdollisuus.
VastaaPoistaKyllä se verenpaine laskee kun höllennät vielä. Kun jäin eläkkeelle, tilanteeni oli sama. Nyt, kun olen ollut eläkkeellä tämän vuosituhannen, en tarvitse edes lääkkeitä. Tai, no, onhan ne tuolla kaapissa ja lääkäri ärisee että en saa pitää taukoja..mutta, kun lukemat on hyvät, en niitä syö :-) Suolan vähensin, kasviksia lisäsin ja kalaa myös. Enkä piipota ehtiä jokapaikkaan. Katselen menoa leppoisasti sivusta.
VastaaPoistaIhan mahdoton tuo sinun tautisi! Ei edes kuulosta verepaineita nostattavalta elämältä. Onneksi on loma tulossa (olisipa täälläkin, heh!), mutta miten se auttaa pitkän päälle paineisiin...
VastaaPoistaYelian, siksiköhän olet viihtynyt siellä pitemmän kesän maissa niin hyvin? Minulle taas sopii hyvin tämä vuodenaikojen vaihtelu.
VastaaPoistaArleena, sekin on kivaa, kun vakioporukka on kesän jälkeen töissä taas. Tai meillä on kyllä aina joku vuorotteluvapaalla tai muulla vapaalla.
Rita, minulla on tämä tauti ollut jo kolmevitosesta, äidiltä perittynä. Lääkitystä on pitänyt jatkuvasti nostaa eikä tarve vähentynyt pitkällä lomallakaan yhtään.
Eikka, sitä tasapainon etsimistä tämä on. En ole vielä jaksanut tutustua siihen mindfulness-juttuun, mutta senkin aika tulee. Vielä olisi muutama koirakirja kesken:)
Irene, kauneusunien ottaminen töitten jälkeen olen aloittanut vasta nyt. Mies on meillä harrastanut sitä aina ja minä olen rynnännyt hellan ääreen. Nyt syön töistä tullessa leivän ja menen nukkumaan.
Anna, sinulla on asiat hyvin! Työssäkäynti lisää sinänsä jo vauhtia elämään paljon, stressialtis ihminen ei kestä kovin paljon sen lisäksi.
Krisu, pidän nyt kolmen viikon kesäloman ja sen jälkeen viikon joka kuukausi. Saa nähdä auttaako.