Ihania kesäpäiviä, vaikka kotona ja kaupungissa ollaankin. Pikkukoiran kanssa pääsee jo sen verran metsään kävelemään, ettei ihan osattomaksi tästä entisestä kesän mieluisimmasta jutusta jää nytkään, vaikka ensin siltä näytti.Emme nimittäin millään raski jättää Vilmaa yksin kotiin, jos ei ole pakko. Tavanomainen mukavuudenhalu siihen päälle, niin tietäähän sen, mikä on tulos.
Ja Vilma itse kyllä jaksaa metsässä kulkea, pitkät lenkit eivät vain tee kuulemma hyvää kehittyville nivelille. Toisin kuin meidän kuluneille sellaisille. Sain samalla ulkoilutettua taas vaelluskenkiä, jotka tuntuvat hyviltä.
Torille ja kaupungille ei koiraa sentään voinut ottaa mukaan. Makeita mansikoita lähti mukaan toinen laatikollinen, ja iso pussillinen upeita siikli-pottuja. Kalakauppiaalta savumuikkuja tomaattien kanssa salaattiin, ja lähtiessä vielä lättykahvit maistuivat tosi hyvältä!
Luna haettiin hoitoon ja siitä alkoi taas meininki, jota pakoon Luna vetäytyy vähän väliä sohvan alle. Tämä rauhoittuu vasta huomenna. Saa nähdä, miten poika jaksaa hoitaa näitä kahta ensi viikolla, kun teemme pari pientä reissua ilman Vilmaa. Ensimmäisen kyläpaikan vanha mäykkäri saattaisi saada sydärin tämän vilkkaan pennun kanssa, tai sitten me muut.
Mtäh! Enkö mä pääse mukaan? Vaikka mulla on omat turvavyöt ja olen lähes sisäsiisti, ainakin melkein joskus. Epistä?!
Voi että kirpaisi tuo vielä-sana. Mutta iloitaan kesästä, se on parhaimmillaan ja sitä on joka puolella.
VastaaPoistajoo, alkaa olla syksyn ihan pieni vire ilmassa, vaikka lämmintä ilmaa on, niin tuuli kertoo jo kylmästä. Hrr. Mutta, sovitaanko että kesä on mielentila, niin sitä on vielä paljon paljon jäljellä. Ainakin Lapin reissun verran :)
VastaaPoista..ja voi tuota Vilman katsetta, aww.
Niin, onhan se ihan epistä, kun torille ja kaupoille ei voi ottaa Vilmaa.
VastaaPoistaArvaas vaan, kun me vietiin tuota pientä koiruuttamme aluksi joka paikkaan, kun ei edes tajuttu noita "ihme" sääntöjä. Joskus istuimme ravintolassa pentu sylissä, kerran isäntä tuli hakemaan minua, tokkuraista, yksityiseltä lääkäriasemalta leikkaustoimenpiteestä koira kainalossa. Ihmetteli, kun käskivät viedä koiran autoon odottamaan, kummallista, ....
Arleena, eriä se on etelässä, jossa meidänlaisemme kesä alkaa jo huhtikuussa ja jatkuu hamaan syksyyn. Hyvällä onnella täällä on vielä elokuussa lämmintä, mutta syksyn tulon saattaa jo tuntea. Mutta siis vielä on kaksi viikkoa ainakin jäljellä!
VastaaPoistaNoeijoo, toivon tosiaankin hartaasti, ettei nyt ainakaan matalapaine jysähdä Lapin kohdalle elokuun aluksi. Tai sitten istutaan mökissä takkatulen äärellä tarinoimassa koko viikko:)
Anonyymi, oikeastaan miksi meillä ei saa viedä koiraa mihinkään? Eihän koira ainakaan sylistä eritä mitään vaarallista, sen enempää kuin lapsikaan.