torstai 23. heinäkuuta 2009

Välipäivä kotona

On ollut taas lomalaisen täydellinen lepopäivä. Siis nukkumista, ulkoilua, syömistä ja lisää nukkumista. Ja silmät painuvat kiinni taas tätä kirjoittaessa iltayhdeksältä, höh.

Ehkä unenlahjani palaavat pätkittäin, olen nimittäin yövalvomisten vastapainona alkanut nukkua automatkoillakin, ensimmäistä kertaa teini-iän jälkeen. Isäni on aina ollut hyvä pikanukahtaja ja saattaa nykyään nukahtaa jopa punaisiin liikennevaloihin, ratissa.

Olisin noussut aamulla ihanan lämpimässä auringossa sauvojen kanssa hissilinjaa pitkin Laajavuoren päälle. Olin jo melkein ylhäällä, kun koira halusi väkisin tulla perässä eikä suostunut millään palaamaan miehen kanssa takaisin. Niin sitten oli kaikkien käännyttävä takaisin ja Laajavuoren huiputus täi tältä päivältä tekemättä.

Mutta siis olisin mennyt kyllä ylös asti. Mitä siinä nyt on korkeutta jotain 80 metriä, kai se käy harjoittelusta Keimiön ja Pallaksen valloitusta varten?

Nyt on sitten niska kipeä kahden päivän sauvakävelyistä, kun en ole muistanut yhtään venytellä. Teen sen seuraavaksi, ihan kohta, lappu otsaan että muistan.

Huomenna kiikutetaan Vilma taas pojan hoiviin, kun lähdemme miehen kanssa viettämään paria lomapäivää Helsingissä toisen pojan ja miniän luo. Pikkureissut auttavat kummasti, kun ei voi tänä kesänä lähteä käymään missään kauempana. Helsinki on riittänyt minulle muutenkin aina ulkomaaksi, on siellä vaan niin kiva käydä.



10 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa lomapäiväsi. Helsingissä on kivaa lomailla. Syyskuun lopulla mekin miehen kanssa pari päivää siellä vietetään, kivaa.

    Ihana tuo kukkapenkkikuva.

    VastaaPoista
  2. Reissulomaa teillä siis. Jaksaa taas syssyn tullen kotona istuksia. Ellei sitten ruskaretki innosta..

    noeijoo

    VastaaPoista
  3. Hauskaa Hesan reissua, vaikka harmi se,etten ole kotosalla. Kyllä ympäristön vaihdos virkistää kummasti. Muuten laitoin sulle vielä kommentin edelliseen polkkaukseesi.

    VastaaPoista
  4. Sinulla ei ole korkeanpaikankammoa ja kuntokin on kohtalainen, on nimittäin aika lailla jalkoihin ottavaa tuollainen kiipeäminen.

    Kyllä minäkin, mutta se korkeanpaikan kammo. Minulle oli melkein katastrofi hillua Milanon kirkon katolla ja Rukalla taas kiipesin puoleen väliin ja tulin nelinkontin konttaamalla alas. Näiden jälkeen uskon vältää korkeita paikkoja.

    VastaaPoista
  5. Mutta kyllä se Laajavuoren päälle kiipeäminen on hyvää treeniä - vaikka kiipeäisi vain osan matkaa. Ja tänään olikin kaunis sää kiipeillä. Hauskaa matkaa Helsinkiin!

    VastaaPoista
  6. Ainahan sitä voi huiputtaa perheenjäseniä jos ei pitemmälle jaksa.
    Katseltiin Eikan luona karttoja, suunnitelma on että heti eka iltana Keimiötunturin päälle...ellei Haaparannassa kulu kovin pitkää aikaa ruokaostoksilla. Toisin sanoen ellei joku meistä lipsahda Ikeaan.

    VastaaPoista
  7. Hyvää kuntoa vaatii tuollainen kiipeäminen! Oikein mukavaa Helsingin-reissua!

    VastaaPoista
  8. Tuo sauvakävely on kyllä jännä juttu. Ilmeisesti tekee hyvää niskoille, jos tekee. Minulle suositeltiin sitä joskus niskajännitykseen ja kipuihin. No, niskat tuli entistä jumittuneemmaksi ja päänsärky paheni, tein siis kait väärin. Sauvat lähti kiertoon.
    terveisin sauvaton

    VastaaPoista
  9. No voi hyvät hyssyrät sentähen! Laajavuoresta tullaan sauvojen kanssa yleensä toiseen suuntaan ja vielä suksetkin jalassa ;D

    Mukavia lomapäiviä!

    VastaaPoista
  10. Rita, mahdottoman kiva lomanen olikin, kyllä se vaan on mukava kaupunki! Kukkapenkki ei ole ihan oma, vaan paikallisesta puutarhamyymälästä:)

    Eikka, tällaista pientä reissua on kiva tehdä, varsinkin kun poika ja miniä ovat hauskaa seuraa.

    Vicki, kyllä meidänkin on tavattava ja joskus se pannaan onnistumaan!

    Arleena, tuo alas konttaaminen kuulostaa huvittavalta, mutta nuorena pelkäsin ihan yhtä paljon tulla laskettelusuksilla Rukan eturinnettä alas. Takarinne oli ihanan pitkä ja loiva, mutta edessä näin vain pystysuoran kumpareikon. Hiihdonopettajan perässä se meni hyvin, mutta yksin teki mieli ottaa sukset syliin ja kontata.
    Me muuten kiivettiin häämatkan korvikkeeksi nuorisoporukalla Rukan huipulle!

    Ofelia, mäki kuin mäki on hyvää treeniä. Sauvojen kanssa sitä juoksevat urheilijatkin ylös.

    Meri, Haaparanta kiinnostaa kovasti. Ruotsalaista ruokaa voitaisiin ostaa mukaan, se on kuitenkin ihanan erilaista. Ikeassa sain viettää tänään jo kaksi tuntia:))))

    Yelian, huomasin taas Helsingissä, että jalat on tehty kävelemiseen eikä niissä rasitus tunnu. Se tuntuu ihan muualla.

    Sauvaton, jos on niskat valmiiksi kipeät, tulee mullekin vain enemmän vaivoja, se on totta. Sauvakävely tekee minulle hyvää, mutta vaatii aina totuttelua -ja venyttelyä, mutta kuka sitä nyt tavallisen sauvakävelyn jälkeen:p

    Lepi, älä nyt levottomia puhu! Viimeksi olen laskenut rinnettä alas 20-vuotiaana, se harrastus jäi opiskeluajan humun ja niukan rahatilanteen varjoon.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...