Käveltiin yhtenä iltana vaihteeksi Lutakon rannassa koiran kanssa, tutustuttamassa sitä vähän vilkkaampaan elämään. Ei siellä sattunut juurikaan olemaan väkeä liikkeellä nimeksikään, mutta saatiinpahan vaihtelua.
Tämäkö on se koirapisuaari?
Kari Alosen patsas on ollut paikallaan jo vuosia, mutta olen aina onnistunut katsomaan ohikulkiessani toiseen suuntaan. Tällä kertaa päätin etukäteen etsiä sen silmilläni ja -no, kai se ihan hyvä on... en tykkää. Pimeällä se on kuulemma valaistu ja silloin valo loistaa sisältä, kivien välit ovat lasia. Katsonpa syksyllä tai talvella uudestaan.
Kolme lunkia päivää töissä, jolloin sain samalla otettua aikaisempia ylitöitä pois. Takaisin tarvitsee mennä vasta keskiviikkona.Viikonloppuvieraat ovat tänään häissä, samoin toinen poika, joten meillä on kaksi koiraa täällä temuamassa. Kimulit meinaa pistää ranttaliksi, kuten nuoriso konsanaan! Toisaalta Luna on aika hermostunut välillä tuohon kakaraan, joka ei usko murinaa sen enempää kuin kieltojakaan.
Vilma oppi jo välillä niin hyvin sisäsiistiksi, että uskallettiin ottaa olohuoneen iso matto esille. Niinpä siihen ja vähän muuallekin on ollut pakko pissiä vähän väliä riippumatta siitä, onko juuri tehty kaikki tarpeet ulkona vai ei. Ehkä se on pesetyksen jälkeen siirrettävä vielä odottamaan syksyä. On vaan niin kolkkoa ilman mattoja.
Onpa jännä tuo ensimmäinen kuva:nuo talot veden rajassa ja sitten alaston mies korkealla keinussa....mistä se mies sinne ilmestyi?
VastaaPoistaKyllä se kakarakin vielä sisäsiistiksi tulee kunhan vähän vielä kasvaa....
Keinupatsasko se on sopivasti framilla rannassa.
VastaaPoistaJotenkin minusta tuo kivineliöveistos rumentaa kauniin järvimaiseman.Koivut kyllä yrittävät parantaa näkymää ja onnistuvat paremmin kuin veistos.
Hihei ja minä kun taas nautin kun ei ole mattoja! Miten helppoa onkaan lattioiden puhtaana pito! Ja helpompaa kuin mattojen pesu. Mutta ensi viikonloppuna pitäisi varmaan mattoja laitt kun on tytön riparit. Oisko siulla hyviä tarjoamis vaihtoehtoja noihin normaaaaaleihin karjalanpiirakoihin?
VastaaPoistaJoku taas sai illan hepulin! Ja kun luulin väsyttäneeni sen pitkällä lenkillä metässä....
Yelian, mies roikkuu sillan keskeltä, kuitenkin niin korkealla, että laivat mahtuvat alta. Tämä huvittava patsas hämmästytti minua alussa kovasti, kun yritin katsoa, onko mies elävä hullu vai patsas.
VastaaPoistaArleena, aika monet möhkäleveistokset näyttävät nykyisin aika rumilta silmissäni. Kai se on vanhaksi tulemista, nimittäin se, ettei enää väkisin halua yrittää muuttaa erilaiseksi kuin entinen.
Vai meinaa se nuori neiti villiintyä kun saa kaverin? Luulisi että se oppii isommaltaan tapoja kuten ettei matolle ruukata pissiä.
VastaaPoistaToivottavasti loppukuusta tulee vielä matonpesukelejä, kun meillä jäi viime kesänä kokonaan matot pesemättä. Jos sais vaikka nuorison rekrytoitua siihen hommaan, niillä kun on tuota muskeliakin enemmän.
Siis patsasko se on,näyttää kuvassa ihan elävältä mieheltä!
VastaaPoistaKeinuva mies on Seppo Uuranmäen teos. Minulla oli ilo ja kunnia olla yhtenä hänen oppilaistaan kymmenen vuoden ajan kansalaisopiston kuvanveistoryhmässä.
VastaaPoistaSeppo on kärsivällinen opettaja ja loistava filosofi, joka opettaa teknisten taitojen ohella ajattelemaan taidetta ja sen merkitystä ihmiselossa.
Iisi
Pari kertaa parin viikon aikana ajoin Jyväskylän ohi, mutta kaupungissa en ehtinyt käymään.
VastaaPoistaOlet parin vuoden aika muuten kehittynyt kuvaajana.
Tuula, olin näköjään illalla linjoilla samaan aikaan enkä huomannut sitä.
VastaaPoistaOli tosi vaikea saada noita kahta koiraa rauhoittumaan yöllä, kun nuoriso tuli häistä kotiin. Vilman piti kertakaikkiaan saada olla samassa paikassa Lunan kanssa. Lopulta nukahtivat peittoni alle molemmat kellon käydessä kolmea.
Juhlissa suolaiset tuntuvat maistuvat aina parhaiten vieraille, niin itsellenikin. Kylmä pastasalaatti, parsakaali-pähkinäsalaatti, lämminsavulohipiirakka, pienet voileivät menevät aina hyvin.
Meri, kyllä Vilma oppii tapojakin. Yöllä esimerkiksi ilmoitti matalasti ja kuuluvasti murahtelemalla kaikki ohikulkijat. Ettei pääse yllättämään.
Me ollaan suosiolla käytetty mattopesulaa, kun on ollut niin epävakaita kesiäkin, ettei saisi mattojaan muuten kuivaksi.
Iisi, Uuranmäen työt ovat kiinnostavia. Tämän lisäksi olen nähnyt viimeksi taiteilijaseuran näyttelyssä ihmeen vangitsevan teoksen.
Kari, kiitos tunnustuksesta! Kiva kuulla, että kehitystä on tapahtunut. Itse näkee vain muitten kuvia katsellessa, kuinka alussa vielä on.
Tuo keinuja on yksi Jyväskylän hienoimmista taideteoksista. Paikka on loistava. Kyllä sitä säikähtää, kun ensimmäisen kerran näkee. Ihme ellei hullusta keinujasta soiteta silloin tällöin hätänumeroonkin. Kyllä se niin aidolta näyttää!
VastaaPoista