torstai 12. helmikuuta 2009

Toipilaan lounas

Kuvassa kortti jääkaapin ovesta

Se sujuu kuin tanssi! Pikalounas yksin kotona ollessa on aina sama: otetaan mitä on, pilkotaan ja heitetään pannulle öljytilkan kanssa. Haudutetaan, maustetaan ja syödään erinomaisella ruokahalulla.

Tänään pannulle mukaan pääsi vielä kananmuna. Real-leipäviipale ja maito maistui siinä sivussa.

Tästä voisi päätellä, että täällä asuu trimmattu ja rasvaton sähköjänis, kun kerron vielä, että syön melkein aina tällaisen lounaan arkena. Varmuuden vuoksi en kuitenkaan puhu illasta mitään.

Kuppi vahvaa kahvia ja pari Anna's piparkakkua kruunasi päivän kohokohtani.

Mittasin tänään uuden rinnanympärykseni ja se oli sentilleen sama kuin entinenkin: 113 cm. Sama mitta kuin lantiossakin. Oi aikoja! Kaksikymmentä vuotta ja yli kaksikymmentä kiloa sitten mitat olivat kaksikymmentä senttiä vähemmän.

Rinnat ovat siis kumpikin puoli kiloa pienemmät kuin ennen, mutta ympärysmitta sama. Kummassakin täytyy siis olla puoli kiloa nestettä -ja siltä ne tuntuvatkin: kireiltä, ovat tuntuneet koko ajan.



17 kommenttia:

  1. No niin, nyt enää tarvitsee odottaa, että neste poistuu kudoksista. Sitten näkee, mikä sinun ympärysmittasikin on. :)

    VastaaPoista
  2. Upeat kuvat niinkuin aina postauksissasi.
    Toivottavasti kireys poistuu pian rinnoistasi ja pääset nauttimaan keventyneestä olosta!

    VastaaPoista
  3. Jääkaapin ovessa olevan naisen rinnat ovat täydelliset!? ;D Eli aika jännän kuvan olet valinnut jääkaapin oveesi..

    Lounaasi noudattaa pitkälle samaa linjaa kuin omani. Sinulla vain on värikkäämpää. Omassani on usein vain sipulia ja paprikaa sekä pastaa. Kun ei jaksa.. Olen nykyään laiska ruuanlaittaja. Lapsille on laitettava joka päivä ruokaa, se on voimainponnistus ja vie usein mehut ja mielenkiinnon omaan syömiseen..

    VastaaPoista
  4. Annas-piparkakut tuoksuvat ihanille.
    Ja siun lounaasi oli ihanan värikäs.

    Jaksuja.
    Elä rehki siellä?



    *halitus*

    VastaaPoista
  5. Celia, nestettä on kyllä, kaikkialla. Jopa sormukset puristavat, kun kokeilen niitä.

    Susanne, kiitos! Tuo kortti on Meriltä syntymäpäiväksi saatu. Upeimmat pidän ilona jääkaapin ja pakastimen ovissa. Tuo sattui hyvin aiheeseen, mutta huomasin sen vasta jälkeenpäin. Alitajunta toimii näköjään.

    Sooloilija, sinä näet symboliikan selvemmin kuin minä valitessani kuvia. Toiveajattelua..;D
    Perheen ruoanlaitto on iso homma joka päivä, ei siitä aina jää paukkuja itseä ajatella. Yritän pitää mielessä, että joka päivä söisi kaikkia värejä. Punakaali ja parsakaali ovat helppoja ja nopeita lisiä pannulle. Hyvää vointia sulle!

    Hallatar, mies oli ostanut noita piparkakkuja, ne on jotenkin vähän tummempia ja maukkaampia vielä kuin entiset. Sopivan pieniä herkkuja makeannälkään.

    Vaikka olo on hyvä, en silti jaksa paljon. Kävin aamulla bussilla sovitulla käynnillä työterveydessä ja tulomatkalla hetken kaupungilla ja meinasin sipata kokonaan. Vaikka tietää, ei tahdo uskoa :-)

    VastaaPoista
  6. Voisin ottaa melkein samanlaisen kuvan paistinpannulta juuri nyt. Mies pyysi laittamaan jotain kevyttä, kun tulee kohta pikaisesti käymään kotona. Parsakaalia, punaista suippopaprikaa, sipulia, ohuita porkkanasiivuja, miniluumutomaattia ja pieniä salaatinlehtiä.
    Meillä mies söisi mieluiten pelkkiä kasviksia ja kalaa, minä tahdon LIHAA, paljon lihaa.

    VastaaPoista
  7. Voisin määki syyvä jos joku tekis. helpompi on napata pari nakkia jääkaapista. Ja kohta lisää. Sitten voikin jo syödä muutaman salaatinlehden ja jälkiruuaksi m&m:iä, ruottin suklaata.

    Kiireen ymmärtää, ei kai sitä jaksaisi kauaa toipuilla ja odotella.

    VastaaPoista
  8. Meri, muistan opiskeluajoilta, kun kaikki asuimme yhdessä, miten miehesi paistoi kiinankaalia ja muita vihanneksia ruoaksi ja liotti jyviä tuorepuuroon. Siihen aikaan minäkin kasvatin vielä sinimailasen siemeniä ja tein seminaarityötä Toivo Rautavaarasta. Oltiin me aika vihreitä:)-paitsi sinä ja mun mies ruoka-asioissa. Iltaisin kuunneltiin kitaransoittoa kynttilänvalossa.

    Noeijoo, onko sulla kuumetta? Ei taida teillä maistua edes tilauspizza porukalle. Sulla on ihan hyvät eväät, mitä tahansa, että jaksat siellä. Toivottavasti taudit alkaa helpottaa jo viikonloppuna.

    VastaaPoista
  9. Katriina! Nyt sun tisut sojottaa eteenpäin terhakkaana, kun entiset lötköttivät kiinni rinnassa edessä... ihan saman siis totesin, että rinnanympärysmitta ei juuri muuttunut, mutta kaikki vaatteet istuvat paremmin. Toki turvotusta oli, mutta enemmän ainakin mulla vaikutti rintojen asento.Värikäs , kevyt ateria, nam.

    VastaaPoista
  10. Vicki, mulla oli siis liivit päälläkin ennen sama mitta kuin nyt. Elän toivossa, että turvotus laskee lähiviikkoina, onhan noissa vielä aika paljon mustelmaakin. Mutta muuten tuntuu hyvältä. Teippeihin vaan en uskalla koskea, kun pysyvät kiinni.

    VastaaPoista
  11. Ihanan näköinen lounas :) Nams!

    Käyhän blogissamme kurkkaamassa, siellä on jotain blogitutuillemme :)

    Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  12. Vau, sullon siis "madonnat" odotettavissa. Kannatti herätä!

    VastaaPoista
  13. Värikäastä ruokaa.
    Syön lounaksi useimmiten pelkän salaatin. Rehuja siis. Illalla lämmintä ruokaa.

    VastaaPoista
  14. Hanna, hyvää ystävänpäivää sullekin!

    Noeijoo, mitkä madonnat??

    Arleena, olen alkanut epäillä, että pärjäisin mainiosti yhdellä aterialla päivässä. Energiankulutus on sitä luokkaa. On vain niin vaikea luopua kokonaan syömisestä ;)

    VastaaPoista
  15. Hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle, Katriina!

    VastaaPoista
  16. Rakas ystävä, kyllä se turvotus vielä laskee ja sulla on kohta enää metri ympärysmittaa (eikös ne missitkin siihen tähtää?). Mun painoni heittelee joskus kilon saman päivän aikana, riippuen ihan sen nesteen määrästä (ja laadusta), mitä on nauttinut. Joskus on ihanan laiha olo, mutta useimmiten ei... Taidan juoda liian vähän päivän mittaan, niin hullulta kuin se kuulostaakin (nytkin lonkero menossa, mutta se kuulunee ei-hyväksyttäviin-nesteisiin).

    VastaaPoista
  17. Kiitos, Krisu! Samoin sinne.

    Iinuska, tämän turvotuksen laskuun saattaa mennä monta viikkoa. Työterveyslääkäri sanoi antaessaan lähetteen rutiiniverikokeisiin, että pitää olla ainakin kuukausi leikkauksesta ennen kuin elimistön stressitila on tasaantunut. Ei sitä tule tällaista itse ajatelleeksi.
    Hauskaa lauantai-iltaa siiderin kera!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...