 |
Tasan kaksi vuotta sitten Noeijoo-sisko tuli talvilomalle ja opetti perustamaan blogin. Sitä ennen hän oli jo raottanut ovea tähän maailmaan antamalla lukea omia kirjoituksiaan. Niistä ja keskustelusta kommenttilaatikossa oli avautunut ihan uusi maailma, mutta ennen kaikkea uusi ikkuna pikkusiskon ajatuksiin.
Joskus muinoin, kun hakukone ohjasi jonkun ihmisen omalle sivulle, käännyin aina nyrpistellen äkkiä pois. Ihan kuin olisi kutsumatta pölähtänyt jonkun vieraan olohuoneeseen! Vasta oman bloginpidon myötä suhtautuminen muuttui ja kiinnostus heräsi.
Ja nythän, kuten kaikki tiedämme, ei voisi enää olla ilman tätä ilmaisukanavaa ja ennen kaikkea yhteyttä muihin ihmisiin. Sillä ilman lukijoita blogiakaan ei ole.
Pyytäisin puumerkkiä kommenttilaatikkoon, oma tai keksittykin nimi kelpaa. Olisi vain kiva tietää, kuinka monta eri lukijaa käy täällä, kun en ole halunnut asentaa sellaista laskuria, josta näkyy kävijätietoja. Oma laskurini joskus näkyy tuossa sivupalkissa ja joskus ei :-)
Kiitos juuri sinulle, että olet olemassa!
Joskus muinoin, kun hakukone ohjasi jonkun ihmisen omalle sivulle, käännyin aina nyrpistellen äkkiä pois. Ihan kuin olisi kutsumatta pölähtänyt jonkun vieraan olohuoneeseen! Vasta oman bloginpidon myötä suhtautuminen muuttui ja kiinnostus heräsi.
Ja nythän, kuten kaikki tiedämme, ei voisi enää olla ilman tätä ilmaisukanavaa ja ennen kaikkea yhteyttä muihin ihmisiin. Sillä ilman lukijoita blogiakaan ei ole.
Pyytäisin puumerkkiä kommenttilaatikkoon, oma tai keksittykin nimi kelpaa. Olisi vain kiva tietää, kuinka monta eri lukijaa käy täällä, kun en ole halunnut asentaa sellaista laskuria, josta näkyy kävijätietoja. Oma laskurini joskus näkyy tuossa sivupalkissa ja joskus ei :-)
Kiitos juuri sinulle, että olet olemassa!
Onnea 2-vuotiaalle!
VastaaPoistaJa kiitos sinulle Kuoma. Tekstejäsi on helppo lukea ja usein ajatukset ovat niin yhteneväisiä. Kuvasi piristävät aina päivää jokaista.
Jatketaan. Tämä on mukavaa :)
Paljon Onnea 2-vuotiaalle blogillesi! Tänne on niin kotoisaa ja mukavaa aina tulla. Kirjaimellisesti Omenapuun alle, sehän on niin romanttinen ajatuskin..
VastaaPoistaOlen huomannut samaa; aiemmin kun vahingossa menin jonkun blogiin, ihmettelin, että aivan kuin ei olisi lupa mennä kurkkimaan. Blogi-sanakin oli ihan outo, tuli mieleen vain päiväkirja.
Nyt kun on uponnut tähän maailmaan, tajuaa mistä on kyse.. Tämähän on kuin ystäväverkosto, jossa kommunikoidaan ja saadaan vertaistukea!
Vieläkin osa ystävistäni suhtautuu blogiini vähän arastellen, eivät kerro ovatko käyneet sitä lukemassa ja jos kertovat, tekevät sen vähän aristellen ja hämillään. Aivan kuin se olisi jotenkin outoa, että he lukevat elämästäni sieltä. Tässä voin myöntää (koska tiedän, että kyseinen ihminen ei lue tätä), että eräs läheinen ystäväni ei ole sanallakaan puhunut blogistani koskaan mitään. Ei kehunut, ei moittinut, hän vain vaikenee, aivan kuin blogiani ei olisi olemassakaan..
Mutta tarkoitus ei tässä onnittelu-kommentissa ollut suoltaa omia tunnelmia vaan kiittää sinua siitä, että pidät blogia. KIITOS!
Onnea 2-vuotiaalle!
VastaaPoistaTäällä käyn vilvoittelemassa aina päivitysten jälkeen.
Kommentointi joskus jää vähemmälle, kiitos Bloggerin mahtavan sananvahvistuksen -se sen joskus estää. Kenties nytkin.
joskus aina mietin, mistä löydätkin niin sattuvua kuvia. :) Jatkuvasti.
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle blogille!Tänne on aina mukava tulla!
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle!
VastaaPoistaKiitos sinulle itsellesi että olet olemassa!
Olet rakas blogiystävä ja ystävä muutenkin. Voi kuinka iloiseksi aina tulen postauksistasi. Upeista kuvistasi ja ihanista kirjoituksistasi.
Taas täällä8) Samoihin aikoihin olemma näköjään aloitelleet vaikka jotenkin olen ajatellut sinun olleen jo vanha tekijä tänne kauan sitten eksyttyäni. Omenapuun alla on aina mukava piipahtaa:)
VastaaPoistaOnnea kaksivuotiaalle! :-) Mullakin on joitakin kavereita, jotka sanoo, etteivät he voi käydä mun kotisivuilla kun on kuin kävis salaa kurkkimassa mun elämääni. Ihan kuin kirjoittaisin blogiini jotain niin intiimejä salaisuuksia itsestäni etten niitä kaikkien luettavaksi olisi tarkoittanut! :-D! Mieheni ei kans koskaan käy blogissani erikseen pyytämättä/näyttämättä että kato tätä. Paheksuu koko hommaa! Meitä on moneen junaan.
VastaaPoistaSydämelliset kaksivuotisonnittelut! Täytyypä tarkistaa milloin oma vastaava merkkipäivä on edessä, ihan lähipäivinä joka tapauksessa. Olet upeasti tavoittanut ison lukijakunnan, ja visuaalisesti blogisi on aina yhtä hieno, tänne on mukava tulla ihailemaan värejä ja kuvia :)
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi nyt muutaman kuukauden verran. Mukavaa luettavaa, ja etenkin Jyväskylän kuulumiset ja kuvat kiinnostavat (omat juureni ovat siellä).
VastaaPoistaps. olin itse pitkään vastahakoinen Photoshopin suhteen, mutta sitten otin 30 päivän kokeilujakson enkä osaa olla enää ilman. Suosittelen!
Lepis, kiitos! Ikätovereitten ajatukset kulkevat usein samaan suuntaan ja ehkä aktiivibloggauskin yhdistää.
VastaaPoistaSooloilija, kiitso! Haluaisin vaihtaa jo blogin nimen, mutta en keksi, en! Minusta tuntuu joskus, että mistä voin ystäville puhua, kun kaikki tietävät minun kuulumiseni blogista. No sitten puhutaan tietysti heidän kuulumisistaan. Mutta tilanne on kieltämättä erikoinen, aivan kuin asiani olisivat sanomalehdessä.
RitaHelinä, kiitos! Otin taas vaihteeksi sen sanavahvistuksen pois, inhoan sitä itsekin. Otan sen taas käyttöön, kun tulee roskapostia.
Nelle, kiitos sanoistasi! Kuvat on mulle jopa tärkeämpiä kuin sanat.
Yelian, kiitos, oletkin yksi nopeimmista kommentoijista!
Susanne, kiitos! Olet ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa blogiystävä, jonka olen tavannutkin.
Inkivääri, kiitos! Kaksivuotiaskin tuntee olevansa konkari, sen verran uusi tämä innostus on. Harvalla on viittä vuotta vielä takana.
Kutri, kiitos! Minun mieheni käy myös lukemassa blogiani, mutta ei ole ikinä sanallakaan kommentoinut kuvia eikä sanoja. En voi ymmärtää!
Whatsoever, kiitos! Kuvat ovat usein pääasiassa, muuta asiaa ei tahdo ollakaan. Usein tuntuu, että sanoin kaikki mielipiteeni ensimmäisen puolen vuoden aikana, itsestäänhän voi kirjoittaa loputtomasti;o)
Anonyymi, kiitos! Vaikka osaan hyvin englantia, minua ärsyttää Photoshopissa englanninkieli, kun termitkin ovat outoja. Odotan että pääsen lopulta kurssille, ehkä sitten pääsen siihen sisälle.
Onneksi olkohon. =)
VastaaPoistaHyvin olet tänne kotiutunut. =)
On mukava käydä istumassa omenapuun alla, kun omat ovat lumen peitossa.
VastaaPoistaIisi
Hupsista, aika on mennyt nopeaa, jo kaksi vuotta. Onnea !
VastaaPoistaTämä onkin sellainen paikka, jossa on aina henkeä ja kauneutta, vaikka kaikki ei aina olisikaan niin hyvin. Elämä olisi kyllä erikoista ilman tätä yhteyttä enää. Jotain puuttuisi.
Onnea kaksivuotiaalle blogille.
VastaaPoistaKäyn täällä säännöllisesti. Kuviakin käyn katselemassa.
Onnea. Otsikkohan minutkin tänne houkutti ja pitempään olen jo kirjoituksiasi seuraillut. Hyvää keväistä oloa!
VastaaPoistaHallatar, kiitos! Blogikoti, tosiaan.
VastaaPoistaIisi, kiitos! Meidänkin pihalla on vanha omenapuu, mutta ei sen alla tule istuksittua, kun on rinteessä.
Eicka, luojan kiitos houkuttelit silloin tähän leikkiin mukaan! Ajattele mitä kaikkea olisimme jääneet paitsi ilman tätä.
Liisa, kiitos! Käyn samoin sinun kuviasi katsomassa.
Refanut, kiitos ja tervetuloa jatkossakin omenapuun alle!
Onnea 2-vuotiaalle ekalle blogisiskolle, jonka kautta tuli sitten lisää siskoja. Omenapuun alla on hyvä kuleksia. Väliin sieltä putoaa omena päähän ja saan hienoja oivalluksia, niin kuin muinoin ??? hän, joka keksi painovoiman.
VastaaPoistaIhanaa, että löytyy näitä johdattajia Blogistaniaan. Ihanat kukat taas.
Onnea kaksivuotiaalle blogistille! En muista missä vaiheessa eksyin tänne omenapuun alle. Luultavasti joskus vuosi sitten kun olin pahimmat eropostaukset saanut ulos ja hain jotain tyynnyttävämpää ja rauhallisempaa kuin erilaiset eroblogit!Löysin niitä täältä, omenapuun alla on hyvä käydä joskus huokaisemassa mutta useammin jakamassa samanhenkisen (ja samana päivänä syntyneen, oliko peräti samana vuonnakin?) naisihmisen ajatusmaailmaa. Kuvasi ihastuttavat ja toimivat itsellänikin innostajana. Pidän myös blogisi tyylikkäästä ulkoasusta kovasti. Ehkä joskus saan muutetuksi itsekin blogini paremmin muokattavaksi kuin Vuodatus on.
VastaaPoistaMukavaa kaksivuotisjuhlapäivää!
Hei
VastaaPoistaOman pojan matkablogin kautta eksyin seikkailemaan muiden blogeihin. Jäin heti koukkuun. Sinun blogissasi houkuttelevat kuvat, ajatukset, hyvä huumori ja ruokaohjeet.
Kommentoin harvakseltaan, sillä olo on kuin merirosvolla - ei ole mitään tarjota tilalle, kun omaa blogia ei ole.
Hirvittää ajatuskin: vannoin kauan etten ala ikinä keräämään Arabian Kesäkukkaa ja nyt mulla on niitä kaapillinen.Hyvin harvoin ovat käytössä.
Tämä on tyypillistä mulle, vaikka 50 tuli mittariin: innostun niin paljon kaikesta uudesta, että loppujenlopuksi aloitetusta toiminnasta saattaa tulla rasite, eli jos aloitan blogin, niin koen velvollisuudeksi päivittää kuvia ja tekstejä joka päivä. ( En osaa kuvata, enkä ymmärrä blogin teknisestä toteutuksesta mitään)
Miten hienoa, että blogillasi olet ilahduttanut meitä lukijoita jo kaksi vuotta! Kiitos siitä ja intoa jatkoon!
Vicki, kiitos! Itsestä tuntuu, ettei mun päässä liiku mitään, mutta onneksi tänne aina jotakin syntyy.
VastaaPoistaMaaretta, minäkin muistelen, että olemme päivälleen samanikäisiä skorpioneja ja tosiaan pitkälle samanhenkisiä. Kiitos!
j.k.o.n., kiva kun kommentoit! Eihän siihen omaa blogia tarvita, keskustelu on parasta. Mutta olet oikeassa tuossa innostuksessa: koukkuun jää helposti ja aikaa saa kulumaan tässä rajattomasti. Kannattaa siis olla varuillaan!
Onnea 2-vuotiaalle! Eka kerran kurkkimassa ;)
VastaaPoistaHeippa ja onnea merkkipäivän johdosta! Kahden vuoden ajan olet tehnyt hienoa blogia. Ja kuvat senkun paranee...
VastaaPoistaT. Eevis
Onnea 2-vuotiaalle blogille ja hyvää jatkoa eteenpäin.
VastaaPoistaTäältä tullaan perässä, 30.6.2009 napsahtaa kaksi vuotta.
Mukavaahan tämä on ollut ja paranee vanhetessaan.
Täällä ollaan. Onnea :D
VastaaPoistaMari, kiitos, tervetuloa takaisinkin!
VastaaPoistaEevis, kiitos paljon! Ei ole muuten nähty pitkään aikaan.
Arleena, kiitos! Luulin muuten että olet aloittanut jo ennen minua.
Polkkapossu, kiitos! En tiennytkään että sinäkin käyt joskus täällä. Omat postauksesi ovat aivan riemastuttavia.
Onneksi olkoon! Täällä on samalla tapaa kodikasta, kaunista ja tyylikästä kuin kodissasi. Olet onnistunut välittämään jotain hyvin sinua täällä blogissa: ajatuksen lentoa, kauneudentajua, hyvää ruokaa! ja lämpöä. Huumoria kun siltä tuntuu ja sappea kun sapettaa.
VastaaPoistaJa kuvasi ovat suuri ilo minulle nykyään.
Kiitos kivasta blogista!
VastaaPoistaLöysin sen sattumien kautta, ja siitä lähtien olen sitä seurannut, erityisesti minua ilahduttavat ihanat ruokavinkit ;).
Kokkifriikki kun itsekin olen.
Samalla on ihana nähdä kuvissa suomalaista designia.
Hyvää jatkoa!
Belgiassa asuva kokkifriikki
Meri, kiitos näistä sanoista! Olen aivan otettu.
VastaaPoistaKokkifriikki Belgiasta, kiitos! Kiva kuulla sinusta, toivottavasti tapaamme täällä vastakin.
Minäkin luen säännöllisesti blogiasi.
VastaaPoistaHei Niina, kiva kuulla sinustakin! Kiva kun käyt.
VastaaPoistaOnnittelut päivänsankarille! Tänään vasta pääsin onnittelemaan, kun illansuussa tulin Jyväskylästä äitimuoria tapaamasta. Ilmoittaudun säännölliseksi vierailijaksi blogillasi, vaikken kovin paljoa ole kommentoinutkaan.
VastaaPoistaIrma, kiitos! Keinuja-kuvasi oli tänään hurmaava.
VastaaPoistaONNEA 2-VUOTIAALLE! :) :) Se on lyhyt ja pitkä aika samalla kertaa. Tuntuu, että sinäkin olet hillunut täällä jo ikiajoista asti. Minäkin olen vain puoli vuotta vanhempi blogilainen, vaikka Eicka sanoi jo ajat sitten, että olen Blogistanin vakiokamaa.
VastaaPoistaPakko sanoa lopuksi, että kuvaajana olet edistynyt hurjasti. Uusi kuvablogisi on kaunis!
Härtsyykkeli, Katriina. Mun blogi on hävinnyt oudosti aamun aikana. Isoveli on kait huomannut tulenarat aiheeni. Kun kirjaudun sisään tekstit kyllä löytyvät, mutta normaali lukutilassa ei näy mitään. Hälytänkö palokunnan, vai odottelenko rauhassa?
VastaaPoistaIinuska, kiitos, varsinkin kuvakehuista olen otettu! Puoli vuotta on täällä hurjan pitkä aika, joten olet arvoasteikossa huikeasti korkeammalla.
VastaaPoistaVicki, palokunnan kanssa voisi olla kyllä hauskempaa, mutta pakkohan sen tekstin on ennen pitkää jostakin tulla. Tuo mun laskurikin oli välillä ainakin kuukauden lomalla ihan omia aikojaan ja sitten yhtäkkiä putkahti takaisin.
Hei! Ja onnea 2-vee juhlan johdosta! Käyn täällä aika usein ja olen linkittänytkin sinuun yhden blogini kautta.
VastaaPoistaHeips! Minäkin käyn täällä nautiskelemassa upeista kuvistasi ja mielenkiintoisista teksteistäsi, en joka päivä mutta kaikki postauksesi tulee silti selattua läpi, kuten huomaat, taas pari päivää myöhässä...
VastaaPoistaHalo Efekti, kiitos! Kuvauksellinen Veijo Salmi johdatti minut aikoinaan sinun sivuillesi.
VastaaPoistaSirokko, kiitos terveisistä lämpimästä maasta!
Mielenkiintoinen, aikuisen blogi sinulla. Kiinnostavaa tuo kertomasi asenteen muutos oman blogin pidon myötä. Itse olen tässä aivan vasta-alkaja. Ja vielä jonkinlaisessa kulttuurishokissa kaiken tämän "tarjonnan" suhteen. Ristiriitaisia tunteita kokee; onko sitä aivan narsisti, kun tällaiseen ryhtyy. Mutta, kuten toteat, tämähän on mitä mainioin ilmaisukanava! Myös vanhemmille äideille.
VastaaPoistaHei Rita! Kun aloitin blogihommia, luulin kaikkien olevan nuoria. Vähitellen alkoi hahmottua, että täällä on aika paljon keski-ikäisiäkin langoilla ja hengenheimolaisia löytyy joka lähtöön, kun vähän surffailee.
VastaaPoista