Tein pitkästä aikaa lumitöitä. Kuten arvata saattaa, en ole niitä innokkaimpia ja mies yleensä ehtii kolata sen, mitä on tarpeen. Nyt oli kuitenkin kiva aurata lapiolla kevyttä runsasta lunta ja nauttia pikkupikkupakkasesta. Tuli mieleen, miten lapsena iloittiin lumesta ja rakenneltiin kaikenlaista tai laskettiin mäkeä jokaisesta kinoksesta ja nyppylästä.
Muu kävely supistuikin sitten tosi pieneksi, kun vain isommat tiet oli ehditty aurata ja pienet kävelytiet olivat yllättävän lumisia ja täynnä kinoksia. Sauvojenkin kanssa sai taiteilla, että pysyi pystyssä.
Neljävuotiaan talviriemua |
Muu kävely supistuikin sitten tosi pieneksi, kun vain isommat tiet oli ehditty aurata ja pienet kävelytiet olivat yllättävän lumisia ja täynnä kinoksia. Sauvojenkin kanssa sai taiteilla, että pysyi pystyssä.
Olisipa nyt aikamoista hiihtää! Se ei vain ole niin yksinkertaista. Ensin pitäisi tehdä joku perushuolto kai suksille ja sitten vielä osata voidella oikein. Sitä en ole koskaan opetellut ja mies tekee sen tosi pitkin hampain, jos ollenkaan. Siis ei hiihtämistä.
Etelän nuoriso tulee illalla ja tarkoitus on mennä isolla porukalla ulos syömään. Joten mukava viikonloppu on tiedossa ja pitkästä aikaa saamme Silkkiturkikin hoitoon. Sitä ennen ehdin katsoa vielä yhden tai kaksi jaksoa Forsytein tarusta.
Etelän nuoriso tulee illalla ja tarkoitus on mennä isolla porukalla ulos syömään. Joten mukava viikonloppu on tiedossa ja pitkästä aikaa saamme Silkkiturkikin hoitoon. Sitä ennen ehdin katsoa vielä yhden tai kaksi jaksoa Forsytein tarusta.
Ihanaa talvista viikonloppua sinne suuntaan myös!
VastaaPoistaOn ylellistä päästä ravintolaan syömään, eikä tarvitse laittaa ruokaa (vaikka sekin ihan kivaa on aina silloin tällöin).
Hyvää ja valoisan lumista viikonloppua.
VastaaPoistaNuo pullarivistöt edellisessä postauksessa. Ne tulevat varmaan marssien uniini. Tuoksu suorastaan leijailee tännekin. Voi, kun joskus sais Katriinan pullaa livenä.
VastaaPoistaIhania talvikuvia auringonvaolla höysttynä. Meill ei ole aurinkoa näkynyt pitkiin aikoihin, kaipaan jo kovin sen valoa. Nyt ilma kyllä mukava, pakkasta, lunta mutta niiiiiin harmaata. Harmaa ei ole minun värini ulkona vaikka vaatteissa onkin.Muutenkin viikonloppusi kuulostaa mukavalta, isolla väellä ulos syömään. Omat lapseni kun ovat kaukana etelässä.
VastaaPoistaLeppoisaa viikonloppua sinulle!
Olemme joskus käyneet isolla porukalla ulkona syömässä ja ovat olleet ihania reissuja.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Sooloilija, porukan keittiövastaavana tässä päässä nautin aina erityisen paljon, kun pääsen jonkun muun tekemää ateriaa syömään, ulkona tai kylässä. Hyvää oli!
VastaaPoistaArleena, toivottavasti teilläkin on lunta ja pakkasta. Nyt on yhtä upeaa kuin jouluaattona, puut valkoisena ja isot hanget pehmeää lunta.
Vicki, pullat järjestyy heti, kun ilmoitat tulostasi. Anytime!
Maaretta, minäkin tykkään harmaista vaatteista, yhdistettynä mustaan ja valkoiseen. Mutta ei ulkona, kiitos.
Susanne, hiukan kalliiksi tulee koko porukan satsi ravintolassa, mutta onpa siitä iloakin pitkäksi aikaa.
Nykyään sitä ihmettelee, miten tosiaan lapsena jaksoi intoilla lumesta. Ei enää. Toisaalta sää vaihtelee niin usein, ettei oikein mihinkään fiilikseen ehdi mukaan. Kevättä kohti toivon mukaan tulee aurinkoiset hankikelit, silloin pääsee ulkoilun makuun.
VastaaPoistanoeijoo, aurinkoa odotellaan kyllä. Siitä saa ihmeesti energiaa. Mutta sai sitä energiaa äskenkin, kun kävin koiran kanssa iltalenkillä. Ensin se sai vapaana pyöriskellä ja juosta toisen pikkukoiran kanssa ja sitten juoksimme vielä yhdessä ja hyvää teki!
VastaaPoistaIHANA valo näissä sun kuvissa!!
VastaaPoistaKutri, kiitos, silloin oli vino pieni auringonpaiste, jota nyt ei ole näkynyt taas aikoihin.
VastaaPoista