Aamulla varhain, kun auringosta ei ollut tietoakaan

Tein hiukan kokeiluja ja hullaannuin niin, että näitä on varmaankin luvassa viikon jokaiselle päivälle. Yksi tästä sarjasta on vielä t i i r a i l u s s a k i n.

Kävin aamulla aikaisin mammografiassa. Me naiset tiedämme, että silloin kun se tehdään kunnolla ja ajan kanssa, saa kyllä purra hammasta kerran jos toisenkin. Nyt tehtiin kunnolla. Ultraääni ei sentään tuntunut missään eikä myöskään löytynyt mitään. Helpotuksen huokaus.

Kävelin parin asteen pakkasessa sairaalasta kaupunkiin ja sain menemään matkaan kokonaisen tunnin. Oikaisin yliopiston kampuksen läpi ja verestin vanhoja silmiäni aamun hämärässä.

Jyväskylän yliopisto-

Kampus on viehättävä paikka, kodikas ja kutsuva. Pidän erityisesti päärakennuksesta, se on ystävällisen oloinen, kuin olohuone. Kyllä Alvari tiesi mitä teki Italian-vaikutteillaan. Vaikka vessat ovatkin maailman pienimmät, juuri pienuus ja ihmisenkokoisuus on tilan valtti.

Ei ihme, että tunnen lukkarinrakkautta paikkaa kohtaan, tapasinhan siellä miehenikin heti ensimmäisenä vuotena. Siellä on myös tullut käytyä aika paljon nyt opiskeluajan jälkeenkin erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja konserteissa.

Mutta ne parhaan muistot: Wigut, monta kertaa, kultaisella -70-luvulla...