maanantai 10. marraskuuta 2008

Uusi viikko, uudet hölmmöilyt


Vietin rauhallisen viikonlopun hyvän ystäväni kanssa. Meidän istuessamme Kotkassa viinilasin äärellä keskustelemassa elämästämme miehemme päättivät viettää laatuaikaa yhdessä täällä.

Pari päivää ilman internettiä teki niin hyvää, että halusin vielä tänäänkin pysyä pois koneen ääreltä. Ihan kokonaan se ei onnistunut, vaan oli ihan pakko lukea muutamia blogeja.

Menin aamulla pitkään odottamalleni työterveyslääkärin vastaanotolle vain kuullakseni, että aikani on perjantaina. En ollut uskoa korviani.

Sitten huomasin, että olin jakanut verenpainelääkkeeni väärin ja laittanut diureetit iltadosettiin. Eipä ole ennen tapahtunut.

Olin myös onnistunut perjantaina hävittämään sähköpostini tallennetun salasanan eikä mikään kokeilemani kelvannut. Piti soittaa tieto palvelunumerosta. Olin kokeillut kaikki muut paitsi sitä oikeaa. Olin aikoinani myös kirjannut väärän salasanan ylös. Meinasin huutaa, että tätä ei tapahdu mulle!

Ei tämmöistä voi päästää töihin, eihän?


P.S. Huomasin vasta aamulla, että otsikkoon on jäänyt kirjoitusvirhe. men täysin läpi. Sopii kuvioon.

13 kommenttia:

  1. Ei voi töihin sua kyllä päästää, saattaa tulla ruumihia..ainakin sinusta ittestä.
    Jännät värisävyt noissa kuvissa, onko sulla joku suodin päällä kamerassa?

    VastaaPoista
  2. Vicki, olen vähän säädellyt tuota marjakuvaa Picasassa; eikö tullutkin paljon kivempi?
    En ymmärrä ollenkaan sitä, että kuvan pitäisi olla käsittelemätön. Katsottavaahan tässä yritetään tarjota, vaihtelua ja iloa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä nyt olet hölmmöillyt niin paljon, että ei voi päästää töihin!
    Kotkan reissusi kuulostaa kivalta piristykseltä tämän pimeän syksyn keskellä.

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia, tottahan toki voi picasalla pikkuisen muokata ja värejä käsitellä..
    ;D

    Ei vielä töihin, sanoo täältä maallikko.. Hyviä vointeja!

    Tuo ystävän tapaaminen ja viinin nauttiminen kuullostaa piristävältä. Samaa kun itsekin aina silloin tällöin harrastan.

    VastaaPoista
  5. Ei voi. Ja kuvissa on uutta jujua, kiva katsella. Vissiin kiva kuvatakin.

    VastaaPoista
  6. Voi marraskuu ja maanantai!

    VastaaPoista
  7. Ruusunmarjat näyttivät oikein herkullisilta, olisi tehnyt mieli napsaista.

    Pääni puhki mietin, mitä tuossa alimmassa kuvassa on, mutta ei selviä. Kuva on ihan hyvä ei se siitä kiinni ole.

    VastaaPoista
  8. Voi sehän oli hieno laattapintainen polku, kaunisra ruohoa ja sammalta väleissä.
    Piti palata sanomaan se vielä, kun hoksasin vasta klikkauksella.

    VastaaPoista
  9. Susanne, nyt tuo Kotkan reissu jo onnistui ja oli kivaa, kun muutama viikko sitten en jaksanut edes ajatella lähtemistä.

    Sooloilija, katselimme myös elokuvia yhdessä. Ladies in Lavender sekä Äitejä ja tyttäriä -sarjaa. Yritimme katsoa palkittua ruotsalaista Sinä elävä -leffaa (Du levande), jonka vein tuliaisiksi, mutta ei se ainakaan siihen tilanteeseen sopinut.

    Eicka, nyt vasta huomaan kirjoitusvirheen jo otsikossakin!

    Lepis, marraskuu ei taida olla kenenkään lempivuodenaika?

    Arleena, se on tosiaan katukiveystä. Oli niin mukavannäköistä, että kuvasin sitä enemmänkin ja aioin laittaa seuraavaan postaukseen vielä muita kuvia.

    VastaaPoista
  10. Ei. Ei töihin ja kuvissa on voimaa, hyvä!
    Netittömyys/tietokoneettomuus ei ole yhtään hullumpi asia. Eilen ilman sähköä oli mahdotonta edes lukea blogeja. Olen ajatellut laittaa itsellenikin peliajat, niinhän asetan lapsillenikin...

    VastaaPoista
  11. Krisu, kannatan ehdottomasti rajoitusta äideillekin, äitilukot tietokoneisiin!

    VastaaPoista
  12. Sinähän olet inhimillinen. Noita virheitä muille sattuu joka päivä, minulle ainakin. Sinä olet kyllä aina ollut niin tarkka ja käytännöllinen että sinun kohdallasi tuo tarkoittaa huomattavaa keskittymiskyvyn heikentymistä.
    Viime viikolla jouduin itsekin soittamaan PUK-koodin Saunalahdelta kun olin unohtanut puhelimeni uuden PIN-koodin. Laitoin takaisin sen vanhan joka on aina ollut kun ei näemmä uusi jää mieleen.
    Meri

    VastaaPoista
  13. Meri, olen alkanut käyttää samaa salasanaa joka paikassa, kun muuten niiden hallinta on mahdotonta. Sähköpostissa on kuitenkin siitä eri versio, jota en saanut päähäni millään. Sulla varmaan sama tuon PIN-koodin kanssa. Meillä on miehen kanssa kummallakin sama koodi ja sama on vielä kaikissa matkalaukuissakin. -En ymmärrä, miten vanhana pärjää näitten kaikkien kanssa!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...