Yövieras koisasi sunnuntaiaamuna kymmeneen asti, mikä oli isäntäväellekin miellyttävä yllätys. Oli ihana nukkua pitkään. Mies on yrittänyt kehitellä flunssaa, mutta toivottavasti uni oli paras lääke hänellekin tällä kertaa.
Sitten vain Pirkan myslileipä uuniin, vahvat kahvit tippumaan, koira ulos ja lehteä hakemaan.
Sitten vain Pirkan myslileipä uuniin, vahvat kahvit tippumaan, koira ulos ja lehteä hakemaan.
Yövieras halusi ihan selvästi syliin ja makoili aikansa kainalossa, kunnes päivänpolitiikka vei mennessään. Ulla Lauttamuksen mielipiteet tulevasta kaupungista kiinnostivat erityisesti.
Lounasruoat tein valmiiksi jo aamiaisen jälkeen. Alkukeitoksi valmistui vanhalla ohjeella hyvää palsternakkakeittoa:
Yksi purjo ja reilu 300 g eli kaksi kuutioitua palsternakkaa haudutellaan kattilassa öljytilkassa. Siihen lisätään vielä kaksi kuutioitua omenaa ja noin 7 dl kasvislientä. Keitetään kasvikset kypsäksi ja soseutetaan keitto.
Ohjeen mukaan nyt olisi kuulunut lisätä tuorejuustoa, mutta eihän sellaista tullut ostettua, joten sen sai korvata pieni purkki kookosmaitoa -ja hyvin korvasikin. Mausteeksi vielä 1 rkl sitruunamehua, mikä minulla tarkoitti puolta sitruunaa. Perään heittelin vielä mustapippuria.
Yksi purjo ja reilu 300 g eli kaksi kuutioitua palsternakkaa haudutellaan kattilassa öljytilkassa. Siihen lisätään vielä kaksi kuutioitua omenaa ja noin 7 dl kasvislientä. Keitetään kasvikset kypsäksi ja soseutetaan keitto.
Ohjeen mukaan nyt olisi kuulunut lisätä tuorejuustoa, mutta eihän sellaista tullut ostettua, joten sen sai korvata pieni purkki kookosmaitoa -ja hyvin korvasikin. Mausteeksi vielä 1 rkl sitruunamehua, mikä minulla tarkoitti puolta sitruunaa. Perään heittelin vielä mustapippuria.
En yhtään muista, mistä olen ohje on peräisin, mutta todella hyvää se taas oli. Valion valmiskermavaahdosta tehtiin ruusuke keiton pintaan lautasella ja siihen pannulla rapeaksi paahdettuja valkosipulilastuja, mikä teki siitä juhlallisen herkun.
Pääruoaksi tein porojauhelihasta, jumboherkkusienistä ja erivärisistä paprikoista piirakan ruis-perunakuoreen. Siitä ei tällä kertaa tullut erityisen maukasta, suolaa ainakin oli liian vähän.
Jälkiruoka kyllä maistui. Appelsiineja ja hunajaa -blogista löysin Yelianin jäädytetyn banaani-jugurtin ohjeen eli Frozen Yogurt. Mainio jälkiruoka: rasvaa sen mukaan, mitä jugurttia valitsee, sokerina vain vähän hunajaa, ja hedelmät maun mukaan. Banaanien pakastaminen etukäteen vaikuttanee makuun, vaikka en ole ihan varma. Aikaa tähän menee, mutta muun ohessa ja koneethan ne työn tekee.
Jälkiruoka kyllä maistui. Appelsiineja ja hunajaa -blogista löysin Yelianin jäädytetyn banaani-jugurtin ohjeen eli Frozen Yogurt. Mainio jälkiruoka: rasvaa sen mukaan, mitä jugurttia valitsee, sokerina vain vähän hunajaa, ja hedelmät maun mukaan. Banaanien pakastaminen etukäteen vaikuttanee makuun, vaikka en ole ihan varma. Aikaa tähän menee, mutta muun ohessa ja koneethan ne työn tekee.
Ihana yövieras, niin kaunis tuo koira!
VastaaPoistaKatriina, jäädytin ne banaanit siinä reseptissä lähinnä rakenteen,en maun vuoksi.Kun banaanit jäätyneinä on ihania esim.pirtelön raaka-aineena, tein aina sellaisia pojalleni kun oli lapsi.
Eilinen elokuva oli tosiaan tyhjää täynnä, mitään ei jäänyt käteen. Olen aina inhonnut Woody Allenia mutta tällä kertaa en edes tiennyt että se oli Allenin elokuva.
VastaaPoistaJospa se olikin parodia kun oli niin täynnä kliseitä, muutahan siinä ei ollutkaan.
Täytyy olla tosi taitava että onnistuu tekemään noilla näyttelijöillä jotain niin mitäänsanomatonta. Kertoo jotain tekijän henkisestä tilasta.
Meri
Viisas koira, kun uutisetkin lukee.
VastaaPoistaTuota keittoa pitääkin tehdä, kuulosti erinomaisen hyvältä.
Yelianin banaanijälkkäri on myös minulla mielessä jossain vaiheessa.
Ihanat kuvat Silkkiturkista :)
VastaaPoistaSilkkiturkki ymmärtää selvästi mitä lehdessä sanotaan ja joko masentuu tai kyllästyy uutisiin :)
Yelian, kiitos selityksestä. Ehkä jogurtti myös jäätyi nopeammin, kun osa aineksista oli valmiiksi jäistä. Ihana herkku se oli! Laihduttajillehan suositellaan joskus jäädytettyjä banaaniviipaleita makeannälkään.
VastaaPoistaMeri, ei tosiaan jäänyt mieleen mitenkään tuo leffa, toisin kuin vaikka edellinen siellä näkemäni eli Mamma Mia.
Arleena, Miss Turkki on meillä lellitty sylikoira, aina mukana. Ei sentään pöydässä, kuten nyt tässä:)
Susanne, yhdessä kuvassa se näyttää vielä seurustelevan lehden sisällöstä miehen kanssa, mutta sitä kuvaa en kehtaa julkaista, koska olen itse siinä mukana.