Pikkupakkasessa ja idyllisessä lumisateessa oli mukava hurauttaa päivällä bussilla kaupungille katsomaan joulun edistymistä. Tarkoitus oli ostaa joulukortteja ja etsiä pieniä lahjoja.
Kuten tavallista, löysin heti itselleni jotakin. Olin heittänyt kotiovelta lähtiessäni roskiin vanhan taitettavan sateenvarjoni, joka levähti lopullisesti. Olin ostanut sen halvalla Münchenistä kaatosateen kerran yllätettyä. Nyt osui silmään Taito-shopissa Marjatta Metsovaaran kuviolla tehty ja heijastimella varustettu tyylikäs, kokoontaitettava sateenvarjo. Kuvio ja värit sattuivat sopimaan, joten siitä sain hyvän sontikan. Löytyi sieltä sitten yksi joululahjakin.
Kuten tavallista, löysin heti itselleni jotakin. Olin heittänyt kotiovelta lähtiessäni roskiin vanhan taitettavan sateenvarjoni, joka levähti lopullisesti. Olin ostanut sen halvalla Münchenistä kaatosateen kerran yllätettyä. Nyt osui silmään Taito-shopissa Marjatta Metsovaaran kuviolla tehty ja heijastimella varustettu tyylikäs, kokoontaitettava sateenvarjo. Kuvio ja värit sattuivat sopimaan, joten siitä sain hyvän sontikan. Löytyi sieltä sitten yksi joululahjakin.
Oli kiva kuljeksia kaikessa rauhassa nautiskellen, mitään erityistä etsimättä. Kävin monessa pikkuputiikissa, joissa ei yleensä tule käytyä. Ja aion käydä vielä monessa muussakin. Löysin kivoja pieniä joululahjoja, sellaisia, joita ei ehkä tule itse hankkineeksi.
Kangaskaupassa näin juuri sopivaa kangasta unelmaverhoikseni makuuhuoneeseen, mutta hinnan takia tulee jäämäänkin unelmaksi. Pitkät verhot saattavat tulla kalliiksi! Löysin myös unelmapäiväpeiton, mutta se oli silkkiä ja jäi myös hintansa (vajaa 300e) puolesta unelmaksi.
Tällaista rauhallista joulunalusaikaa, monta kuukautta kotona, en ihan heti muistakaan. Olisiko viimeksi ollut -85, kun Nuorempi Poika syntyi? Viime vuonna puolipäivätyössä oli myös aikaa, mutta se oli kahden viikon jaksoissa, joten vapauden tunne ei ollut samanlainen. Nyt, pienen hetken ajan, aika tuntuu rajattomalta.
Kangaskaupassa näin juuri sopivaa kangasta unelmaverhoikseni makuuhuoneeseen, mutta hinnan takia tulee jäämäänkin unelmaksi. Pitkät verhot saattavat tulla kalliiksi! Löysin myös unelmapäiväpeiton, mutta se oli silkkiä ja jäi myös hintansa (vajaa 300e) puolesta unelmaksi.
Tällaista rauhallista joulunalusaikaa, monta kuukautta kotona, en ihan heti muistakaan. Olisiko viimeksi ollut -85, kun Nuorempi Poika syntyi? Viime vuonna puolipäivätyössä oli myös aikaa, mutta se oli kahden viikon jaksoissa, joten vapauden tunne ei ollut samanlainen. Nyt, pienen hetken ajan, aika tuntuu rajattomalta.
Kuvissa paikallisen Sokoksen jouluikkunaa
Kivat valokuvat olit ottanut.
VastaaPoistaUnelmapäiväpeiton hinta on karmea, mutta jospa tulisi vielä alennusmyyntiin, vaikka 50%. Joululta alkaa alet niin sitten on hyvä shoppailla kaikenlaista.
Olen tainnut olla melkein saman ajan sairauslomalla. Vaikka olkapäällä ei paljon mitään voi tehdä, olen muuten nauttinut kun ei ole tarvinnut juosta kellon perässä ja on aikaa olla vaan.
Sokos on tainnut tehdä paremman jouluikkunan kuin Stokka. Tuota tuli pienenä katseltua.
VastaaPoistaNyt sulla on aikaa, paina tämä hetki mieleesi niin voit palauttaa sen vielä pitkän ajan töihin palattua. Mulla ei enää onnistu, ennenkuin pääsee eka lomalle kesällä, ehkä sitten.
On niin leppoisan oloista joulunalusaikaa, että tekee mieli itsekin lähteä käppäilemään kaupungille.
Kyllä on kauniit nuo ikkunakuvat. Niin tarkkojakin.
VastaaPoistaEikös olekin kiva käydä pikkukaupoissa joskus, varsinkin aamupäivisin kun ei ole paljon muita asiakkaita. Myyjien kanssa tulee juteltuakin..
Hienot joulukuvat olet saanut jouluikkunasta, ajettelin ensin kuvan olevan joku nettipostikortti :)
VastaaPoistaTuollainen rauhallinen kuljeskelu tai niinkuin täällä pohjoisessa sanotaan, kuljailu, on tosi hauskaa. Siihen tarvitaan juuri oikea milentila, kiireessä sitiitä ei nauti.Eikä kuljailussa ole hyvä olla ostoslistoja, kuljailupäivä on heräteostosten ja lahjojen oston juhlaa.
Itse kävin myös kaupungilla mutkan, kun piti lähettää paketti Ulkomaanystävälle Saksaan.Oli pakko tehdä se nyt että suuri pajetti ehtii hänen pyöreisiin juhlinsa ensi viikolle!Reissu oli kaukana kuljailusta vaikka ehdinkin istua kahvilaankin hetkeksi!
Arvasinpas! Nimittäin että kuvat on Sokkarin jouluikkunasta - muistan jo keskikouluajoilta, että Sokkarin jouluikkunaa käytiin aina katsomassa:)
VastaaPoistaSusanne, on kyllä sattunut meille pitkät lomat yhtä aikaa. Sinun vaivasi ei tunnu paranevan ajan kanssa, vaan vasta leikkauksella. Toivottavasti se ei kuitenkaan liikaa haittaa elämää.
VastaaPoistaAlennusmyynti on vielä toivoni, jos sellaista Pentikillä ikinä onkaan. Verhot sentään aion löytää halvemmallakin, näin tänään Tilassa hyvän idean.
Eicka, sehän siinä on vikana, että vaikutus kestää töihinmentyä vain tietyn ajan. Kahdessa viikossa on takaisin vauhdissa ja kahdessa kuukaudessa takaisin sairaslomalla. Toivotan silti onnea kuvitteluyrityksille: jospa sinä pystyisit nyt kuvittelemaan olevasi kesälomalla lämpimällä Garda-järvellä, vaikka Limonessa, makaavasi laiturilla kuunnellen vihreän veden liplatusta.
Sooloilija, aamuisin kaikki ovat kaupoissa vielä hyvällä tuulella ja virkeitä, myös asiakkaat. Hyvä tuuli tarttuu.
Maaretta, kuljailu onkin mulle uusi sana, mutta kuvaa hyvin sitä kuleksimista. Välillä kahvilaan istuminen ja jonkun tutun näkeminen kruunaa oikein päivän. Tänään näin äitiyslomalla olevaa ihanan räiskyvää kollegaani perheineen ja se tuntui tosi hyvältä.
Inkivääri, täällä kun ei olekaan oikein muita huomionarvoisia näyteikkunoita kuin Sokos. Jostakin syystä liikkuva lelu tekee edelleen vaikutuksen lapsiin ja aikuisiin, kuin silloin ennen. -Vaikka nyt en kyllä muista, liikkuiko tuossa joku...
VastaaPoistaVoi hitsi, mä luulin tuota ylökuvaa sun kotisi ikkunasta avautuvaksi maisemaksi, oma poro ja kaikkea kivaa. ;D
VastaaPoistaMun sateenvarjoni on myös Metsovaara-designia, siniraitainen. Ja on siinä pieni heijastinkin.
Jouluiset kuvat taas niin hyvät. Kameralla saa hyviä kuvia, kun osaa.
VastaaPoistaIinuska, samantyyppiset sateenvarjot taitaa olla ja vaikuttaa ainakin hyvänlaatuiselta. Eikö olisikin ihanaa asua joulunaikaan jossakin Lapin lomakylässä, tuollaisessa idyllissä!
VastaaPoistaArleena, taskukameralla napsin näitä kuvia illalla ja yritin, etten itse näkyisi heijastuksena. Ylimmässä olen kyllä haamuna oikeassa laidassa:o)