Oulussa vanhempien luona oli viime viikolla yksi aito sumupäivä, jolloin höyryt eivät haihtuneet vielä puoleenpäivään mennessäkään. Lähdimme aamulla miehen kanssa kävelemään Patosillan yli Hupisaarille.
Oulussa oli monin paikoin enemmän lehtiä puissa kuin täällä meillä. Tässä joenrannassa osa oli vielä vihreänäkin. Mittarissa oli asteita tasan yksi ja sen oli näköistäkin! Kostea, kylmä sumu olisi kastelllut nopeasti ja saanut paikallaan seisoskelijan äkkiä palelemaan.
Patosilta oli lapsena ja nuorena vakiojoenylityspaikkani. Ja on edelleen, kun vanhemmat asuvat sen kupeessa. Sillan yli pääsi keskustaan, missä oli kaikki jännittävä, Tuiran puolella vain asuttiin ja käytiin koulua. Tosin siihen aikaan asuttiin puisissa omakotitaloissa eikä niissä isoissa betonirumiluksissa, joita koko kaupunginosa on nykyisin täynnä.
Huomenna menen töihin kolmen viikon lomailun jälkeen. Täytyy myöntää, että jännittää. Tiedän palaavani samaan härdelliin, mistä lähdin. Ja tiedän, että nyt minun täytyy itse alkaa järjestää ja jaksaa vaatia jotakin muuta. Jaloillani voin äänestää ainoastaan kotiin, muualla ei tällä alalla ole sen rauhallisempaa ainakaan sadan kilometrin säteellä.
Loma on tehnyt tehtävänsä ja olen rauhoittunut vähäsen. En ole tehnyt juuri mitään ja viime viikkoa lukuun ottamatta aika on sumun peitossa. Olen lukenut 3/4 kirjaa ja katsonut ehkä kaksi elokuvaa. Työkäyttöön ostetut mustat housut odottavat edelleen lyhentämistä. Ehkä huomenna, tai sitten vien ne ompelijalle. Kokemuksesta tiedän, että töihinmeno virkistää ja saa taas veret kiertämään.
Loma on tehnyt tehtävänsä ja olen rauhoittunut vähäsen. En ole tehnyt juuri mitään ja viime viikkoa lukuun ottamatta aika on sumun peitossa. Olen lukenut 3/4 kirjaa ja katsonut ehkä kaksi elokuvaa. Työkäyttöön ostetut mustat housut odottavat edelleen lyhentämistä. Ehkä huomenna, tai sitten vien ne ompelijalle. Kokemuksesta tiedän, että töihinmeno virkistää ja saa taas veret kiertämään.
Sumuinen, usvainen maisema on niin pehmeä kuin pumpulissa kävelisi ja katselisi.
VastaaPoistaOulu on aika vieras kaupunki minulle olen käynyt alle kymmenen kertaa ja lähes aina on ollut asiaa, en muista että olisin ns lomaillut siellä koskaan. Mutta näinhän se usein onkin.
Odotan aina jännittyneenä millaisia kuvia olet postaukseesi laittanut. Eikä nytkään tullut pettymystä. Upeita sumukuvia.
VastaaPoistaJaksamista sinne töihin. Pidä nyt puolesi, koska työtä on selvästi liikaa.
Kuvissa näkyy kosteus ja kylmyys tuntuu luissa asti.
VastaaPoistaOnnea työhön, kunpa se härdelli pysyy sinun ulkopuolella. Kiireen tunne on pahinta. Minä en kestä sitä yhtään.
Arleena, harvoin sattuu olemaa sumuisena aamuna vapaata, että pääsee kameran kanssa kulkemaan, mutta nyt onnisti. Olen muuttanut Oulusta pois jo 15-vuotiaana, mutta käynyt siitä asti muutaman kerran vuodessa. Nykyisin katson sitä turistin silmin.
VastaaPoistaSusanne, kiitos kehuista! Ennen joulua on vielä kaksi viikkoa lomaa jossakin vaiheessa odottamassa, ne jotka siirtyivät.
Eicka, kiireen tunne juuri on pahin. Kun yrittää tehdä enemmän lyhyemmässä ajassa, vaikka tietää että se on tuhoon tuomittu ajatus.
Katsotaan miten käy. Sinä olet varmaan muuten jo oppinut, luulen.
Sumukuvissa on sitä jotain... ihania! Jos voit, laita kaunis ja rauhoittava kuva työkoneesi taustakuvaksi ja ihaile sitä kiireen keskellä.
VastaaPoistaMä vietin mukavan ja leppoisan viikonlopun, istuin paljon tietokoneen ääressä ja nautin olostani.
Pehmeää töihinpaluuta!
Kylläpäs on tutun näköisiä maisemia kuvissa. Sumua on ollut viime aikoina useina päivinä, vaikka on ollut kylmiäkin aamua. Aika erikoista..
VastaaPoistaHyvää työviikkoa!
Hienoja sumukuvia! Niinkuin tuossa ylempänä jo sanottiinkin niin kuvista tosiaan aistii kosteuden ja viileyden! Kolmas kuva on jotenkin mieleinen.
VastaaPoistaSinulle selvästi sopisi sellainen osa-aikatyö että olisi pari viikkoa työtä ja pari vapaata. Ei muuta kuin hakemus vireille.
VastaaPoistaJälleen upeita kuvia. Nämä ovat suurin taidenautintoni nykyään. Mistä tulikin mieleen että mennäänkö yhdessä katsomaan nykyinen tekstiilitaidenäyttely, työkaveri kehui sitä.
Aikaa kuluu eikä koskaan ehditä tavata.
Iines, mulla on töissä pikkukoiran levollinen ja luottavainen naama tuijottamassa suoraan silmiin ruudulta, siitä saan lämpimän läikähdyksen aina kun näen!
VastaaPoistaSooloilija, sinulle tutut maisemat jatkuvat kuvissa vielä monta päivää, sain omasta mielestäni ihania kuvia sieltä.
Rossana, jos pidät siltakuvasta, laitan tiirailua-kuvablogiini vielä yhden sellaisen.
Meri, kiitos kuvakommentista :-))
Siellä museossa näkyy muuttuvan näyttely toiseen keskiviikkona. Ehditkö torstaina neljän jälkeen? Olen silloin keskustassa. Tai perjantaina?