tiistai 2. syyskuuta 2014

Töissä


Tuntuu että olen nyt joka viikko töissä. Niin olenkin. Satuin sopimaan tähän alkusyksyyn kolmen ja puolen viikon yhtämittaisen työputken, koska huoneen toinen haltija on lomalla. Osa päivistä on onneksi vähän lyhyempiä, koska olen kuitenkin virallisesti osa-aikatyössä. Saan siis tehdä todella tiiviiseen tahtiin hommia.

Vaihdamme pian uuteen systeemiin, jossa jaamme jokaisen työviikon puoliksi. Toinen ottaa alkuviikon ja toinen loppuviikon. Kun osat vaihtuvat joka viikko, saa kumpikin vuorollaan täyden viikon vapaata. Työviikko toisaalta keskeytyy välillä viikonloppuun eikä siis rasita niin paljon.


Olen opetellut olemaan ahdistumatta liian suuresta työmäärästä ja nyt alkaa näyttää siltä, että olen jotain oppinutkin. En ahdistu. Kun ei ole tarpeeksi aikaa, niin ei ole. Jaan töitäni kaikille, joille vaan sattuu aikatauluun mahtumaan. Pysyn suurinpiirtein työajoissa. Nukun yöni. Kaksikymmentäviisi vuotta työnohjausta, rentoutuskursseja, NLP:tä ja lopulta terapia ovat näköjään tuottaneet tulosta. Työasiat pyörivät mielessä vielä kotimatkalla, mutta eivät sen enempää.




10 kommenttia:

  1. Voi, olen ihan kateellinen tuollaisesta työrytmistä kuin sinulle tulee tuon uuden järjestelyn myötä! Tsemppiä tähän kolmeen ja puoleen viikkoon - kyllä ne muut hommat aina ehtii tekemään - ja työasiat pois mielestä heti vapailla. Sanoo hän joka sähköpostejaan availee lomallakin;) Mutta jotain olen oppinut minäkin - harvemmin enää iltaisin työsähköpostiani avaan.
    Upeaa syksyn alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahimmillaan katsoin työsähköpostin lomallakin melkein joka päivä, vaikka se ei ollut tarpeen. En vaan osannut päästää irti. Ylikuormitus oli kuin olisi tarttunut purkkaan kiinni. Tarvittiin kunnon repäisy, että irtiotto onnistui. Pitkän opettelun ja osa-aikatyön avulla vasta olen päässyt vapaaksi.

      Poista
  2. Ihana juttu kuulla. Itse olen huomannut, että mikään muu ei ole auttanut tähän mennessä niin hyvin kuin terapia, tosin kolme vuotta sitä tuettuna on liian lyhyt aika, luulen, että tulen jatkamaan sitä silloin tällöin vielä omalla lompakollakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen että kaikkien kannattaisi jossakin vaihessa elämää käydä vähän aikaa terapiassa. Ennen naureskeltiin amerikkalaisille elokuville juuri tästä, mutta totta se on. On arvokasta päästä tutkailemaan omia ajatusmallejaan ammattilaisen kanssa.

      Poista
  3. Mulla on ollut niin inspiroiva ja mukaansa imevä tyä, että olen joutunut koko työuran tasapainoilemaan sen ja muun elämän kanssa. Jos olisin ollut lapseton, olisin varmasti uppotunut työhön sillä intensiteetillä, millä miespuoliset kollegat ovat kautta aikojen tehneet. Tietoisesti olen viimeisiksi työvuosiksi vaihtanut virkamiesuralle, jolloin saan jonkinlaiset raamit työn merkittävyydelle. Omassa elämässä olen purkanut työn paineita omalla tavallani (joskus täällä blogissakin) enkä ole pitänyt ulkopuolista apua minulle soveltuvana. Muutamassa yhteydessä olen keskustellut työnohajaajan kanssa ja todennut, että tämä keino ei ole mua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alasi, sikäli kun arvaan oikein, onkin varmasti mukaansa imevä. Ajatus ja kehittely muhii päässä eikä sitä voi napsauttaa neljältä kiinni! Minä taas teen asiakasvastaanottoa ja siinä saa olla hereillä ja hoksottimet viritettynä koko ajan kuulemaan myös asioita, joita ei sanota. Se rasittaa, samoin tietysti tiivistynyt tahti. Huomasin taas, kun olin yhden iltapäivän koulutuksessa, miten jaksoin kotona olla virkeä ja tehdä terveellisen illalisen.

      Poista
  4. Teen pitkiä päiviä, joka päivä tulee plussaa. Ja yleensä menen aamulla varhain töihin, koska se on itselleni tehokkain työskentelyaika. Viiden päivän työviikko tuntuu joskus (yleensä) raskaalta, otankin säännöllisesti ylimääräiset tunnit saldovapaapäivänä. Tälläkin viikolla perjantai on vapaapäivä. Täytyy vaan kehitellä uusi tapa viettää ylimääräisiä vapaita, kun ennen vanhaan tykkäsin tehdä koiran kanssa pitkiä lenkkejä. Pienipirjomarjattakaan ei vielä pääse yksistään mamman luo hoitoon, mutta ehkä jo vuoden päästä voin viettää saldovapaita pikkuisen kanssa.

    VastaaPoista
  5. Ylimääräinen vapaapäivä osaa olla sitten virkistävä! Se tuntuu erilaiselta kuin lomalla, oikealta hengähdystauolta. Viime viikolla pidin sellaisen maanantaina ja perjantaina. Silti tämä on jo neljäs työviikko putkeen, ja siitä kolme olen ollit antibioottikuurilla. Vasta ensi viikko on vapaata.

    On se varmaan outoa, kun Olli ei ole enää lenkkikaverina. Vilman tultua minulla tosin loppui sauvakävelyt ja miehen kanssa yhteiset pyöräretket, niin että ain löytyy jotakin uutta. Vaikka vaunulenkkejä joskus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehtiin kesällä pyörälenkkejä miehen kanssa, mutta sauvakävelyllä olen käynyt vain kerran. Yksin en saa lähdetyksi, mieluummin jään kotiin kutomaan sukkaa. Perjantaijooga sentään jatkuu ja se on mukava viikonlopun aloitus.

      Onpas sulla kuuria kerrakseen. Syöthän maitohappobakteereja kuurin kanssa? Toivottavasti ensi viikon vapaan aikana olo alkaa kohentua.

      Poista
    2. Syön A-jogurttia joka aamu ja ajattelin siitä tulevan maitohappobakteereita, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. Yhtäkkiä on tullut nivelkipujakin siellä sun täällä ja luulen senkin johtuvan muuttuneesta suolistofloorasta, tai sitten infektiosta, tai monen viikon työssäistumisesta, tai yleisestä v-sta:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...