Syksy alkaa näyttää jo ihan kivalta, huomasin sunnuntaikävelyllä. Sen jälkeen olen ihaillut luontoa lähinnä auton ikkunasta. Viime viikolla vielä väitin handlaavani nykyään hyvin työkuormitusta, mutta olin sittenkin liian optimistinen: ei se onnistu. Ei millään.
Tänään tuntui, että aalto lyö yli. Puolenpäivän jälkeen oli käsiini kertynyt paljon työtä, jonka tekemiseen ei ollut näköpiirissä yhtään aikaa. Kollega pystyi onneksi järjestämään minulle iltapäivälle yhden tunnin tyhjää aikaa, mutta kävikin niin, että tuijotin papereita, kalenteriani ja tietokoneen ruutua enkä pystynyt tekemään mitään. En jaksanut tarttua enää yhteenkään tehtävään, tuntui etten osaa päättää yksinkertaistakaan asiaa. Päätä puristi ja tunsin leijuvani ilmassa.
Tutut oireet, samanlaista on ollut
ennenkin, kun olen joutunut puristamaan itsestäni liikaa. Siinä vaiheessa olen ennen, siis ennen osa-aikatyötä, hankkiutunut parin viikon sairauslomalle. Verenpaine huitelee yleensä korkealla, nyt en ole viitsinyt mitata. Siedän huonosti kiirettä ja ei-oon myymistä, enkä kestä
ollenkaan töitten kasaantumista. Nyt tuntui, että kaikki kaatuu päälle ja pää sanoo sopimuksen irti. Siinä ei auttanut kuin tyhjentää loputkin iltapäivästä ja lähteä kotiin.
Huominen vielä ja sitten alkaa vapaat.
Annan Vilman viedä ja minä vikisen.
Niin tuttu tunne ja juuri kaikki luettelemasi asiat alkavat myös itseäni ahdistamaan ihan suunnattomasti. Sitä ei pysty edes kuivailemaan ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Jaksamista huomiselle!
VastaaPoistaEi siis ihme, että rauhallinen arkielämä viehättää! Rauhallinen työelämä viehättää myös, mutta meillä sitä ei ole ollut pitkään aikaan.
PoistaJaksamista huomiseen ja yritä lepäillä vapailla oikein kunnolla ♥
VastaaPoistaAloitin ylikierrosten laskemisen nukkumalla kahden tunnin päikkärit. Samaa toivoisin monelle muullekin työssäkäyvälle:)
PoistaVoi harmi sentään! Jatkossa palaat siihen vanhaan rytmiin ja vapaat ja työviikot vaihtelevat? Mulla on ollut puolitoista vuotta liikaa töitä putkeen. Välillä on meinannut tulla uskonpuute. En nyt suoranaisesti toivo laman syventymistä, mutta töitä se alkaa vähitellen helpottaa. Olen merkannut kalenteriini jo sinne tänne perjantaivapaita ja ehkä yhden viikonkin johonkin väliin. Loma- ja saldopäiviä on yli kaksi kuukautta sisällä. Tsemppiä huomiseen ja lepoa sopivasti seuraavalle viikolle.
VastaaPoistaTämän jälkeen ei tule enää onneksi liian pitkiä työrupeamia, vaan alamme tosiaan siirtyä kollegani kanssa puolikkaisiin viikkoihin. Olemme kumpikin jo sen verran rasittuneita ja vanhoja, että emme jaksa edes kokonaista viikkoa, jos ei ole pakko.
PoistaTuohan on viisas systeemi, että merkkaat jo etukäteen vapaat kalenteriin. Ei niitä varmaankaan saa ihan heti pidettyä, jos odottaa sopivaa hetkeä.
Voimia! Itsekin puskin juuri muutaman työpäivän ja olen ihan poikki. Olen huomannut, että kiire vie myös kaiken luovuuden. On vaikeaa kirjoittaa edes pientä tekstinpätkää. Ja verenpaineen kohoaminen on tietysti myös kurja juttu.
VastaaPoistaMonessa työssä paiskitaan nykyisin urakalla adrenaliinipöllyissä, eikä väliin enää tahdo tulla niitä tavallisia aikoja. Ei kukaan jaksa taukoamatta puristaa itsestään lisää, ei edes nuoret.
PoistaKallisarvoista konetta pitää huoltaa säännöllisesti, että se pysyy kunnossa. Kallisarvoista ihmistä ei tarvitse, koska ihminen pystyy venymään itsenäisessä työssä ihan uskomattoman paljon. Kunnes raja tulee vastaan.
Kuulostaa liiankin tutulta tuo kiire ja töiden kasaantuminen, taitaa olla erittäin yleistä nykypäivän työelämässä. Minä pidän työstäni, mutta sitä on yleensä vain aivan liikaa. Jokin tasapaino olisi hyvä löytää, ettei jatkuvasti joutuisi venymään ja venymään, kumilankakin katkeaa jossain vaiheessa.
VastaaPoistaIrtiotot arjesta luonnon parissa ovat lääkkeeni tähänkin, ilman niitä uupuisin varmasti tyystin. Työelämää on vielä niin paljon jäljellä, että täytyy yrittää pitää huolta itsestään kaikin mahdollisin keinoin. Taidankin kohta lähteä metsään samoilemaan ja otan korin mukaan puolukoita ja sieniä varten....=)
Voimia ja tsemppiä sinulle ja kauniin kuulaita syyspäiviä ja lenkkejä koirulin kanssa!
Sinulla on hyvät konstit käytössä, ehkä parhaat. Liikunta ja metsässäkävely on terapeuttista, siellä sielu lepää ja ruumis saa tarvitsemaansa rasitusta. Minusta on tullut valitettavan laiska ulkoilija, vaikka metsä on tien toisella puolella. Tänä vuonna ei ole sienestyskään napannut yhtään, entinen intohimoni.
Poista